Toggle sidebar

Yli 36-vuotiaitten toteutuneet toiveet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja klaava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
:heart: heipparalla ja mukavaa toukukuuta...ikuisuus sitten viimeksi...no oltiin risteilyllä sillon kääk kuukausisitten ja kaikki koiranpennut ovat päässet koteihinsa eli tässäkin torpassa alkan arki palautua...onneks..typyjen sybtärit oli ja nyt vappu eli huokaus nyt levätään kiitos...
maha on kasvanu valtavaks, mut niinhänmulla aina..juu oli siitä sterilisaatiosta juttua..meillä se on mies joka sen tekee, mut ei mekään olla vielä varmoja josko tää jää viimeiseksi :saint: ...kattoo nyt...
neuvolassa olin eilen ja kaikki arvot oli hyvin hemppa yli 120 verenpaine 110/70 sf mitta 26 yli yläkäyrien mennään niinku aina, ja painoakin oli tullut ihan kiitettävästi ...liiiiikaaa....voi ei kuulin etttä kello löi jo seitsemän pitäs rynnätä jo puuron keittoon...poika läks jo kouluun mut se menee pyörällä toinen koululainen ja tarhalaista tulee taksi hakemaan 40 minutin päästä...
:x kääk...laiska äitee täs sängys makailen....eiku nyt ylös...hauskaa torstaita :flower:
t. :heart: nirzu
 
Heissan, heissan!

Laskettu aikakin sitten meni, eikä mitään kuulu.
Enpäs olis uskonut, että vielä vanhoilla päivilläni tämänkin koen. :kieh:
Tänään on ollut aivan veto poissa, toivottavasti se nyt enteilee jotain...
Torstaina pääsen neuvolaan, mutta enpä usko että vielä silloinkaan saan aikaa äitiyspolille.
Sitä kun on luonteeltaan sellainen, että aina täytyy jotain murehtia, niin nyt on alkanut mietityttää, että mahtuuko vauva varmasti syntymään.
Yli kk sitten oli kokoarvio 3400g, mikäköhän olisi nyt? :\|

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :flower:
 
Voi ei, pitkästä aikaa kirjoittelen ja sepustus hävisi taivaan tuuliin...
No, pistän uudestaan joitakin kuulumisia, jos jotakuta kiinnostaa.

Viikkoja kasassa 36+3, olo tilaan nähden ihan ok. Tosin nukkuminen aamuyöstä on vähän hankalaa, johtuneeko hormooneista vai kevään valosta. Viime yönä koin tosin nukkumisen epämukavaksi, kääntyminen tosi vaivalloista...

Ultrassa kävin vappuaattona, kaikki vaikutti olevan ok, sukupuoli "ei kuulemma näkynyt", joten yllärinä säilynee loppuun asti! Kohdunkaula oli hieman pehminnyt, mutta saa kuulemma ollakin tässä vaiheessa kolmatta kierrosta.

Aikaisemmissa raskauksissa mieli pysynyt ihan tasaisena, toissapaivänä kun palasin luennolta, olin kuitenkin niin piikit pystyssä että jos joku olisi yrittänyt koskettaa, olisi varmaan turpiin tullut... Vielä eilen oli saman tapaista fiilistä. Voihan tuo tietysti johtua väsymyksestäkin. Tämän lisäksi on ollut pientä lantionseudun sekä reisien särkyä, enteilevätköhän oireet synnytystä etuajassa??? Aikaisemmissa raskauksissa ei tällaista ole esiintynyt.

Ihan ei ole vielä kaikki vauvelia varten valmiina, ja proseminaariakin pitäisi kirjoittaa, joten pysyisi nyt vaan masussa vielä muutaman viikon...

Huomaan että kuulostelen välillä jopa varmaan turhan levottomana vauvan liikkeitä, jos on hiljaisempi päivä, voi tulla ihan huolestunut olo, että ollaanko siellä nyt varmasti kotona. Vauva on raivotilassa, ja maha painunut alaspäin, joten kävely tekee välillä makean kipeää. Nuorempi poika melkein 3v. on huvittavasti oppinut lauseen isi auttaa "kun äidillä on nyt niin iso maha"...

Täällä käytiin kummikeskustelua, meillä on vähän outo ratkaisu kahden ensimmäisen kohdalla. Halusimme kummeiksi henkilöitä jotka pysyisivät lapsille läheisinä, joten molemmilla samat kummit, minun siskoni, sekä miehen veli ja tämän vaimo. Sylikummius on sitten kiertänyt. Luultavasti kysymme samoilta kummeilta ryhtyvätkö he kerran vielä, hehän kuitenkin tulevat lastemme synttäreille ym. ja "joutuvat" ostamaan lahjoja jne. Lisäksi meillä on miehen veljen ja tämän vaimon kanssa puolin ja toisin sopimus (olemme myös kummeja heidän kahdelle lapselle), että jos meille molemmille tai heille molemmille jotakin sattuisi, ottaisimme toistemme lapset hoidettaviksemme. Eipä oikein ole muitakaan kovin houkuttelevia vaihtoehtoja tarjolla, läheisimmät ystävämme eivät kuulu kirkkoon, joten he eivät voi virallisesti kummeiksi ryhtyä...

Tällaisia mietteitä täällä, nyt pitäisi varmaan tehdä jotain hyödyllistäkin.

Miten te muut viimeisillänne olevat (tietysti muutkin) olette jakselleet?


Aurinkoisin terveisin, Kolmonen





 
Hu huu!
Ketkä kaikki täällä vielä käy kirjoittelemassa tai lukemassa?

Iskee jotenkin yksinäinen olo...
Jotenkin tunnen oloni kotoisammaksi täällä, kuin tuolla toukokuisten pinossa, kun täällä on ikätovereita. :heart:
 
Heipä hei kaikki!

Tulin pikaisesti katsomaan joko muutkin olisivat käyneet synnärillä pyörähtämässä :) Vielä se Mimosakin näyttää massua kantavan?!

Eli meille syntyi käynnistyksellä 25.4. kympin tyttö (9-9-10) 3655g ja 49cm. IHANA!!!!!!! Ja nyt hälyttääkin itkuhälytin, alkaa neitonen vaunuissa heräilemään... Eli palailenpa toisten paremmalla ajalla...

TSEMPPIÄ KAIKILLE!!!! :hug:
 
mamma - sylintäydeltä onnea!!! Itsellä LA 1.6, joten muutama viikko norsuna vielä... Kyllä sitä omaa nyyttiä alkaa tosissaan jo kaivata syliin, toisaalta haikea olo, kun tämä vaavi luultavasti kuitenkin jää meidän kuopukseksi.
 
Onnea Mammalle! :heart:

Tulin juuri neuvolasta, ja olikin yllättäen verenpaine korkea ja valkuaista virtsassa! Sain aamulle ajan äitiyspolille, katsotaan sitten mitä siellä tuumaavat.
Tylsää jos joutuu osastolle viikonlopuksi.
Onneksi vauva on liikkunut ja sydänäänetkin oli hyvät, se on pääasia. :)

Oli muutenkin mielenkiintoinen neuvolakäynti, kun kätilö oli Ahvenanmaalta ja puhui vain muutaman sanan suomea, yritti kyllä kovin (ja muuten oli erittäin mukava ihminen). Tällaista se täällä saariston rajamailla on joskus.
Hyvin kuitenkin pärjättiin molemmilla kotimaisilla. Puhelun äitiyspolille sain hoidella itse, kun siellä ei puhuttu ruotsia! ;)
Vähän kävi sääliksi mukavaa kätilöä, kun muistui hyvin mieleen ajat, jolloin itse muutin tälle paikkakunnalle lähes ummikkona suomenkielisenä, ja olen myös hoitoalalla töissä. Eli myös laki velvoittaa puhumaan asiakkaan äidinkieltä. :whistle: =)
 
:heart: :flower: :hug: sylintäydeltä onnea mammalle...
juu kyl tääl ollaan vielä kauan pyörimässä..jotenki on toi kirjotus puoli ollu vähän hakusessa..
tänään yritin vähän siivota pihaa, muksujen risoja leluja keräilin pois ja oksia,risuja jne....yrk nyt on alaselkä arka mut kyl se siitä..ei nyt painun suihkuun.
t.nirzu 24+jotain
 
Onnea mammalle! :flower:

Liekö Mimosa jo päässyt eilen tositoimiin? Entä HissunMyy? (muistinkohan oikein ....).

Mulla olis vielä pari viikkoa (todennäköisesti kolme) odottamista edessä. Olotila on kyllä välillä aika surkea, mutta jospa tässä jotenkin jaksaisi. Onneksi nuo 3 lasta työllistää melko täydellisesti kaiken ajan mitä mulla on, joten viikot tuntuu menevän aika nopsaan.

Minäkin tässä vähän toivoskelin, että saisin ajan äitiyspolille verenpaineen takia, mutta pah! Verenpaine oli ihan normaalilukemissa. Siellä vois sentään jollain perusteella narista käynnistyksen perään. Tuntuu, että lapsi vois kylläö jo tulla. Kaikki on laitettu valmiiksikin.

Mutta, kaikesta huolimatta oikein hyvää viikonloppua ja äitienpäivää kaikille!
 
Heissan heissan!

Eipä ole Mimosa päässyt tositoimiin vieläkään!!!
Tänään olin äitiyspolilla, ja verenpaine oli laskenut eikä ollut valkuaistakaan virtsassa. Kaikki oli hyvin, vauva voi hyvin ja painoarvio oli 3800 g.
Olin pelännyt, että vauva olisi jo jättiläinen, mutta onneksi ei kuitenkaan... =)
Toiveikkaalla mielellä olen taas, kun kanavaa oli kuulemma jäljellä enää n. 1 cm reunus, ja oli kahdelle sormelle auki.
Voi kun tämän päivän ronkkiminen avaisi vähän lisää vielä...

Äitiyspolilla sairaanhoitaja kertoi muuten, että Tampereella on annettu jollain mennä niinkin paljon yli, kuin rv 43+5, ennen kuin on käynnistetty! Kaikki oli mennyt hyvin. :o
Toivottavasti Turussa ei odotella niin kauan... :/

Kyselin siitä käynnistämisestäkin taas, että mites mun kohdalla, ja tää lääkäri sanoi, että oksitosiinitippaa voidaan varovaisesti käyttää (ja samalla mitata painetta) . Mutta ei kuulemma lääkkeitä, joilla kypsytetään kohdunsuuta, mutta sellaisia ei edes enää tarvittaisi! Jesss! B)

Koitetaan naiset jaksaa loppuun asti, vaikka välillä tekee tosi tiukkaa...

Meillä on mies eniten hermoraunio, käski sanoa äitiyspolilla, että "Mieheni on poliisimestari Sisu, hänellä on hermot menneet. Käynnistäkää!" :laugh: :kieh:

Mukavaa euroviisuviikonloppua! :flower:
 
:heart: äiitienpäivä oli ja meni...ihanat skumpat ja baakkelssit tuli aamulla sänkyyn...toi alkoholitin carl jung on oikeen oiva kuohuviini siihen ku laittaa muutaman jäisen mansikan niin nam..
juu eipä täällä muuten mitään erikoista...paino nousee niin järkysti että en tiiä mitä mä teen tälle himosyömiselle...suu käy koko ajan...auttakaa :headwall: ..
:heart: nirzu
 
Moi, ihana äitienpäivä vietettiin eilen, sain mm. kampaajakäynnin lahjaksi, aika varattu täksi päiväksi. Ihanaa kun sitten varmaan tulee pitkä väli seuraavaan käyntiin... Eilen supisteli siihen malliin illalla, että mieskin tuli aikaisin nukkumaan kun ajatteli että paras kai yrittää ladata akkuja jos lähtö tulisi. Nilkat on tosi turvoksissa, en muista vastaavaa muodonmuutosta aikaisemmista raskauksista. Kadet ja kasvot kuitenkin suht. ok.

Terkkuja Kolmoselta, 37+3 rv
 
Hei!

Nyt pikainen synnytyskertomus:

Lauantai-iltana klo 21.30 tuntui "POKS", ja lapsivedet menivät. Samantien alkoivat napakat supistukset, lähdimme heti ajamaan sairaalaan.
Ajatus oli ottaa käyrää puolisen tuntia, mutta jo ennen 22.30 olin niin kipeä, että siirryttiin synnytyssaliin. Supistuksia tuli siinä vaiheessa jo n. minuutin välein.
Sain onnekseni mukavan, rauhallisen, hieman vanhemman kätilön. Hän neuvoi menemään lämpimään suihkuun, mutta enhän minä saanut oltua siellä kauaa, kun supisteli niin kamalasti, etten meinannut enää sänkyyn päästä.
Puoliltaöin sain epiduraalin, ja se veikin kivun hyvin pois. Vain epämukavuus supistuksista jäi jäljelle. Kysyinkin siitä, että kuuluuko supistukset tuntua, kuulemma kuuluu. (Esikoisesta en tuntenut mitään epiduraalin aikana, mutta eipä toisaalta synnytys edistynytkään)
Yhden maissa alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta ja viiltävää kipua alapäässä. Olin aivan äimänä, että voiko todella vauva olla syntymässä jo!?
Mies sanoi menevänsä katsomaan euroviisuja siksi aikaa, kun kätilö tutkii. Ja niin siinä sitten kävi, että kun mies palasi muutaman minuutin kuluttua, oli vauvan pää jo ulkona!

Kaikenkaikkiaan jäi ihana muisto tästä viimeisen lapsemme syntymästä.
Kaikki meni hienosti. Muutama tikki tuli repeämiin, mutta repeämät on kai niin pieniä, ettei satu ollenkaan.
Kohdun sisäistä painetta tarkkailtiin mittarilla koko ajan, ja vanha arpi kesti.
Kätilö oli rauhallinen ja varman oloinen.
Olin iloisesti yllättynyt synnytyksen nopeudesta, olin varautunut paljon paljon pahempaan.

Ainoat jälkivaivat on olleet hurja turvotus lähinnä jaloissa, se alkoi synnytyksen jälkeisenä päivänä. Nyt olen juonut koivunlehti teetä parina päivänä, ja alan jo tunnistaa jalat omikseni.

Pääsimme tytön kanssa kotiin keskiviikkona, aikaisemminkin olisin halunnut, mutta bilirubiiniarvot olivat korkeat. Sinivalohoitoa ei kuitenkaan tarvittu.

Vaavi on tietysti aivan ihana. Tänään hän on ollut hereillä melkein koko päivän ja tisutellut vähän väliä.
Yöt ovat menneet vatsavaivoja potiessa, joten paljoa ei olla nukuttu...

Mukavaa jatkoa teille kaikille!
Käyn joskus lukaisemassa kuulumisianne. Kiitos, kun olette jaksaneet lukea kirjoituksiani, ja tsempanneet!
 

Similar threads

U
EX-KERMIT
Viestiä
100
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Tiuhti*
T
S
EX-KERMIT 26 toukokuu
Viestiä
862
Luettu
16K
Lapsen saaminen
safiiri,
S
U
EX-KERMIT 25 - huhtikuu
Viestiä
728
Luettu
14K
Lapsen saaminen
senora
S
N
EX-KERMIT 5
Viestiä
146
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Niksu1
N
U
ES-KERMIT 8
Viestiä
132
Luettu
3K
Lapsen saaminen
pikku2
P

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa