Ajatuksissa2

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Joanna79
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Iltaa!
Olin tänään työhaastattelussa vakkaripaikkaan, ihan hyvin haastattelu meni, vaikkakin lähes aina musta tuntuu samalta ja en todellakaan aina saa paikkaa. Muiden hakijoiden pätevyydestä en sitten tiedä. No jokatapauksessa, rupesin pohtiin, että mitä jos todella saan sen paikan, niin kuinka nopeasti kehtais ilmoittaa olevansa raskaana, jos niin onnellisesti kävisi. Työssä olisi jonkun verran matkustelua ja epäsäännöllisiä tunteja ja sitä kovin kyselivät, käykö se päinsä. Sanoin tietysti, että juu joustavuutta löytyy. Ootteko ollut jo pitkään samassa paikassa töissä ja asian kertominen pomollenne olisi näin helppoa?
 
hei vain kaikille. Vettä sataa kaatamalla ja samalla silmät kyynelhtii. Nyt on yritys täysillä käynnissä. Ovis pitäs olla ens viikonloppuna, joten:=). teillä oli puhetta euroviisuista, en itse niitä kyllä kattonu, mutta lordi on ykkönen, sillä se on täältä pohjosesta. Lätkää on tullu katottua ja huomenna on tärkeä ottelu. Suomi voittaa maailmanmestaruuden!!!! Mies ei juurikaan kattelee jääkiekkoa, mutta itse tulee katottua senkin edestä.
Toivottavasti ens viikonloppuna sitten tärppää!!!
hyvää viikonloppua kaikille tuleville äideille!!!
 
Iltoja vaan!

Itellä vähän samanlaisia mietteitä, mulla on maanantaina työhaastattelu myöskin vakkaripaikkaan. Todennäkösesti en tule samaan paikkaan kun yhdeksää ihmistä vielä mun lisäksi haastatellaan ja niiden joukossa on varmasti enemmän alalta kokemusta omaavia. Mutta kuitenkin jo menin asioiden edelle ja mietin myös näitä äitiyslomajuttuja. Meillähän ei ole vielä edes alotettu yritystä ja voi hyvin olla että menee kauankin eikä edes tiedä saanko koskaan lapsia, mutta kuitenkin mietin, että onko hirveän noloa jäädä oltuaan alle vuoden töissä heti äitiyslomalle.. Siis hyvässä tapauksessa, jos saan paikan ja aloitan heti, ja jos mies suostuu vauvatouhuihin niin alotettaisiin ne heinäkuussa, ja jos kävisi ihme ja tulisin heti raskaaksi niin sitten pitäis jäädä äitiyslomalle joskus maaliskuussa. Niin no, koko lause oli täynnä jossittelua joten enpä taida nyt miettiä asiaa enempää. Serkullani on sellanen kokemus, että hän oli juuri saanu vakituisen paikan työssä, jota hän oli tehnyt aiemmin määräaikaisena kun hän ilmoitti pomolleen olevansa raskaana. Pomo oli ollut iloinen, ei mitään ongelmia, antanut vielä palkankorotuksenkin. Että sellasiakin tapauksia on..:)
 
Moi!
Hj:lle, luultavasti kuitenkin mussa on sen verran sitä ""kiltin tytön syndroomaa"", että ei olis pokkaa heti aloittaa yritystä vakityöpaikan saannin jälkeen, jos raskautuminen sattuukin käymään nopeasti.. ;) Määräaikainen työpaikka olisi siinä mielessä ""helpompi"", että työnantajakaan ei ole muhun sitoutunut, niin munkaan ei tarvi olla sitoutunut häneen. Mut tietty sit ei olis paikkaa mihin palata äippäloman jäljiltä. Toivon tietysti, että tämän paikan saisin, sillä se olis ihan huippu uramielessäkin ja näitä on tällä alueella yksi miljoonasta.

No tiedon tästä vakipaikasta saa vasta parin viikon päästä, joten tässä on aikaa spekuloida, hih.. Avomies aina kiusailee mua siitä, kuinka jaksan vatvoa ja vatvoa asioita, joihin ei kuitenkaan itse voi vaikuttaa. Hänellä on itsellaan hyvin rento ote elämään, eikä edes osaa murehtia mistään. Onneksi olen jotain oppinut hänenkin asenteestaan näiden yhteisten vuosiemme varrella.

Lordista, biisi on mielestäni hyvä, mutta showta en tykkää katsella. Pidän kaikesta kauniista! ;) Meillä ollaan enemmän jääkiekkoihmisiä, pidetään molemmat jääkiekosta ja aina peli-iltoina kaveriporukkamme kokoontuu jonkun luokse jännäämään peliä. Nyt vähän ulos ja sitten siivoomaan!
 
Huomenta leidit!
Siiis uskomatonta, SUOMI voitti Euroviisut! Aivan uskomatonta! Ja millä esityksellä! Onkohan koko Eurooppa seonnut?! =) Ei siis millään pahalla, kyllähän tuo Lordin biisi jo päässälin soi kun sitä jokapuolella kuulee mutta siis onhan se niin erilainen viisu-biisi. Juteltiinkin tuossa että onkohan sitä äänestäneet ihmiset oikeasti pitäneet showstä vai ovatko äänestäneet sen erilaisuuden vuoksi.. No, hienoa jokatapauksessa. Tultiin myöhään eilen illalla kotiin yksistä häistä ja kerettiin näkemään ääntenlasku. Hykertelin koko ajan miehen kainalossa kun tuntui niin uskomattomalta kun kerta toisensa jälkeen tuli; Finland 12 points =))
Oltiin siis häissä eilen ja mukavaahan siel oli sateesta huolimatta. Ja arvatkaas vaan eikös siel ollukin hirveä määrä pikkuvaaveleita!!! Mm. vieressämme istuneella pariskunnalla oli 4 kk. vauva mukana. Ja oli siel yks 9 pvää vanhakin mukana. Olin siinä sitten silmät pyörällä mutten onneks ainoo...kyl toi mieskin niitä katteli ja hymyili =) Meiltä taas kysyttiin tavalliseen tapaan; no koskas teidän häitä vietetään? Ööh, vastaapa nyt sit siinä et ""joskus.."" tuhannetta kertaa. Tietäisivätpä vaan mitä tulee ensin...

Vauva- ja mammavaatteisiin oon mäkin jo katseitani luonut. Kummipojan takia on itselleen sallinutkin vauva-vaateosastolla käydä ja oonpa mäkin sielt monesti jtk kivaa löytäny - ja ostanu - kummipojalle! En uskalla viel ostaa yhtikäs mitään, oon niin taikauskoinen joissakin asioissa. Kummipojallemme ostamia juttuja olen kyl sit esitelly miehelleni joka miehiseen tapaan on vastannu: ihan kiva! Argh, miksei miehet koskaan heittäydy höpsöiks edes hetkeks ja anna hetken huuman viedä=)

Tuosta työstä ja raskautumisesta; itse oon ollu jo kuusi vuotta samalla työnantajalla joten uskon kyl et he arvaa et joskus lähitulevaisuudessa saavat etsiä mulle sijaista. Tiedän kuitenkin yhden naisen joka oli yrittänyt lasta nelisen vuotta ilman tulosta. Sit ku hän aloitti uuden työn merkittävässä roolissa niin hän raskautuikin heti. Ei työnantaja siihen paljoa muuta kuin onnitteli. Tytöt, ei meidän tarvitse huolehtia työnantajista tai heidän ajatuksistaan. Jokaisen tulisi ajatella itseään ja elämäänsä näissä asioissa. Kyllä siellä työpaikoillakin aidot oikeat ajattelevat ihmiset ovat niitten työpaikkojen takana ja tekisivät varmaan samoin. Ei elämä aina mene niinkuin suunnittelee..

Lissu, mullakin pitäis olla ovis ens vkoloppuna joten petipuuhat alkakoon (rauahallinen olemus mutta sisällä kuplii innostuksesta)!

Viikonluppuja=)
 
Kylläpä Lordin euroviisuvoitto laittoi hihittämään. Siis kaikkea sitä saa kestää. Vaikka eipähän tuo minua haittaa, vaikka voittikin. On vaan niin koomista. Varsinkin kun ajattelee sitä hirveää kohua ja kansanliikkeitä Lordia vastaan ja ylen uhkailuja vetäytyä koko kisoista.. Eniten kuitenkin naurattaa nuo (vanhat) euroviisujen kannattajat, jotka eivät nyt tiedä iloitako vai ei kun Suomeen viimein tuli se voitto, mutta tuommoisten hirviöiden tuomana... hihi

Minun höpötys rajoittuu pääasiassa pelkkään puhumiseen. Ihastelen kyllä niitä ihania pikkuruisia sukkia, mutta ei ole tullut mikään tarve ostella. Onhan tuo pieni kummipoika ja hänen viuelä pienempi sisarensa, mutta kun he asuvat niin kaukana, niin ei oikein pääse tunnelmaan mukaan.

Käytiin viikonloppuna yhen kaveripariskunnan luona. Niille on tulossa vauva marraskuussa. Ensimmäistä kertaa vauvan odottaja minun lähellä. Heillä meni jotain puoli vuotta yrityksessä, mukaan mahtui keskenmenokin. Mutta kun kummallakin on valtava vauvakuume niin yritystä koko ajan. Onnellinen olen kyllä heidän puolestaan, mutta kritisoin vähän sitä, että eivät ole olleet yhdessä vielä edes vuottakaan eikä biologisen kellonkaan pitäisi vielä kovasti tikittää kun ovat sen verran nuoria. Ajan tässä takaa sitä, että kun niin äkkiä alkoivat touhuamaan, niin toivottavasti suhde kestää... Tai sitten olen vain niin kateellinen heille..
 
Tervehdys arvon leidit.
'
Huh, huh. Johan oli viikonloppu. Lordi meni ja voitti. Ja leijonat sai kuin saikin pronssia. Euroviisuja ei ole tullut seurattua sitten lapsuuden, mutta nyt oli pakko katsoa kuinka hirviöiden käy. Ja hyvinhän kävi. Vaikkakaan kappale ei ollut mun makuun ..

Kiirusta on pitänyt. Niin kuin tuntuu muillakin olevan. Nyt tosin kiireet helpottaa vähäksi aikaa, sillä tää tyttö lentää torstaina ystäväni kanssa kreikkaan. Päätin sitten ekstempore lähteä sillä ens vuonna eikä muutenkaan pitkään aikaan voi sitten lähteä kun ruvetaan rakentamaan. Nyt oli vähän niinkuin viimeinen mahdollisuus. IIHANAAA!

Joku kyseli kokoja ja harrastuksia. No, mä edustan ""kääpiö"" luokkaa. 160cm 55kg Löysää kyllä löytyy mahan luota mikä on mun heikko kohta. Liikuttua tulee onneksi aika paljon olen nimittäin hyvin perso hyvälle ruualle ja karkeille. Pyöräilen paljon, Käyn uimassa, koirien kanssa lenkkeilen. Salilla tuli käytyä muutaman vuoden, mutta nyt vaihdoin sen uimiseen ja totesin, että avot . Kiloja lähti heti muutama ja olen kiinteytynyt mukavasti. Tykkään kesällä mökkeillä ja kun on aikaa luen myös jonkun verran. Puutarhan hoito toivottavasti kuuluu talon valmistumisen myötä tulevaisuudessa harrastuksiin.
Olen myös kahvi ihmisiä. Ilman aamu kahvia ei pääse liikenteeseen ja päivälläkin menee jokunen kuppi. Joku puhui kahvin lopettamisesta raskauden aikana. En ole moisesta ikinä kuullut, mutta jos kahvia ei raskauden aikana saa juoda en usko sen olevan mikään ongelma. Moni ystäväni jotka on ollut raskaana ei yksinkertaisesti ole pystynyt edes haistamaan kahvia saatikka juomaaan sitä kun jo tulee huono olo.
Katriina: koen todella olevani kohtalo toveri kanssasi. Kärsin myös rankoista kuukautis kivuista. Nyt kun ikää on jo jonkin verran kivut on hieman liventyneet. Tai oikeastaan joka kerta ei ole enään kipuja lainkaan. Saattavat alkaa ilman mitään ennakko varoitusta. Sitten taas toisina kertoina kivut on jotain aivan käsittämätöntä. Ja olen myös joutunut jäämään töistä kotiin. Kärsit myös samasta ongelmasta kuin minä. Eli ulostaminen on vaikeaa joskus jopa mahdotonta. Hassua, en ole kehdannut asiasta kenellekkään ystävälleni puhua koska kuvittelin olevani ainoa joka moisesta vaivasta kärsii. Synnyttämisen sanotaan helpottavan kuukautiskipuihin. Siispä toivottavasti meillekkin tämä onni joskus suodaan.
Nyt mun täytyy rientää ostamaan aurinko rasvaa yms. pientä . JA sit käymään uimassa. Aurinkoista päivää kaikille.
 
Heips!
Ei voi muita kuin hymyillä, näin se elämä heittelee ja tekee arvaamattomia kuperkeikkoja.. ;) Sain kuin sainkin sen vakituisen työn, joka on aivan uskomaton asia alallani ja tällä pienehköllä paikkakunnalla, täysin koulutustani vastaava työpaikka ja vakituinen vielä, en vieläkään usko tätä todeksi.

Ja kaiken huipuksi, lauantaina maistelimme alkoholia ystäviemme kanssa Suomen leijonien ja Lordinkin kunniaksi ja avomieheni puhui pienessä sievässä nukkumaan mennessä, että käy vaikka heti alotettaisiin vauvantekotalkoot, että on hän on kyllä valmis ja ties mitä ihanaa romanttista löpinää, mitä harvemmin hänen suustansa kuulee (kun on enemmänkin toiminnan mies). Nyt siis suunnitelmat muuttuivat tämän uuden työn johdosta ja siis aion yrittää olla töissä mahd pitkään ilman vauvan yritystä ja se tulee olemaan vaikeaa, varsinkin tämän viime lauantaisten tunnustusten takia. Voi ei miten asiat menevätkään, ehkä mun piti vielä kuulla miehen suusta, että on valmis ja sitten itse ruveta jarruttelemaan. Mites sun hj työhaastattelu meni?
 
Heippa,

ja onneks olkoon Anna työpaikan johdosta! Varmasti ihan kivaa saada uusia haasteita niin ei ehkä noi vauvahommat pyöri niin paljon mielessä.

Tosta Lordin voitosta... asun Tanskassa, ja täällä on kovasti kommentoitu tota voittoa. Suurin osa sanoo että se on kamala, ja että eikö mua suomalaisena hävetä, mutta mä sanon että oon ylpeämpi suomalaisuudestani kuin koskaan! :)

Voi olla että just sen takia kun asun ulkomailla, niin noi vauva-asiat tuntuu isommalta, kun ei oo vielä niin laajaa kaveripiiriä kuin Suomessa, vaikka tietty muutama hyvä ystävä löytyy... :)
 
Onnittelut työpaikan johdosta! Meillä synnytysikäisillä naisilla kun toi vakipaikka on aika monella kiven alla. Itsellä on se onnellinen tilanne, että sain koulun penkiltä suoraan heti vakipaikan ja siinä oon nyt ollut reilut kolme vuotta, nyt alkaa jo puuduttaa ja kiinnostaisi tehdä jotain haastavampaa. Mut sitten näine vauvahaaveineni kumminkaan en oo hirveesti viitsinyt uusia paikkoja metsästellä.

Musta kyllä toi Lordin voitto on paljon paljon paljon hienompi juttu kuin joku maailmanmestaruuspronssimitali (mikä sanahirviö!). Johtunee siitä, että oon ihan lapsesta saakka seurannut euroviisuja joka vuosi (paitsi nyt viime vuosina silloin, kun Suomi ei oo saanut ottaa osaa) ja aina on saannut hävetä silmät päästänsä Suomen häviötä ja ihmetellä sitä, että ei ne muidenkaan biisit kovin kummoisia ole. Tosin onhan meillä ollut oikeesti jotain tosi tosi kamalia biisejä kuten nyt vaikka se Jasmin vai mikä lie sen kitaransa kanssa... Mut ei ne kovin häävejä ole muillakaan olleet. Lordi sentään erottui joukosta nyt ja siinä unohtui ne ""annetaan isot pisteet naapureille"" -periaatteet samoin tein. Ja aivan varmasti lähden ens vuonna viisuja katsomaan, mikäli liput jostain saan metsästettyä.

Mulla on huomenna verikoe tän endometrioosi-homman takia. Tutkinta etenee, mutta kovin verkkaisesti... lääkäriin pääsen vajaan kolmen viikon päästä ja sitten tiedän tarkemmin kertoa, miten jatketaan. Oon itse nyt seurannut omaa kroppaa ihan hulluna ja lähes kaikki endon oireet itseltäni jossain muotoa löydänkin. En oo vaan aikasemmin osannut yhdistää niitä endoon, kun en ole koko endosta mitään tiennytkään.

Ohhoh, meillä on vauva-ajatukset vähän taka-alalla olleet tässä viime aikoina, kun ollaan molemmat sairasteltu vuoron perään ja työvuorot on menneet niin ristiin, ettei olla edes paljon kotosalla nähty. Ja viikonloppuna avokki juhli aika rankasti ja poti sitten lopun viikonlopun krapulaa, joten se siitä sitten. itse oon taas löytänyt lenkkeilyn ilokseni ja tein oman juoksuennätyksenikin viikonloppuna! En ois muutama vuos sitten voinut kuvitellakaan, että voisin ikipäivänä juosta edes kilometrin matkaa putkeen, mutta nyt menee jo viis. Sillon mun astmaa ei ollut vielä diagnosoitu, vaikka tasan tiesin sen olemassaolosta jo silloin. Sama juttu tän endon kanssa, oon satavarma, että mulla se on, mutta sais sen diagnoosin vielä.

Juu, pitänee taas mennä, kuhan tulin kertoilemaan kuulumisia, vaikkei nyt mitään ihmeellistä kuulunutkaan. Täällä on viime päivät ollut kovin hiljaista, kirjotelkaas muutkin!
 
Heti ensimmäiseksi suuronnittelut Annalle vakkaripaikasta! Ne on kyllä aika kiven alla nuo paikat, omalla alallani myös pelkät pätkätyöt.

Tänne ei kuulu yhtään mitään tällä hetkellä. Masentaa ehkä jotenkin koko homma ja se kaikkein kauhein vauvakuume on mennyt ohi. Suurin syy varmasti se kun menin lukemaan noita pitkään vauvaa yrittäneitten touhuja ja sen jälkeen päädyin huudattamaan itseäni keskenmenoista kertovalle sivustoille. Iski jotenkin sellainen olo, että mitä jos ei itekään koskaan saa lasta. Sinänsä huvittavaa tämä oma epätoivoisuus kun ei olla vielä edes yritetty yhtään mitään. En ole enää edes varma, haluanko ylipäätään alkaa yrittämään.

Noh, eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu. Luultavasti vaan suren tämän harjoittelun päättymistä ja täysin työttömäksi jäämistä.
 
ONNITTELUT Annalle!! Tiedän kyllä miten vaikeaa on löytää työpaikkaa, puhumattakaan että oman alan tai että vakituista. Ite oon kokenut todella vaikeeksi päästä ylipäänsä edes haastatteluihin, mun koulutus ja työkokemus kun ovat vähän ristiriidassa ja kaikki tuntuvat vaan tuijottavan työkokemusta. V#tuttaa vaan se, että on sellanen oravan pyörä kun on vaan tietyltä alalta työkokemusta joten tuntuu, että on pakko hakea taas samalta alalta töitä kun mikään muu ei tärppää ja tuntuu pahalta kun on kuitenkin ammattikorkeakouluopinnot tullut suoritettu ja ainoot paikat mitä sais on sellasia, mihin pääsis melkein suoraan peruskoulusta! Sori, aika tilitys. Tuntuu kyllä siltä että oma haastattelu meni ihan ok, se nyt riippuu pitkälti siitä mitä he hakevat.. Loppuviikosta pitäis saada tietää pääsenkö toiselle kierrokselle (kahden ""parhaan"" joukkoon). Tämäkin työ olisi sellanen, että puoli vuotta menisi ennen kuin edes oppisi kaikki rutiinit joten kyllä sitten pitäis lykätä vauvahaaveita. Toisaalta joudun kuitenkin niitä lykkäämään kun kerran mies ei vielä ole valmis aloittamaan yritystä. Haluan ihan yhtä paljon lasta kuin ennenkin mutta nyt viime aikoina olen ehkä tullut hieman objektiivisemmaksi asian suhteen ja tullut itsekin siihen tulokseen, että ehkä tosiaan pitää lykätä asiaa ainakin niin kauan, että saan vakituisen työpaikan ja että olen siellä ollut jonkinaikaa. Pelottaa vaan se, että jos sitä lasta ei tulekaan heti tai jos sitä ei tule lainkaan tämän mun endometrioosin takia.

Tulipa pitkästä aikaa katottua Euroviisut, jännitin ihan sikana ja melkein itkin onnesta. Vähän tuli sellaset lätkäfiilarit. Tänä vuonna kun ei oikein tullut niitä lätkäfiilareita tossa mm-kiekossa, jotenkin tuntuu että niistä menee ihan kokonaan maku kun niitä on joka vuosi.

Katriina, ilmottele sitten miten käy sen endometrioosin suhteen. Lohdutukseksi (lohduttelen itseäni samalla :)) voin sanoa, että tiedän hirmu monta naista, joilla on endometrioosi ja jotka siitä huolimatta ovat saaneet lapsia edes ilman mitään hoitoja/leikkauksia. Että vaikka sulla todettaisiinkin endometrioosi niin ei se silti oo maailman loppu, vaikka se ehkä sillä hetkellä siltä tuntuiskin. Muistan itse itkeneeni tai pikemminkin huutaneeni aivan täysillä, ihan vaan sen vuoksi, että ajattelin, etten koskaan saa lapsia. Mutta voihan siis endosta huolimatta tulla raskaaksi, varsinkin jos menee siihen laserleikkaukseen. Jossain vaiheessa taisin kirjottaa että sen leikkauksen jälkeen kaks viikkoa on ""endoton"", mutta se aika onkin puoli vuotta. Että eiköhän kaikki järjesty.

Mites muuten nämä meiän ketjun yrittäjät? Missä tilanteessa olette, onko odotettavissa plussia?

Inhottava syksyinen ilma. Sais jo tulla kesä. Kunnon kesä. Minäpä tästä suuntaan maaseudulle viettämään pari rentouttavaa päivää tämän työpaikkahaastattelujännityksen jälkeen... Hauskaa helatorstaita kaikille!
 
Moikka piiitkästä aikaa :)

Ja ekaksi suuret onnittelut Annalle uuden työpaikan johdosta!

Mullakin on ollut hieman noita työpaikan vaihdosajatuksia. Teen tällä hetkellä vuorotöitä jossa omat plussansa mm. palkkaus. Toisaalta taas tuntuu siltä, että pitäsi vaihtaa paikkaa ja etsiä oman alan töitä. Valmistuin vuosi sitten ja jos nyt hyvin käy ja ensivuoden aikana jään äippälomalle on todella pitkä aika ennenkuin voin vaihtaa omalle alalle. Palkataanko mua sitten enää ns. omiin hommiin jos valmistumisesta on kulunut pitkä aika ja ei ole varsinaisesti työkokemusta alalta?! Tätä asiaa olen kovasti miettinyt ja yritän päättää mitä teen, lähdenkö etsimään töitä ja sitten heti (toivottavasti ;) ) raskautua vaiko jäädä näihin hommiin joita en kuitenkaan lopun elämää halua tehdä. Pulmallinen tilanne.

Euroviisuista sen verran että huh huh, ihan uskomatonta että Suomi actually VOITTI ne!! :) Tosi hienoa ja jos vain mahdollista niin ehdottomasti yritän saada liput ensivuoden kinkereihin :)

Joku kirjoitteli aikaisemmin noista yöheräämisistä. Mä luulen että mulla ei tule olemaan ongelmaa niitten kanssa. Olen tehnyt näitä vuorotyöhommia jo monta monta vuotta ja näin ollen tottunut muutaman tunnin yöuniin ja aikaisiin aamuherätyksiin. Nyt ex-kollegallani on vauva ja hän sanoi että yöheräämiset yms. eivät tunnu ollenkaan pahoilta kun on jo aikasemmin tottunut epäsäännölliseen rytmiin :)

Dieteistä puheen ollen. Mä ajattelin ottaa spurtin kesäkroppa-kampanajassani ja aloitin 4 päivän lentoemäntä-dietin. Nyt on kolmas päivä menossa ja 3 kg on lähtenyt -ja armoton nälkä!! 8) Noh, nesteitähän ne on ja takasin tulee, mutta onpahan pieni spurtti keveämpään oloon! Muuten mun harrastuksista niin harrastan meidän koirien kanssa touhuilua, kouluttammista jne. Sitten liikun aika paljon; uin, lenkkeilen, golfaan ja käyn jumpissa. Selkäongelmieni takia en vajaaseen pariin vuoteen pysynyt kunnolla liikkumaan joten muutama lisäkilo pääsi kertymään. Nyt kun terveys taas sallii, on ihana päästä jumppaan, pumppiin, uimaan...! Maanantaina mennään avokin kanssa pilates tunnille :)Toinen intohimoinen harrastus on sisustus ja varsinkin kesäsin kukat ja puutarha.

Mulla on lähtenyt ihan käsistä toi vauvahaaveilu jo :). Viis kesästä, voi kunpa jo tulisi vuodenvaihde ;) Viikonloppuna taas juteltiin avokin kanssa näistä aikatauluista ja vielä se on samaa mieltä :) Nyt se miettii jo autonvaihtoa et vaunut sitten mahtuu kyytiin ;)
Vauva-asiat pyörii koko ajan mielessä. Näen isoja masuja ja vaunuja JOKA puolella...heh. Mutta nautitaan nyt kesästä ensiksi ihan rauhassa.

Tsemiä Katriina sinne verikokeisiin!! Kaikki järjestyy varmasti!

Miten on, jo yrittävät, joko kohta saadaan jännätä plussia :)

Minunkin puolesta hauskaa helatorstaita kaikille!! :)






 
Kiitos kaikille onnittelijoille! Vieläkin tuntuu uskomattomalta tämä uusi työ.

Kiva kuulla, että toisillakin välillä vaihtelee tuntemukset vauvakuumeen kanssa. Välillä ne on mulla niin selkeät ja välillä sitä tosiaan miettii, että ei tässä nyt niin kiire ole. Ja sitten tulee ihan hassuja ajatuksia, kun meillä on niin kauan ollut jo selkeät nimet tytölle ja pojalle, että jos joku kavereista/sukulaisista ehtii ennen meitä ja antaa meidän nimistä jonkun omille lapsilleen. Tällaisia ihan turhia tulee joskus mietittyä.

Nyt rupesin harkitseen, että pitäiskö yrittää ehtiä naimisiin ennen yritystä, nyt kun siis ajattelen, että aloittasimmekin yrityksen vasta ensi kesänä uuden työn takia. Mulle toi hääpäivä ja naimisiinmeno ei ole tuntunut ennen tärkeältä, en esim. pidä huomion keskipisteenä olemisesta ja olen sen verran pihi, että en malttaisi yhteen päivään laittaa kasapäin rahaa, mutta nyt olen kaksi päivää puhunut naimisiinmenosta avomiehelle niin kuin se olisi elämäni tärkein tehtävä. Tässä asiassa en saa kyllä miehen mieltä vaihdettua, en sitten millään, ei halua yhtään naimisiin vielä edes vuodenkaan päästä, haluaa ehdottomasti lapset ensin, mikä oli mulle vielä kaksi päivää sitten täysin ok. Ja nyt, miks tän mielen pitää olla koko ajan tällainen, että jotain pitää haluta, eikä olla tyytyväinen tähän hetkeen, kun kaikki on oikeasti nyt todella hyvin työasioiden kanssa ja rakkaudessa. No, toivon, että saan paljon uutta ajateltavaa, kun uusi työ alkaa ja nämä mureet jäävät taka-alalle. Hihii, onkohan turha toivo.. ;)
Nyt kauppaan!
 
Heippa vaan kaikille!
Anna, onnittelut tosiaankin vakkaripaikasta! Toivottavasti viihdyt! Ja tuohon naimisiinmeno-hankkeeseesi; jepjep, tiedän tunteen kun aina haluaisi jtk uutta projektia eikä voi elää tätä hetkeä. Mies onkin sanonut mulle että mun pitäis oppia elämään tätä hetkeä ja nauttimaan siitä koska sit ku on tehty lapset ja menty naimisiin ja muut asiat mitä kovasti odotetaan niin mitä elämältä sitten enää odottaa?! No, onhan tuokin totta ja joskus olenkin ajatellut että kun ystäväni ovat suunnitelleet häitään ja minä olen kateellisena katsonut vierestä niin äkkiä häät ovatkin jo ohi ja sitten vasta olen hoksannut että hei mulla tuo kaikki on vielä edessäpäin. Nyt vauvaprojektin alettua olenkin unohtanut hääunelmat konsanaan ja luulen et mieskin on senkin takia ollut innokkaampi vauvaprojektin suhteen kun en enää vonkaa vuoropäivinä häistä ja vauvoista. Mähän menin hankkimaan ovulaatiotestit ja nyt sit tarkkaillaan kroppaa niin ettei varmaankaan nappaa... Kolmena päivänä olen nyt sit tikutellut muttei oo näyttäny ku haaleeta viivaa vaik omien laskujeni mukaan ovis ois pitäny olla tänään. Alkaakohan mul nää kierrot nyt sit jostain syystä pitenee... No kunhan sielt nyt näkyis viiva ees jossain vaihees. Miehelle en oo raaskinu kertoo mun tikutuksist ettei sen tarvi huolestuu mun mielenterveydestä=) Mut täällä siis vietetään aktiivista sänkyelämää parhaillaan ja juhlitaan viisivuotista yhdessäoloa=) Joten parin viikon päästä sit varmaan jännäillään...

Katriina, tsemiä lääkärikäynnille! Kyllä kaikki sujuu hyvin, usko pois!

Hj, pidän peukkuja et saat sen paikan. Eiks asioilla oo kumma taipumus mennä niinkuin on tarkoitus (uskon siis kohtaloon monessakin asiassa ja se on monesti huojentava tapa ajatella asioita.)

Erica, ollaan siis yhdessä hurahdettu vauva-haaveiluun=) Mäki ajattelen asiaa päivittäin vaik yrittäisin muuta. Eilen illal mies olikin söpö kun sano nukkumaan mennessämme että ""huomenna tehään vauva!"". Hih, olispa se niin helppoa.
Hei, mikä ihme on lentoemäntä-dietti? Mäki haluisin pudottaa pari kiloo kesää varten ja muutenkin saada itteni taas parempi kuntoiseksi. Pitäskö tytskät ottaa yhteistuumin joku kuntoiluviikko tai pari ja pistää vaik joku haaste pystyyn?!? Sais ehkä paremmin ittestään irti jtk... Erica, tosi suloista et käytte miehen kaa Pilateksessa!!! Munkin pitäis alottaa pilates tai astangajooga mun niskan ja selän takia (jumiutuneina aiheuttavat kauheita päänsärkyjä). Omaa miestä en kyl sinne sais mukaan ku se ajattelee et se on semmosii naisten juttuja.. Sen pitää urheilla niin että lihaksissa tuntuu ja hiki virtaa=) Jep jep, mut nyt kultsin kainaloon kattoo leffa ja sit ""istuttamaan vauva-siemeniä""..... (+++++++)

Vilkku

 
Heipsansaa,

Annalle onnittelut minultakin! Tosi hienoa ja vielä suoraan vakkaripaikka! Täällä päin ja tällä alalla kaikki työsuhteet alkaa yleensä määräaikaisina, kuten omanikin aikoinaan. Mä olen ollut jo kuusi vuotta samalla työnantajalla eli ei sen puoleen ongelmia, meillä myös suhtaudutaan ihan suopeasti näihin lapsiasioihin kaikin puolin, joka paikassa näin ei kuulemma ole. Erican tavoin mäkään en työskentele ihan omalla alallani ja välillä miettinyt alan vaihtoa, mutta viihdyn kyllä nykyisessä työssäni ihan hyvin, niin en ole uskaltanut lähteä vaihtamaan. Vähän harmittaa, että koulutus menee tavallaan hukkaan ja asiat unohtuvat, mutta toisaalta taas opin tällä alalla jatkuvasti uutta.

Heh, munkin pitäisi opetella tuota hetkessä elämistä. Olen varsinainen taivaanrannanmaalari ja unelmoija ja aina ajatukset tulevassa. Meillä kyllä mies on vähän samanlainen eli ei tasapainota mua lainkaan.

Nauratti tuo, kun joku kertoi miehen puhuneen jo farmariautosta. Meidän kaveriporukasta nimittäin kaikilla tämä on tarkoittanut yhtä kuin perheenlisäystä. Meillä myöskin ensin alettiin katselemaan farkkua ja sen jälkeen mies ilmoitti haluavansa vauvan!

Onnea Vilkulle ""istutuksiin""! Miten ne ovistikut toimii? Mä kuvittelen tunnistavani omani, mutta ihan mielenkiinnosta voisi sen testatakin. Miehelle en kyllä myöskään uskalla kertoa, saa suorituspaineita vielä ressukka! Muutenkin tuntuu seksielämä jotenkin erilaiselta näin nykyään, kun sillä on joku tarkoituskin... välillä tuntuu, että seurustelisin jonkun teinipojan kanssa, sen verran innokas meillä tuo miekkonen =) Oviksesta ei kyllä vielä tietoakaan, mutta hyvähän se on harjoitella...

-Daisy
 
Kiitoksia Vilkku, mä pidän vastaavasti peukkuja sulle plussien suhteen! :) Oon ite kanssa sitä mieltä, että kaikella on tarkotuksensa, sitä ei välttämättä heti huomaa mut kuitenkin jokin tarkotus asioilla on. Ja elämästä tulee niin paljon helpompaa kun vaan luottaa siihen, että kaikki lopulta järjestyy.

Meillä olis kanssa auton vaihto edessä, onhan tuo farmareitakin katsonut, mutta kun otin itse asian esille niin mahtuu ne vaunut kuulemma normaaliinkin autoon.. Serkkuni vaihtoi myös autoa juuri ennen vauvan saantia ja nyt harmittelee, että mikseivät ostaneet farmaria, ei kuulemma meinaa tavarat mahtua.

Meillä olis huomenna miehen kaverin häihin meno. Ja tietty mulla pömpöttää taas maha, pitäisi jotenkin se saada laskemaan, ettei tarvii vastata kysymyksiin tyyliin ""onkos teille jo vauva tulossa vai?"". Onneksi ei tarvii olla kuskina niin eivätköhän he siitä hoksaa, joten tuskin tulee kysymyksiä kun juon boolia. Toisaalta mulla on vähän se paha tapa, että kun juon niin alkaa suusta putkahdella vähän turhankin suoria totuuksia, kaikkia asioitaan ei varmaan tarvitsisi kertoa kaikille ihmisille..

Minäpäs se tässä vaan lörpöttelen typeriä... Taidankin lopettaa tähän tältä erää ja toivottaa kaikille oikein rattoisaa viikonloppua!
 
Voi apuuja, tää tyttö meni nyt ihan sekasin. Nyt pitää taas laittaa asiat puntariin ja miettiä kahteen kertaan. Eli.. kerroin tossa aiemmin, etten ole mitään uusia työpaikkoja haeskellut, vaikka tämä nykyin puuduttaakin. No: laitoin sitten sattumalta hakemuksen yhteen ehkä mielenkiintoisempaan duuniin, mutta laitoin niin korkean palkkatoivomuksen, että odotin, etteivät ne minusta kiinnostuneet ole. Sain kumminkin tänään kutsun haastateltavaksi ja heti sitten aloin jossitella seuraavanlaisia juttuja:

- jos ne palkkaisivat minut siihen toiseen duuniin ja jos maksaisivat sen, mitä pyydän, niin bruttopalkkani ois 500 euroa enemmän kuin nyt
- jos vaihtaisin duunia, niin menettäisin lounas-, liikuntaseteli- ja puhelinetuni (oletettavasti, en siis tietenkään tiedä onko uudessa paikassa niitä). Tulonvähennus näin ajateltunta ois n. 200 euroa eli siis palkkani nousisi käytännössä n. 300 euroa
- uuteen paikkaan tietenkin liittyisi koeaika, jona aikana tuskin ainakaan ois lapsentekoa kannattavaa edes miettiä
- tutkimukseni tule eteen tossa kesäkuussa ja sitä myötä aika laparoskopiaan - oletettavasti ja jos endo löytyy niin eikös laparoskopian jälkeen ole heti kannattavaa alkaa lapsen tekoon?
- pitkällä tähtäimellä (vuosissa mitattuna) oletan, että sen työpaikan säilyminen näillä nurkilla on todennäköisempää kuin nykyisen paikkani.

Ja tottakai kaikki päätöksenteko tulee tähän yhteen sumaan. Haastattelu mulla on tiistaina ja se laparoskopiaa edeltävä lääkärikäynti sitä seuraavana maanantaina. Tottakai tiedän, että itse (mieheni kanssa) teen sen päätöksen, mutta mitä ihmettä te tekisitte minun asemassani... siis elän jo nyt siinä ajatuksessa, että sen vakipaikan saan, vaikka en ole käynyt vielä edes haastattelussa =)
 
Huomenta tytsyt :)

Täältä työmaalta kirjottelen. Hiljaista on kuin huopatossutehtaassa, joten aikaa on hyvin kirjoitella -ja surffailla vauva- ja hääaiheisilla sivuilla (heh). Olen parantumaton haaveilija-pois se minusta!! ;)

Vilkku; Joo mies päätti viedä mut sinne pilatekseen noitten mun selkä juttujen takia- haluaa varmistaa että selkä on kunnossa jos/kun raskaudumme :) Avokki on sellanen himourheilija ja urheileekin sillain puoliamatillisesti eli kisaa ja treenaa paljon. Se tietää paljon näistä venytys asioista ja kuinka tärkeää se on että kroppa pysyy kasassa. Innoissaan on nyt myös tutustumassa pilatekseen :)

Niin, se dietti. Kai se löytyy googlettamalla jos joku haluaa sitä kokeilla, eli kyseessä oli lentoemäntä-dietti. Se on sellanen 4 päivän pika kuuri jonka aikana kilot kyllä kevenee. Lähinnä siinä lähtee nesteitä ja takaisinhan ne tulee ennemmin tai myöhemmin. Mulle se toi kevyen olon ja startin kevyempään ruokavalioon, toimi vähän niinkuin buusterina ja uskonantajana :)

Hyvä idea toi kimppa-dietti ajatus. Voisi vähän hahmottaa omia tavoitteita ja kirjoitella sitten niitä tänne miten on edistynyt. Se voi auttaa paremmin kuin se, että vain itsekseen yrittää keventyä. On pakko tehdä asialle jotain kun laittaa tavoitteita ""julkisesti"" ylös ;) Mä olen menossa tiistaina yhteen mulle vieraaseen mutta kotialähempänä olevaan kuntokeskukseen tutustumaan. Katsotaan nyt otanko jäsenyyden...

Katriina, hienoa että pääsit haastatteluun! Pidetään sulle peukkuja että menis nappiin! Ja jos sua oikeesti kiinnostaa se työ niin älä mieti niitä raskautumis juttuja liikaa. Mun mielestä joskus elämässä voi olla vähän itsekäs ja jos aloitatte yrittämisen heti, niin ei se maailmaa kaada sen työpaikan kannalta vaikka heti tärppäisikin.

Kyllä mäkin oon tota miettinyt ja jos tästä lähden nyt töitä etsimään ja uuden paikan saan, haluan silti aloittaa yrittämisen heti alkuvuodesta. Sillä on ensinnäkin epätodennäköistä että mulla heti tärppäisi ja toiseksi mikäli niin kuitenkin käy, ei se vauva heti synny :) ! Siitä vaan sanon minä!

Olin muuten eilen siellä torilla ""kansanjuhlassa"" piipahtamassa :) ja huh olipa paaaaaaaaaljon porukkaa. Nopeasti käytiin kääntymässä ja kuultiin voittokappale sitten kipin kapin kotiin nukkumaan, että pääsi tänään aamulla 4.30 töihin.
Taas oli paljon alaikäisiä lapsia viinapullot kourassa ja puskissa oksentelemassa :( höh, surullisen näköistä touhua, kun ovat vielä niin nuoriakin...
Lordin se viisukappale on ihan jees, mutta muuten niitten musiikki ei kyllä oikein meikäläiseen uponnut - vähän liian rankkaa mulle :)

Tulispa nyt lämpösemmät ilmat. Mälsää kun on niin koleaa, tahtoo kaivaa kesävaatteet esille!!! Mutta kaipa ne lämpöset ilmat joskus tänne pohjolaankin tulee :)

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!! Plussatuulia toivotellen!! +++++++
 
Se olisi taas viikonloppu. Tai paremminkin jo lauantai.

Kaveri kertoi miehensä kosineen ja he nyt ovat menossa naimisiin. sinänsä hassua, että tämä pari on ollut jo 'kihloissa' useamman vuoden ja eilen vasta tuli kosinta... Nooh, jokainen tyylillään. Tosin itsekin vähän pelkään samaa tapahtumaa kun tuo tuleva mieheni kuulemma aikoo vielä kosia, vaikka me kihloissa ollaan. Yritäpä siinä sitten selittää tuolle jääräpäälle, että kosiminen on jo tapahtunut kun kihloihin ollaan päädytty.. Onneksi kummallekin on päivän selvää, että naimisiin me menemme viel joku päivä.

Minä kans liityn mukaan, jos jonkinlaisen projektin joku saa aikaiseksi laatia. Olen jo yrittänyt olla kevyemmällä ruokavaliolla ja ensiviikolla alan kaverini kanssa käymään todennäköisesti salilla.Ajattelin, että kun on tuo askelmittari niin voisi ottaa jonkin viikkoaskeltavoitteen.

Ei kyllä ole minunkaan lempimusiikkiani tuo Lordi, vaikka ihan kiva se niitten viisulaulu on.
 
Lauantai-iltaa!

Siemeniä istutettu vaik luulen et mul ovis vast huomen tai maanantaina. Eli pitänee ladata viel yhet satsit vaik sunnuntai-aamun kunniaks. Naurattaa ihan tää touhu=) Pidemmän päälle voin kuvitella tämän käyvän hermoille jos yhtä suunnitelmallinen pitää olla. Onneks näin yrityksen alkumetreil intoa vielä riittää. Mieskin ollut niin ihanan innostunut! Kysyi perjantaina heti töiden jälkeen jos olin kertonut työkaverilleni et ""me tehtiin vauva""... Joopa joo...hih. Ovistikut ovat siis vieläkin väittäneet ettei ovulaatiota ole tapahtunut vaik normaalin kiertoni mukaan sen olisi pitänyt olla torstaina. Mut kuten jo aijemmin mietiskelin niin varmaan mul tää kierto nyt sit lähtee pitenee ku alotettiin yritys! Tänään ovistikus kuitenkin vähän vahvempi viiva kuin aijemmin joten kunhan se sielt nyt tulis sit ees huomen tai alkuviikost. Toivotaan et miehen simpat on sitkeitä ja jaksaa uiskennella siel jonkin aikaa... Daisy kysyi miten ovis-testit toimii. Eli ne on samanlaisii kuin raskaustestit mut mittaa LH-hormonin nousun mikä tapahtuu ennen munasolun irtoamista. Eli kun testissä kaksi yhtä vahvaa viivaa niin 24-48 tunnin päästä munasolu irtoaa ja on siis hedelmöityskelpoinen. Korjatkaa jos olen väärässä mut näin olen asian ymmärtänyt. Vauva-projektiin hurahtaneena tuo on mukavaa ajanvietettä, tosin tuohan se mukanaan tuon suunnitelmallisuuden seksiin mutta naisen taidoilla osaa kyllä sytyttää miehen juuri oikeaan aikaan antamatta hänelle paineita asiasta. Mies kyl tietää et suurin piirtein näihin aikoihin on hyvä aika mutten sen enempää oo kertonut. Itsekin olen kuvitellut aikaisemmin tunnistavani oviksen mut ainakin ovistestin mukaan olisin nyt arvannut väärin, enkä siis vain laskujeni mukaan vaan myös ´oireiden´.

Kuntoilu-projekti pystyyn!!! Kaikil meil on tietty omat heikkoutemme ja kuntoilun tarpeemme mutta jos yritän vaik ehdottaa jtk niin ilmoittautukaa mukaan muutosehdotuksin tai omine lisäyksinenne niin otetaan itseämme niskasta kiinni porukalla! Eli varmaan kannattaisi otta jokin aika alkajaisiksi mihin tähdätään - eiks tavoitteena kuitenkin ole et saatais itsemme edes alkuun täs kuntoilus?
- Oisko kaksi tai kolme viikkoa hyvä? Siitähän sit jokainen voi jatkaa itse.
- Karkki- ym. herkkulakko?
- juodaan kaksi litraa vettä päivässä (menee kyl helposti kun juo muutaman kerran pari lasillist kerral ja ""treenin"" yhteydes vähän enemmän. Saadaan aineenvaihdunta liikkeelle.
- Tuo askelmittari vois olla ihan hyvä mut jollei kaikil oo niin ehkä niillä keillä on voi asettaa itselleen jonkin viikkotavoite?
- Mut liikunnan suhteen et kuutena päivänä viikos ainakin jtk liikuntaa (muuta siis kuin hauislihaksen treenaminen kaukosäätimellä...) 30 min. Eli siis kävelyä, hölkkää, pyöräilyä, uimista, jumppaa tms. Ne jotka haluu vois vaihtaa pari 30 min. treenihetkeä vähän pidempään missä hiki nousee pintaan... Mut eiks kuitenkin kiinteytymisen ja kunnon kohotuksen ideaali ole et pidetään syke vähän normaalia korkeammalla.
- jokainen asettaa omat painonpudotus tai muut tavoitteet

Hmm, kuulostaako ihan hölmöltä? Pidetään vaik sit tilitystä toisillemme niin ei tule lipsuiltua, ehkä.. Mä ainakin oon nyt jo näis vauva-asioissa kertonu teille enemmän kuin kellekään muulle joten uskon kyl omalta osaltani voivani olla teille rehellinen. Ilmotelkaa jos muutetaan jtk ja ootteko mukana niin voitas saada homma käyntiin vaik maanantaina?

Vilkku =)
 
Noi Vilkun ideat on kyllä aika käyttökelpoisia. Kolmen viikon alkupyrähdys sopivasti ennen juhannusta? Mietin vaan tuota karkki-/herkkulakkoa, että tuleekohan se onnistumaan, vai pitäisikö pitää yksi pieni karkkipäivä? Vaan, jos muut alkavat ihan lakkoon, niin sitten alan kyllä minäkin.
Tuo vesimäärä kyllä uppoaa tähän tyttöön moneen kertaan. Itseasiassa vesikolpakko on nenän edessä koko ajan.

Elikkä, itselleni asetan askelmittaritavoitteeksi 50000 askelta viikossa (vaikka eikös se suosittelu ole 10000 askelta päivässä?). Tuon lisäksi sitten jumppaa, pyöräilyä ym. Jos vähintään 4-5 päivänä tuo 30min liikunta olisi muuta kuin kävelylenkki..

Oon kans huomannu, että oon tänne höpöttäny vauvajuttuja paljon enemmän kuin kellekään muulle. Säästää miestäkin, kun voi purkautua johonkin muualle.

Kuukauden päästä sitä olisi pillerit syöty. Saa nyt sitten nähdä kun tulee ne tosipaikat, että näyttääkö mies vielä vihreää valoa. Minä kun olen täysin varma, että hän alkaa peruttelemaan.
 
Minä kanssa lähden tohon kuntoiluprojektiin mukaan. Talven aikana maha on alkanut kummasti pömpöttää eikä ne viime syksynä hankitut vaatteet enää ole oikein tuntuneet mahtuvan päälle ja kesäiset vielä vähemmän... En nyt osaa mitään painotavoitteita sanoa, sen tiedän, että syksyllä painoin 52,5 kg ja sen jälkeen en oo uskaltanut vaa'alle kivuta, mutta tiedän painon siis nousseen.

Nyt keväällä oon alkanut kuntoilla oikein kunnolla. Oon nimittäin alkanut hölkätä pitkiä lenkkejä, en oo siis koskaan aikaisemmin pystynyt hölkkäämään näin pitkiä matkoja, ennen max. oli varmaan puol kilsaa, mutta eilen tää tyttö hölkkäsi viis kilsaa tauotta! Kunto on siis hiljalleen noussut kävelylenkkien muodossa. Kuntosalille ja uimaankin tahtoisin, mutta kun ei oikein koskaan saa aikaiseksi, lenkille on niin helppo lähteä. Mut yritän liikkua sen 30 minuuttia päivässä, jos en jonain päivänä pysty, niin sitten se seuraavana tuplaantukoon. Nyt on kyllä niskat NIIN jumissa, että tänään on oikeesti pakko jättää väliin.

Suostun myös ihan täysimittaiseen herkku- ja karkkilakkoon kolmen viikon ajaksi. Ja se lakko alkaa tänään, mulla. Lähinnä mun ongelma on ne muut herkut kuin karkit. Pullaa ja pipareita menee ja jätskiä, ja toki irtokarkkejakin joskus, muttei niin paljon. Sipsit oon onnekseni onnistunut mun ruokavaliosta karsimaan lähes täysin. Mutta nyt siis - kolmen viikon kuntokuuri täysin ilman herkkuja ja siitä sitten eteenpäin vähän maltillisemmin.

Aapuuva, pelottaa se tiistainen työhaastattelu. Periaatteessa tykkään työstäni nykyisinkin, mutta kaipaan lisää haasteita ja toivon, että kyseessä olisi paikka, josta niitä haasteita vois saadakin. Uskoin tosiaan, ettei mua edes kutsuttaisi haastatteluun, koska laitoin hakemukseen mielestäni niin korkean palkkatoivomuksen, mutta niin vaan kävi, että kutsu haastatteluun tuli. Se vasta on ensimmäinen askel kohti uutta työpaikkaa, mutta tiedän toisen henkilön joka haki samaa paikkaa, muttei saanut kutsua haastatteluun.

Mut oon sitäkin miettinyt nyt sitten, että jos sen paikan saan omalla palkkatoiveellani ja jos lääkäri käskee alkaa yrittämisen heti, niin sitten vaihdan työpaikkaa ja aloitetaan yrittäminen heti. Ehkä sitä voi kuukaudella parilla sitten lykätä, jotta koeajan ehtii suorittaa ja toivottavasti saa jatkaa, mutta sitten kyllä heti. Ja jos en sitä paikkaa saa, niin sitten yrittäminen aloitetaan ihan heti kunnolla.

Onhan se työnantajalle väärin, mutta tää yhteiskunta on niin hemmetin mieskeskeistä työpaikkojen suhteen muutenkin. Ja siihen laparoskopiaan varmaan joutuu jokusen kuun jonottamaan, tietääkö joku? Eikä se tosiaan ole sanottu, että sitä kertalaakista raskautuu. Eihän tässä raskaana nytkään olla, vaikkei mitään ehkäisyä oo käytetty.

Niin sanoin tossa aikaisemmin, että lääkäri mulla on haastattelua seuraavana maanantaina, mutta se onkin vasta viikko sen jälkeen. Joten... todennäköisesti joudun tekemään päätökseni työpaikan vaihdon suhteen (siis mikäli paikan saan) ennen sitä lääkärikäyntiä, mikä taas pelottaa vielä enemmän, kun ei yhtään osaa sanoa mitä se lääkäri sanoo.

Mut joo, taidan alkaa jännittelemään sitä haastattelua ja kaivelemaan todistuksia kaapin perukoilta, eipä noita oo muutamaan vuoteen tarvittukaan. Mitäs muuten, onko muut aina kantaneet kaikki mahdolliset todistukset mukanaan työhaastatteluihin?

Hyviä viikonlopun jatkoja kaikille!
 
Joo, pieni kunnonkohotus ei olisi pahitteeksi, en kuitenkaan usko, että musta on ihan tohon 6 kertaa viikossa meininkiin, kun lähtötaso on pyöreät nolla. ;) Liian suuri hyppäys. Itse olisin tyytyväinen, jos edes kolme kertaa viikossa pääsisin liikkeelle. Kiva, kun mun uusi työpaikka tulee olemaan sen verran lähellä, että sinne voi pyöräillä, nyt on pakko mennä bussilla, kun matkaa on 30 kilometriä. Ja meidän raksaprojekti alkaa nyt, niin toivon, että sillä on vaikutusta myös näihin yhteen, kahteen liikakiloon. ;)

Tsemppiä Katriinalle työhaastatteluun! En ole ottanut mukaan vanhoja työtodistuksia, jos niitä ei ole pyydetty kutsuttaessa haastatteluun. Yleensä olen aina kysynyt, että tarvitsenko jotain mukaani, ja jos niitä ei mainita, en ota mukaani. Nehän voi tarvittaessa esittää myöhemminkin. Eipä multa ole tutkintotodistustakaan kertaakaan pyydetty näyttämään.
 
Iltaa naiset !

Olen tosiaan vauvahaaveillut tuolla takavasemmalla jo jonkin aikaa, lueskellut sivustoa kuitenkii suht aktiivisesti. Teillä on täällä kova tsemppi päällä kuntoilun ja uusien työpaikkojen ja kaiken muunkin suhteen. Mukavaa luettavaa =)

Ajattelin nyt sitten minäkii tulla kertomaan kuulumisiani.. Tein äsken raskaustestin, ihan ""hetken mielijohteesta"", oon potenut koko viikonlopun hieman kummallista oloa. Mitään ns. raskausoireita en ole kuitenkaan itsestäni löytänyt. Pari edellistä kiertoa on ollut siis aika sekaisin, enkä oikein ole ollut huomaavinani ovista ollenkaan. MUTTA.. testi näytti kaksi viivaa.. toinen oli tosin aika haalean vaaleanpunainen, mutta selvä viiva kuitenkii. Aika uskomaton fiilis ! En oikein tiiä mitä ajatella.. Enkä uskalla ihan täysillä iloita asiasta ennen kuin olen testannut uudestaan ja saanut asiasta täyden varmuuden. Ettei sit tipahtaisi liian korkealta..

Ootte ensimmäiset kenelle kerron. Mies muutti tänään kesäksi toiseen kaupunkiin (parin tunnnin ajomatkan päähän) ja menee huomenna aamuvuoroon uuteen työpaikkaansa. En siis voinut soittaa ja herättää, kun tiiän että muutenkin on varmasti jännät paikat oudossa kaupungissa ja ihan yksin. Sniif ! Kerron sitten kun olen asiasta 100 % varma. Toivottavasti testi on oikeassa..

Nyt on luovutettava ja yritettävä saada unenpäästä kiinni - saas nähä kuinka käy =)

 

Similar threads

V
Viestiä
101
Luettu
3K
V
V
Viestiä
100
Luettu
2K
D
A
Viestiä
100
Luettu
3K
K
A
Viestiä
103
Luettu
3K
M
A
Viestiä
100
Luettu
2K
M

Yhteistyössä