Toggle sidebar

Ajatuksissa 12

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ajatuksissa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Hei onnittelut Meealle!!! Ihanaa aina kun elämässä jotkut palaset loksahtavat paikalle, onpa nyt sitten muutakin ajateltavaa kun vauvat :)

Mulla oli kieltämättä kamala krapula eilen, ei tollanen oo kivaa. Oikeesti, taidan olla jo liian vanha tollaseen juopotteluun ja discoiluun. Kyllähän sitä joskus on kiva istua iltaa tyttöjen kanssa, mutta tota en enää jaksa. Ainakin nyt on sellanen olo että ei yhtään tekis ees tiukkaa jos joutuis olemaan 9 kk juomatta. Vieläkin väsyttää....

Pillereillä on kai aika monia hyviåa puolia kans, ärsyttävää. Mulla on ainakin nyt pillereiden lopetuksen jälkeen ollu paljon enemmän vaivoja tuolla alapäässä, hiivatulehdusta ja muitakin ihmeen kipuja. Mut saattaahan se olla sattumaaakin. Ja eiks pillerit laske jonku syövän riskiä ja nostaa jonku toisen... Eli kai aika sama.

Sella, käytättekö keskeytettyä vai ihan loppuun asti?
 
Oon minäkin koululainen. Aina kun saa yhden homman valmiiksi, niin on pakko tulla tänne katselemaan, josko olis jotain kommentoitavaa.

Minni, en muista koska viimeksi olis käytetty keskeytettyä. Eli loppuun asti on menty jostain alkusyksystä lähtien. Mutta me ei kyllä olla mitään pupuja, eli seksiä harrastetaan ehkä kerran viikossa. Sillä tahdilla tarvitaan jo onnea jos meinaa raskautua, mutta onnellahan tässä olisi tarkoitus elelläkin.

Uskotteko muuten siihen, että sen vaan sitten tietää kun on raskaana? Tässäkin asiassa on tietysti erilaisia ihmisiä, mutta mä luulen, että aavistan kyllä jos tulen raskaaksi. Siis oireista tietysti varmaan, mutta myös sellaisella henkisellä tasolla. Tulee vaan tunne, ettei ole enää yksin :) Koska viime kierrossa jotenkin tiesin, että en ole raskaana. Tunsin vaan, että tietäisin jos olisin. Miten te ajattelette?

Mä aloitin tossa viime viikolla jonkinnäköisen laihdutuskuurin. En o ylipainoinen, mutta kyllästynyt mun massuun, joka on löllö. Jätin vehnän pois ja yritän muutenkin välttää nopeita hiilareita ja sokeria. En hysteerisesti pidä kiinni tästä kuurista, mutta alku on sujunut hyvin, joten rauhassa eteenpäin. Katsotaan syntyykö tuloksia. Niin ja liikuntaa yritän harrastella säännöllisen epäsäännöllisesti.

Nyt on siis nälkä, enkä tiedä mitä tunkisin suuhuni hyvällä omallatunnolla. En jaksaisi kauppaankaan lähteä.. Noh, kyllä perusruoalla pärjää.
 
Hei mää oon varmaan jotenkin hidastajuinen tai jotain, mutta en nyt ymmärrä Sellaa. Sanoit, että nyt ootte päättäneet, että vauva saa tulla jos Onni niin päättää (mikähän tän Onnin puh.nro on, että sais antaa suosituksia;), mutta silti ette oo ehkäisseet mitenkään syksystä saakka. Miten tilanne nyt siis muka muuttuu???

Itsellä kans pohdinnat menossa, että jos vielä pari kuukautta jaksaisi olla varovainen, sitten voisi ruveta tikuttamaan ovista, ja kumitella vain riskipäivinä ja muuten leikkiä tulella. Ei olla vielä kunnolla puhuttu tästä, ja toisaalta pitää nyt katsoa tää ja ehkä ens kierto, vaikuttaako alkuunkaan säännölliseltä.

Tuohon ”sisäiseen tietoisuuteen”, onko raskaana vai ei, niin sanon että en tiedä. Mulla on niin outo kokemus takana, että se sekoittaa mut. Yli vuosi sitten sain vain yhtenä päivänä päähäni, että olen raskaana. Mulla oli kaikkia oireita, joita en silloin tavallaan tiennyt raskauteen kuuluviksi, koska siis oireiden alettua vasta eksyin ekan kerran näille vauvasivuille. No joka tapauksessa testi (tai siis ainakin viisi testiä) näytti negaa, ja yhtään pilleriä en ollut unohtanut jne, joten tosi epätodennäköistähän se oli. Lisäksi meidän äiti soitti, ja sanoi nähneensä unta, että meille syntyi lapsi. En kertonut äitille mitään ”valeraskaudestani”, mutta tosi outoa silti. Tuolloin olin niin varma, että olin raskaana, että en varmaan voi tulevaisuudessa luota omiin oloihini, koska silloinkin meni pieleen. Outoa tässä valeraskaudessa on se, että noihin aikoihin en haaveillut vauvasta. Nythän voisi tuosta vaan keksiä vaikka mitä, mutta silloin koko ajatus tuli kuin salama kirkkaalta ja oireita riitti. Ja siis ensin analysoin kaikki oireet, ja sitten vasta luin internetin ihmemaasta, että niitä oireita on myös alkuraskaudessa.
 
Tjaa ihan loppuun asti, Sella! No tietää sitten kuka meistä häviää seuraavaks tonne odottajien puolele... :)

Mulla on kans ollu pari kertaa ihan sellanen tunne, et oisin raskaana. Siis ei mitään fyysisiä oireita varsinaisesti, mut vaan sellanen "olo". Mut en ole kyllä ikinä ollut. Musta tuntuu, et mä oon just sellanen tyyppi, jolla kroppa reagoi varmaan paljon raskauteen. Mun mielestä mulla on aika "herkkä" kroppa, ja saan helposti kaikki taudit ja silleen. Ja ei tarvii ottaa monta lasia viiniä kun seuraavana päivänä on väsähtänyt olo.

Ai niin eilen krapulapäissäni (heikko hetki) rupesin TAAS kyselemään poikaystävältä vaiuva-asioista. Katteltiin sellasta hääohjelmaa, ja poikaystävä tuijotti mua oikein auvoisesti hymyillen ja sulki silmät. Ja mä kysyin et mitä se mietiskelee. "Sua..." se vastas "valkoisessa puvussa". Eli se mietti hääjuttuja. Ja mä en tietenkään voinu jättää asiaa siihen. Vaan jatkoin "entäs sen jälkeen?" johon mies vastas "häämatka..." ja kun ei siitäkään tajunnu niin kysyin "miltä mun maha näyttää" niin se sano et siinä on pienenpieni kumpu. Ja SIIHEN ois pitäny lopettaa. MUTTA jatkoin "niin millon me ruvetaan yrittämään, toukokuussa vai?" johon mies "joo...." ja sitten minä "sä et haluis aikasemmin?" johon mies vastas heittämällä tyynyllä mua päähän ja meni vaihtamaan kanavaa. Kyllä mä oon TYHMÄ!!!!
 
Voi Minni… Niin oot. Onneksi sun poikaystävä leppyy kerta toisensa jälkeen. Koita nyt vielä jaksaa (kohtuullisen) kärsivällisesti sinne kevääseen saakka. Pian jo hiirenkorvat vihertävät! Ja jos kärsivällisyys meinaa loppua, niin täällä on kuuntelevia korvia. Onko teidän häät muuten Suomessa vai Tanskassa?

Toi keskeytetty on menetelmänä aika viheliäs. Lueskelin kaikkialta kokemuksia siitä, ja toisaalta on sellainen olo että kohtuu varma, varsinkin jos varmistelee kumilla oviksen ajat, ja toisaalta jos sitten ei tuliskaan raskaaksi, niin olisin hermona että en varmaan ikinä tuu.
 
Iloiset illanjatkot!
Henk. koht. tavoitteena on päästä ajoissa nukkumaan, jos huomenna herääminen olisi sitten helpompaa. Viime viikolla jokainen aamu oli tuskaa, ja lauantaina ajattelin nukkua oikein pitkään. Mutta tietenkin heräsin ihan arkiaamun aikaan sillä erotuksella, että yhtään ei nukuttanut. Eli lieneekö vain motivaation puutetta. No kyllä nämä muutamat aamut vielä jaksan, kun perjantaina alkaa uusi työ! (Ja saa avata ekan kalenteriluukun)
 
Voi vähän kivaa, Neilikka kun pääset aloittamaan uudet työt :) Onks teillä kaikilla muuten joulukalenteri? Mulla on sellanen arpakalenteri, jossa joka päivä saa raaputtaa yhden "luukun". Ja sitten jouluaattona jos on tarpeeks joulupukkeja tai poroja (tai mitä siellä nyt varmaan onkaan...) niin voi voittaa rahaa :) Mua ei kyllä suosi arpaonni ollenkaan, mutta onpahan jotain ajankulua. Mulla pitäis olla joku raaputuskalenteri tonne toukokuulle asti, niin menis aika nopeemmin. Tai toisaalta, ei pitäis ajatella niin. Pitäis nyt nauttia siitä et ollaan kahdestaan, molemmilla on työpaikka (vaikka rahatilanne ei hyväkään ole niin kai se vois olla huonompikin) ja nauttia tästä elämänvaiheesta. Tätä sitä odotti niin kamalasti opiskeluaikana. Et ois vihdoin rahaa tehdä "mitä haluaa" (laaja käsite). No, ei sitä nyt ihan kaikkea voi tehdä mutta voidaan nyt ainakin käydä ulkona syömässä joskus, ja päästään pari kertaa vuodessa ulkomaanreissuille.

Meillä on häät ihan Suomessa, sovittiin se jo aikoja sitten, kun kerran asutaan täällä ulkomailla niin "jokaiselle jotakin". Ja kai ne häät on enemmän tytöille sellanen prinsessajuttu. Ei vielä tiedetä että kuinka paljon vieraita tulee täältäpäin, mut jos monella ei oo varaa (miehen kavereista ja serkuista tosi moni opiskelee) niin ehkä sit pidetään pienemmät bileet täällä jälkikäteen. Vaikka anopin puutarhassa grillaten tai jotain.

Muuten tsemppiä, Sella tuon "kuurin" kanssa. Mä oon monta kertaa kans miettiny et pitäis jättää ne "nopeat hiilarit" (valkonen leipä, sokeri) vähemmälle. Ei varmaan vaivais hiiva sun muut riesat niin paljon. Mä oon jostain lukenut että sokerit kerääntyy enemmin vatsan (sisäelinten) seudulle, ja rasvat enemmän takapuoleen. Tämä väite ainakin sopis yhteen mun kropan ja ruokailutapojen suhteen:)
 
Heh, hyvä kysymys Neilikka! Mikä nyt muka muuttuu? Eh. Ei kai mikään. Jotenkin kai ton miehen asenne on saanu mut tietoisemmaksi, että me molemmat haluttais vauvaa, eikä vaan niin että mä yksikseni toivon, ettei menkat tule. Tai kaippa se on alusta asti ollut niin, että kun mies on jättänyt ehkäisyn ja keskeytetyt yhdynnät pois, niin mä ajattelin, että se vaan uskoo nyt, ettei se vauvan saanti ole niin helppoa ja että kyllä se on varovainen oviksen aikoihin. Nyt mä olen sitten kai tajunnut, että me odotetaan kumpikin vähän salaa sitä vauvaa. Salaa siksi, että se ei koskaan ole ollut yhteinen sopimus, että nyt saa tulla, vaan toiminnallamme ollaan annettu vauvalle lupa.

Tää on itseasiassa mulle ihan yhtä monimutkaista, kuin miltä se vaikuttaa varmaan teillekin. Meille ei vaan sovi se, että yritetään vauvaa, vaan meidän täytyy odotella kuukausi kerrallaan ja esittää ettei mitään ole tapahtumassa.

Nyt musta jotenkin vaan tuntuu, että me ollaan molemmat tässä mukana ja että mulla on erilainen oikeus toivoa, enkä tee sitä poikaystävän selän takana. Vaikea selittää.

Toivottavasti ymmärrätte edes jotain. Sanokaa jos oon ihan hassu!
 
Ehkä siinä on myös jotain sellasta, että kun vuosia painostin miestä ja itkin vauvan perään, niin nyt kun valo alkaa vihertyä, niin haluan olla mahdollisimman viileä, etten pelästytä sitä pois.

Te pidätte mua varmaan ihan outona ja meidän suhdetta ihan vinkurana. Oikeasti me ollaan ihan tavallisia ihmisiä ja puhutaan normaalisti kyllä asioista :/ Tää vauva-asia on vaan niin suuri, että helpompi antaa se kohtalon käsiin.

Voi Minni! Yritä nyt vielä muutama kuukausi pitää vauvamölyt mahassa. Aika menee varmasti ihan yllättävän nopeasti ja oot vaan tyytyväinen mahtuessasi jo valmiiseen hääpukuun, eikä tarvi heti oksentaa hääkakkua!

Kummallinen muuten toi sun raskaustuntemusjuttu Neilikka. En minäkään uskoisi enää kehooni tollasen jälkeen. Ja tsemppiä kans että viikko menis nopeasti. Kyllä se perjantai sieltä hiipii!
 
Heippa Sella! Kyllä ymmärrän hyvin ton tilanteen, on varmasti miehellekin paljon helpompaa kun asia menee "omalla painollaan" eikä oo sellasta stressaavaa yrittämistä. Yritän olla tässä kans mahdollisimman viileä, ja antaa miehelle aikaa miettiä ihan rauhassa (siis ainakin yritän kovasti!). Miehen veljelle syntyy vauva kuukauden päästä, ja oon jo suunnitellut että yritän olla sillon suht cool. Eli jos joku kyselee tai vihjailee (miehen sukulaiset tekee sitä koko ajan) niin sanon vaan jotain epämääräistä et jos nyt tässä parin vuoden päästä kunhan nyt ensin päästään naimisiin ja saadaan oma asunto (hitsit mulle on oikeesti ihan sama onko vuokra- vai oma kämppä!). Kun me kuitenkin mennään kattomaan sit sitä vauvaa sinne sairaalaan, niin mä ajattelin et jos mä oon ihan coolisti, niin ehkä miehellekin tarttuu sit vauvakuume, jos se saa pidellä vauvaa.

Muistaakseni aika monella tuolla odottajien puolella (vanhoista meidän ketjulaisista) tuo meni just silleen että yhteisestä sopimuksesta vaan jätettiin ehkäisy pois, ja sit ei keskeytetty, ja sit jossain vaiheessa tulivat raskaaksi. Ehkä se on miehille paljon helpompaa, kai noi ovistikut sun muut jutut tuntuu pelottavalta jos ei oo vielä ihan 100% varma et nyt pitäis saada vauva ja pian.
 
Huomenta!

Hengissä selvisin juuri ja juuri nettipimennosta. Minäkö riippuvainen...?

Jee, Meea pääsi kouluun! :D Opiskeluintoa! :)

Taidan alkaa myös peukuttamaan salaa :D

Täällähän on oltu ahkeria viikonlopun ja eilisen aikana, ihanaa! Mitähän piti kirjoittaa.. Höh, taas tuli katko.
 
Äh, ei se herääminen ollut tänään yhtään helpompaa. Onkohan se Saana mennyt tosiaan talviunille niin kuin uhkaili, kun siitä ei ole kuulunut mitään?

Sella, ymmärrän nyt vallan hyvin teidän ajatuksenkulun, kun selostit juurta jaksain. Mielestäni teillä on hyvä tilanne. Voin hyvin kuvitella että mekin saatetaan alkaa sitten keväällä ottamaan aluksi riskejä, ja sitä myöten antaa tilanteen kehittyä. En haluaisi tilannetta, että alkaisi hirveä jyystäminen ja sellainen olo että raskaaksi asap. Tällä hetkellä kun miellyttävää ehkäisyvaihtoehtoa ei oikein ole löytynyt (ja halut on selkeästi lisääntyneet pillereiden jälkeen), tuntuu että pelkästään huoleton seksi on jo tavoittelemisen arvoista.

Onko Minni se sun miehen veljen tuleva vauva ensimmäinen sitä serkussarjaa? Eli siis onko sun mies jo ennestään setä? Oot kyllä puhunut joistain sukulaisvauvoista, mutta en nyt muista mitä kautta ne oli. Jännää nähdä, miten läheisen vauva vaikuttaa sun miehen kuumeeseen/kuumeettomuuteen. Itse ainakin nautin, kun näen miten tuoreet äidit ja erityisesti isät on niin ylpeitä jälkeläisistään, ja miten ne tuntuu ihan loistavan vanhemmuuden onnea. Sit kun miehesi näkee oman veljensä ylpeänä isänä, niin ehkä sekin ymmärtää että sen lisäksi että perheeseen tulee vauva, sinne tulee myös äiti ja isä.

Mää oon nykyään vähintään yhtä innostunut joulukalentereista kun lapsena. Noloa, mutta meidän perheellä on NELJÄ joulukalenteria… No yksi on sanomalehden ilmaiskalenteri, jossa on jotain arvontoja, sitten partiolaiset kävi myymään omaa kalenteriaan, ja sitten oon niin innoissani siitä uudesta työstä, että ostin töihin ihanan kuvakalenterin. Tärkein on kuitenkin meidän yhteinen kalenteri, josta saamme siis avata luukut vuorotellen. Teemme itse luukkuihin kaikkia ylläreitä ja ihanuuksia.

Ai hyvä että Saana olikin herännyt sillä välillä kun naputtelin tätä… Welcome back.
 
Kyllä talviunille jääminen kävi mielessä :)

Patoutumia viikonlopulta, eli omanaparomaania tiedossa.

Käytiin viikonloppuna miehen kaverilla. Heillä on puolivuotias poika. Siis aivan tolkuttomanihananlutunen. Ja kaveri vaimoineen ovat todella ihania ihmisiä, mukavia, tasapainoisia jne. Parisuhde näyttää kukoistavan, ovat aivan onnessaan lapsestaan jne. Että mikäpä nostaakaan enemmän vauvakuumetta? Ei mikään. Siis minulla. Ei suinkaan miehellä. Tuloksena siis keskustelua ja itkua kotimatkalla. En siis sanonut miehelle mitään vauvoihin viittaavaakaan, näki vaan naamastani mitä ajattelin.

En ymmärrä miestä ollenkaan! Sanoi, että olen painostanut viimeaikoina liikaa! Eihän se pidä paikkaansa, viimeaikoinahan olen ollut harvinaisen hiljaa aiheesta! Ja pyysi painostamaan mieluummin pikkuisen jatkuvasti kuin isoina painostuspiikkeinä. Eli??

Ja kuulemma antivauvakuumeen suurin syy on muutoksen pelko. Siis parisuhteen muutoksen. Mies pelkää että keskityn vain vauvaan ja unohdan ja tulen äkäiseksi miehelle (näkee siis ilmeisesti minut mustanaleskenä). Ei kuulemma tule mustasukkaiseksi lapselle, kun on se miehenkin lapsi, mutta?!?

Tuntuuko se vaan, vai onko mieheni vai minä kilahtamassa lopullisesti, vai onko parisuhde vain ajatumassa karikkoon, vai reagoinko vain liian voimakkaasti kaikkeen? Menkat kyllä tulossa, joten nyt nämä purkaukset voi laittaa sen piikkiin.

Ja sitten kuitenkin mies on valmis riskeeraamaan makuuhuoneessa. Viikonloppuista ei voinut enää sanoa edes sähläykseksi, se oli kyllä jo ihan keskeytettyä, okei siitäkin huolimatta, että nyt riski raskautua oli todella pieni, kun menkat alkaa milloin tahansa. Ja sitten mies jälkeenpäin oli taas huolissaan, että jos kuitenkin kävi vahinko.

Ja sitten ne miehet on ihmettelemässä naisten logiikkaa! En ymmärrä! Aargh.
 
Saanalla ja Minnillä on kyllä tosi samanlainen tilanne. Niin paitsi että Saanalle ei kait ole annettu mitään ”aikataulua” mahdollisesta aloittamisesta. Kaitpa te toisistanne saatte parhaimman vertaistuen, mutta koska minulla ei ole enää kauheaa motivaatiota tehdä mitään töitä (ihan kuin tässä aiemmin olisi ollut…), niin pohdinpa nyt minäkin tätä tilannetta.

Laitetaan ihan ensiksi suurin osa pahasta mielestä menkkojen piikkiin. Eli ei varmaan syytä mihinkään isoon kriisiin. Kyllä te tästä selviätte. Ja sitten jäljelle jääneistä ongelmista melkoinen osa menee ”miehen logiikan” piikkiin. Siis ei niillä ole logiikkaa ollenkaan. ”Pientä jatkuvaa painostusta, ei painostuspiikkejä” HÄH?!???? Täysin tauno ilmaisu. Tämän jälkeen jää jäljelle vielä vähän ongelmaa. Eikö ole hienoa, että miehesi arvostaa sinua ja parisuhdettanne niin paljon, että haluaa olla varma, ettei nykyinen hyvä häviä? Olen ennenkin suositellut, että juttelisit miehen kanssa siitä, mitä kaikkea te kaikki teette yhtenä perheenä sitten vauvan kanssa. Siis ei niin että pelkästään vauvavauvavauva on oleellista, vaan se, että te olette sitten yksi ihana pieni perhe, ja jokaisella on omanlaisensa suhde jokaiseen toiseen jäseneen. Tämä tarkoittaa sitä, että teillä molemmilla on suhde vauvaan, mutta myös teidän välillänne on edelleen parisuhde. Mitä mies pelkää teidän parisuhteesta katoavan vauvan myötä? Kahdestaan ulkona syömässä käymisen? Telkkarin edessä löhöilyn? Seksin? Kavereiden tapaamisen yhdessä? Vastaus kaikkiin on, että ei häviä, eikä saa hävitä.

No en tiedä oliko tästä mitään apua, mutta ainakin ruokatunti on monta minuuttia lähempänä…

Neilikka, kotitarvepsykologi
 
Äh, jäi valitusvirrestä välistä: mies ei halua lasta tällaiseen tilanteeseen, kun asutaan erillään. Miten se ei voi ymmärtää, että jos plussa tulisi, muutaisin miehen luo.
 
Voi ei, Saana, kuulostaa kyllä turhankin tutulta! voi meitä vauvakuumeilijoita!!!
Nyt tehdään yhetinen päätös: tällä viikolla ei puhuta miehelle MITÄÄN vauvoista! Ei vaikka kaupassa olisi mikä pieni pallero vilkuttamassa! Jos nähdään vauva ollaan ihan coolisti -pieni nopea hymy ja eteenpäin. Selvittäiskö tämä viikko? Vaikka miestemme vuoksi? :) (siinä tapauksessa toivon todellakin ettei miehen veljen vaimo synnytä jo tällä viikolla.......) Me muuten asutaan yhdessä, ollaan siis kihloissakin, MUTTA ollaan muuttamassa toiseen kaupunkiin ens vuoden alussa. Niin miehen mielestä tässä on sellasta "sählinkiä" ettei tähän sovi vielä vauva. Haloo, kai sitä on raskaana 9 kuukautta, ei muuttaminen vie kun yhden viikonlopun!

Hei, mitä oireita siitä munasarjakystasta on? Oliks ne ne sun oudot vuodot? Mulla on ollu kuukausitolkulla sellasta pientä "polttelua" (vähän kun virtsis mut sitä ei ikinä oo, klamydiakin on testattu monta kertaa mut ei sitäkään) mut lekurit ei oo löytäny mitään....

Miehen veljen lapsi ei ole ensimmäinen, vaan jo kolmas lapsenlapsi miehen vanhemmille. Yksi niistä lapsista on erolapsi ja paljon äitinsä luona, mut just tällä vanhemmalla veljellä (jolle siis tulee tyttö joulukuussa) on jo kolmevuotias poika. Ja mun poikaystävä on ihan hulluna tähän kolmevuotiaaseen. On aina ollut. Eli tuskin tää pikkutyttö nyt mitään ihan ihmeitä saa aikaan, kun ei oo eka kerta lähisuvussa. Mut toisaalta... siinä erolapsen syntymässä ei kauheesti oltu mukana (kun ne eros jo raskauden aikana) ja sit sen kolmivuotiaan syntymän aikana oltiin just tavattu, ja sillon ei osannu verrata omaan tilanteeseen. Ainakin nyt kun mä nään hääpareja, ajattelen vaan omia tulevia häitä. Ja kun nään vauvoja niin on sanomattakin selvää mitä ajattelen.

Joo musta kans tuntuu et se muutos on monille miehille se kamala juttu. Sit loppuu vapaus ja baareissakäynti, ja et on vaan jumittunu kotiin. Meillä on ainakin välillä tyttöjenilloissa ollu pieniäkin mukana, niin kyllä mä luulen et pääsee sitä tapaamaan ystävättäriä. Ja voihan sitä viikonloppuna vuorotella, jos pakko on päästä baariin. Paitsi mua ei kyllä enää baarit kiinnosta. Mut sekin on varmaan miehelle iso muutos, et näkee tyttöystävän äitinä. Painajainen siitä, et tyttöystävä on 24 h verkkareissa, ilman meikkiä, ei jaksa panostaa ulkonäköön ja lihava. Mun poikaystävä on sanonu et toivottavasti pitäisin huolta itsestäni sen jälkeen... Taisin vähän loukkaantua tosta keskustelusta sillon...
 
Joo toi on jännä, miten miehet oikeasti arvostaa tyttönsä ulkonäköä. Hameet ja korut ja muu laittautuminen on selvästi mieleen...
Eikö ne höhlät oo nähneet millaista on nykyajan mammamuoti - ja jos katselee nuoria vaunujen lykkääjiä, niin ne on ihan freesin oloisia!
 
aivan, mulla on mielikuva itsestäni et menen kärryjen kanssa tuolla kaupungilla cafe latte kädessä :) hehe, ei nyt sentään mitään victoria beckham-meininkiä. Ja sitä paitsi imetys kuluttaa kuulemma 500 kaloria päivässä (1 big mac tai spinningtunti!!!!) niin eiköhän siinä hoikistu... :)
 
Tekisi mieli räiskähtää miehelle. Mutta juu, tehdään päätös olla puhumatta viikkoon :) siis vauvakuumeesta :D tekisi mieli kyllä olla täysin puhumatta pari päivää :D

Miehet on omituisia :)

Ei se lekuri niistä vuodoista sanonu mitään, epäily tuli vaan jomotuksen takia. Vasemmalla puolella jomotusta ja munasarja paineltaessa arka. Ja painelun jälkeen "#¤%tin kipeä. Jos tuntuisi oikealla puolella, olisivat enemmän olleet huolissaan :)
 

Similar threads

A
Ajatuksissa 13
Viestiä
102
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Saana..
S
A
Ajatuksissa 14
Viestiä
100
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Minni..
M
S
Ajatuksissa 11
Viestiä
100
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Sella
S
A
Ajatuksissa 15
Viestiä
101
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Sella.
S
A
Ajatuksissa 23
Viestiä
104
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Neilikka..
N

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa