Aurinkovauvat * 57 *

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aurinkoinen*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hyvää yötä tulin vielä toivottelemaan, tai siinä ainakin aloitus köpelöön juttuuni...
Inkulle piti vaan vielä tulla sanomaan, että minä ainakin loukkaannun ihan verisesti, jos et uskalla mahdollista ilouutista jakaa meidän kanssa tuoreeltaan, elämä ei aina mene niinkuin me itse suunnittelemme, mutta kuitenkin luojan tarkoittamalla tavalla. Ja jos teille on pikkukakkonen tarkoitettu tulevaksi, hän saapuu aikanaan, tai jos ei niin, sekin on vain hyväksyttävä. Kaikella on tarkoituksensa, älkää minulta kysykö, että mikä, sitä en osaa edes minä epätieteellisesti selittää... Ja kyllä allekirjoitan minäkin tuon korviketoiminnan hyvänä, se meidän tai siis enenmän mieheni juttu on tuo pienperheyhdistyksen mieskaveritoiminta, taitaa olla ihan yhtä antoisaa molemmille miehille. Ja onhan meillä sitten harrastuksena tuo "maailman kiertäminen" ...
 
Huomenia!

Ei mun varmaan tarvitse oikeesti miettiäkään, miten kertoisi plussasta. Joten se siitä. Toki kertoisin, jos aihetta ilmenisi. Tällä iällä ja näin vähäisellä yrityksellä, kyseessä olisi todellinen ihme. Mutta niinhän se vauvan tulo aina on.

Kiiruskan tapaan maailmaa on tullut kierretyksi, sekä työn että huvin merkeissä. Eihän vauva mikään este ole, mutta kyllä on ainakin vielä hidaste. Ei voi ihan yhtä yllättäen kerätä kamoja ja lähteä. Kun Toivo oli 2 kk, lensin hänen kanssaan Kittilän lentokentälle, josta mies nouti autolla Ylläksellä olevalle mökille. Ihan kiva joululoma oli, mutta säiden ja Toivon vuoksi minulta jäi laskettelut väliin, enkä hiihtämäänkään paljoa ehtinyt. Ehkä ensi keväänä tai ainakin ennen kuin T täyttää kaksi (pääsee ilmaiseksi) lähdemme reissuun jonnekin kivaan paikkaan vähän pitemmälle.
 
Huomenia!

Minä taatusti uskaltaisin kertoa, vaikka tiedänkin miten ristiriitaisia tunteita positiiviset uutiset täällä herättävät.... Pakkohan se ois saada julkistaa. ;)

Eilen muuten alkoi tuntua alavatsalla lievää jomotusta ja hetken ajattelin että onkohan tää mun omatoiminen hormoneiden kanssa "puoskarointi" sittenkään viisas ajatus... Mutta kun menossa oli jo kp 33 eikä tädistä merkkiäkään, niin vaihtoehtona ois ollut vaan odottaa ja odottaa (niin kuin keväällä)... Ihan huvikseni tein yhden ovistestin, joka näytti aika vahvaa viivaa!! Mielikuvitukseni pääsi valloilleen ja mietin mitähän tapahtuu jos yhtäaikaa oviksen kanssa elimistöön tulee keltarauhashormonia...
No, joko tää toimii tai sitten elimistöni menee täysin sekaisin.
 
tulinpa kurkkaamaan, mitä tänne kuuluu. Nyt jo kaksi plussaa, Seleenalla ja Seranalla. Onnea tuhannesti! ja pidetään peukkuja, että niitä tulee lisää tähän ketjuun.
Minullakin on tullut riippuvuus tähän ketjuun, en ole oikein löytänyt paikkaani muualta. toisaalta nykyisin ehtii tai voi yhä harvemmin. Plussauutiset täällä täytyy kuitenkin aina nähdä.
 
Mitenkäs Siirizin pahoinvointi, joko helpottaa?
Mhh... en minäkään enää osaisi kotiutua mihinkään toiseen ketjuun. Onneksi vaihdevuosipalstaa ei enää ole, niin ei tule mentyä sellaiseen;)

Liekö jotain "jälkitautia" tuosta niskan tulehduksesta kun tahtoo olla huonoa oloa. Silloinkin kun tuo oli päällä, oli pari kertaa pahoinvointikohtauksia, mutta nyt on sellaista lähes jatkuvaa pientä etovaa oloa. Muuten niska on asettunut jo ihan hyvin, imusolmukkeetkaan ei enää ole turvoksissa.
 
Vai täällä vaan voidaan pahoin, minä tulin juuri hieronnasta, kyllä se aina tekee hyvää, ylensä käyn säänöllisesti, mutta nyt ollut koko kesä-aika taukoa.
Vielä tuosta kertomisen vaikeudesta, jaa-a minun ei sitä varmasti tarvitse kohdaltani edes pohtia, joten ei siitä sen enempää, mutta muuten ette tästä maanvaivasta pääse eroon, tänne on jotenkin jo niin juurtunut, ja kivahan teidän muiden plussakuulumisia on lukea, ja miksei muitakin ajankohtaisia tarinoita...
 
Moikkis! Ja onnea uusille plussanneille!
Meillähän nyt siis yritys jollain lailla tauolla. Kävin tänään muissa asioissa lääkärissä ja tuli ilmi että olemme yrittäneet raskautua noin 8 kuukautta. Lääkäri ehdotti että perusverikokeet+ hormooniarvot voisi ottaa. Nyt minulla on sitten lähete labroihin, hieman jännittää ja ihmetyttää että miten tässä nyt näin kävi. Toisaalta ihan hyvä tietää missä mennään. Lääkäri sanoi että ultran voisi myös tehdä, silti ei tarvitse lähetettä mihinkään eteenpäin laittaa tässä vaiheessa. Mies sanoi myös että voi näyteen puristaa 8 )))) jos niikseen tulee. Että tämmöstä täälläpäin.
 
Mapsu, näin omana mielipiteenäni (millä ei oo mitään merkitystä), niin kyllä teidän hommat nyt lähtivät oikeaan suuntaan. Vaikkei yritystä olisikaan juuri nyt, niin noin "pitkä" yritys pitää jo tutkia. Vaikka oikeesti tuo yritysaika ei ole kovin pitkä, sillä onnistumisprosenttihan on hurjan pieni ja pienenee iän karttuessa. Jos jotakin "korjattavaa" löytyy, niin voitte sitten miettiä, miten siihen suhtautua. Olen täällä monesti kertonut siitä, että meillä mies oli ehdottomasti hoitoonhakeutumista vastaan. Jos en olisi tullut raskaaksi, olisin varmasti ollut jossain vaiheessa katkera hänelle, ettemme yrittäneetkään kaikkeamme. No vaikea tietää, kun tilanne on nyt mikä on.

Voisiko se Rosannan ovis olla tosiaan nyt? Onpa vaikeeta... Ja mitä tosiaan tekevät nuo napatut hormonit? Ei mitään tietoo.

Ihanaa kun yö oli vähän viileämpi. Toivokin nukkui omassa sängyssään koko yön ja vain kolme kertaa jouduin tutittamaan.
 
Samaa mieltä Inkun kanssa noista tutkimuksista. Ihan hyvä selvittää, onko jossain jotain häikkää vai onko kaikki ok. Sitten voi ajatella tulevaisuuttakin selkeämmin ja harkita vaihtoehtoja.

Ja onhan Inkku sun mielipiteelläsi merkitystä, mitä sinä höpäjät! Enhän ole tartuttanut alavireisyyttäni täällä palstalla sinuunkin? Jotain sellaista olen aistivinani kirjoituksistasi. Kuule, sinun tilanteesi ei ole edes lähellekään niin toivoton kuin mitä minun on. Ota huomioon myös että sulla ei ole synnytys kovin kaukana takana. Se puhuu toisaalta sen puolesta, että ihan hyvin voitte onnistua uudelleen, mutta toisaalta ei välttämättä ihan heti, koska synnytyksestä on niin vähän aikaa. Tää nyt oli vain mun mielipide;)

En mä usko että mulla mikään ovis ois. Tuo lh on ollut tässä "kierrossa" lähes koko ajan koholla. Näitä vaihtarijuttuja taitaa ennemminkin olla...
Ja tuo pahoinvointi voi tulla tuosta hormonista, vaikkei sitä viimeksi kyllä ollut.
Toivottavasti tää mun tabujen puolitussysteemi toimii. Näitä riittäisi sillä tyylillä jopa 5 kuukaudeksi, eikä tarvis lähteä lääkäriin.

Tässä mun tilanteessa olen ajatellut että pitäähän sille ihmeelle antaa todellinen mahdollisuus. Kun tosiaan vain 3 kiertoa on ollut sellaista, jossa on tosissaan edes voinut yrittää. Eli nyt keväällä ja kesällä kiertoja joissa kaikki on näyttänyt toimivan ok ja tikutus käytössä. Eihän todennäköisyys onnistua 3 kierrossa ole suuri normaalillekaan ihmiselle, saati sitten vaihtarimummolle. Siis, haluaisin sentään kokeilla useamman kierron (jos niitä vielä tulee)...

 
Ei täällä missään masiksessa olla, vaan koko ajan mietityttää, että kannattaako se kakkonen vai ei. Nyt oltais kuitenkin ns. paremmalla puolella Toivon kanssa ja jos tähän tulisi uusi vauva, olisi elo aika rumbaa. Kokeneet kyllä sanoo, että sitten aikanaan kahden kanssa on taas paljon helpompaa. Ja toisaalta jos sen toisen haluaa, niin pitäisi tosissaan yrittää, eikä vain sinne päin. Tällaisen epävarmuuden Rosanna varmaankin aistii kirjoituksistani. Ja sitten vielä tuntuu tavallaan "väärältä" toivoa näitä ihmeitä vielä lisää, kun toisilla ei ole vielä kertaakaan natsannut. Alakuloa ja epävarmuutta lisää myös se, että olen nyt käytännössä taas yksinhuoltaja, kun mies joutuu olemaan töissä pyöreitä päiviä. Ei tää arki aina juhlaa ole, vaikka ihana vauva sitä piristää ja työllistää.

Mutta iloisella mielellä muuten mennään. Ihan kiva, että alkaa syksy, kunhan siitä tulisi sellainen kuulas ja vähäsateinen. Kaikenlaista harrastusta alkaa (mm. muskari ja jumpat), joten päästään rytmiin.

Kolme oikeeta yrityskiertoa on aikas vähän, kun nuoremmillakin se onnistumisprosentti on parinkympin luokkaa. Toivotaan kaikki peukut pystyssä, että R:n tohtorointi onnistuu.
 
Minä teen 4-päiväistä viikkoa ja silti olen aivan puhki. Illalla nousee etovaa oloa ja olen aivan naatti 20 aikaan. Nukkumassa olen yhtä aikaa Ilonan kanssa kello 20.30. Kyllä tämä alkuraskaus vie ainakin minulta mehut ja siksi mietinkin, miten tosiaan jaksan kahden lapsen kanssa. Minulla on tunnin työmatka aamulla ja toinen illalla. Illalla teen yleensä ruoan seuraavaksi päiväksi + käyn kaupassa. Ja olen ventti, ventti, ventti. Eli täällä ainakin pähkätään, miten jaksetaan ja tuntuu hassulta toivoa, että olisivatpa lapset jo isompia, kun toinen ei ole edes syntynyt...
Mapsu, hyvä että tuo juttu tuli teille vastaan ikään kuin takaoven kautta, luontevasti. Kyllä asiat on hyvä tutkia, kysehän voi olla vaikka varsin pienestäkin esteestä, joka on helposti korjattavissa tai sitten ei mitään estettä.
 
Kauhia kiire täällä töissä, mutta nyt kuitenkin istahdin hetkeksi...
Niin hyvähän se on asiat selvittää, mutta en tiedä mitä tuohon enää sitten sanotaan, kun lääkäri toteaa, että kaikki on kunnossa, vain ikä on hidasteena, ei siis mitenkään esteeksi todettu??? siis ei mitään "oikeaa" syytä, että täällä on elätelty turhia toiveita jo monenmonta vuotta, että sellaista elämä on, mutta onneksi kaikilla samakaan ikä ei tuota mitään ongelmana, että kai tämä kaikki menee siihen ihmisen yksilöllisyyden eroihin...
 
Heips kaikki. Täältä uutisia taas pikaisesti. Onnittelut minulle olivat kyllä valitettavasti ennenaikaisia. Saman päivän iltana kun viimeksi kirjoittelin - tulikin sitten täti kylään. Eli tulkintani tilanteesta on, että plussa ilmeisesti oli plussa, mutta kovin lyhytaikaiseksi jäi tuo olotila... Tai sitten se ei ollutkaan plussa, vaikka haalean viivan näimme kyllä molemmat. En nyt tuota hirveästi mieti, kumpi on totuus. Mutta vähän on ollut mieli maissa. Ja nyt oikeasti mietin, että häivynkö tältä palstalta ja unohdanko koko jutun. Meillä on siis jo kolme ihanaa lasta, kuka tätä kyselikään.. Iältään 10-14 vuotiaita. Ja anteeksi tämä epäsosiaalisuus, en jaksa kommentoida edes kenenkään muiden juttuja kuin vain tätä omaa..
 
Voi, että näin piti sitten käydä Seleena. Kun plussan saa testiin, niin ilo ja riemu nousevat heti niin korkeisiin lukemiin, että pudotus on karmaiseva. Ymmärrän oikein hyvin, että nyt tuntuu siltä, että koko yritys saa jäädä. Me varmaankin olemme joka tapauksessa täällä ketjussa, joten tule käymään jos siltä tuntuu.

Aikoinaan meitä siirtyi iso lössi Vanhempana -osioon, jonne perustettiin ketju Aurinkoiset vanhemmat. Siellä on muutama äiti, joilla on erikokoisia perheitä. Tervetuloa sinne, jos vauvahaaveet-palsta tällä hetkellä tuntuu julmalta paikalta jutella. Siellä ei puhuta kiertopäivistä tms., vaan kaikenlaisesta perheeseen ja siihen kuulumattomista asioista. Naisen lisääntymisbiologia ollaan yritetty aktiivisesti unohtaa. Siellä meistä kirjoittavat ainakin Kiiruska, Haidi ja minä ja toki sinne ovat muutkin tervetulleita.
 
Lauantaita kaikille, ja heti alkuun pahoittelut Seleenalle, laihana lohtuna haluan sanoa, että näin oli sitten tarkoitus, meitä hoitanut lääkäri puhui paljon siitä, että meidän ikäisillä onnistumisen mahdollisuudet pienenevät oleellisesti juuri munasolujen iän vuoksi, ja tämä aiheuttaa sitten näitä aikaisia keskenmenoja runsaammin kuin nuorella iällä ja lisäksi näitä "alkiokatoja" joita me hoidoissamme saimme kokea.

Nyt omalta kohdaltani olen sen hyväksynyt, että minun ainokainen täyttää jo syksyllä 16-vuotta, ja elämässä on paljon muutakin hyvää, ja tosiaan toivotan minäkin Sinut ja kaikki muutkin halukkaat mukaan tuonne aurinkoisten vanhempien ketjuun, siellä on hyvä olla ilmankin turhia haaveita, eikä siellä tarvitse miettiä näitä pettymyksiä.
Toisaaalta minä en osaa täysin vielä näistä haaveista irroittakaan, vaikka suurimman toivoni olen jo hylännyt, ja ennenkaikkea uskoni onnistumisen mahdollisuuksiin, mutta miksi sitten täällä kirjoittelen, no syy on ehkä siinä, että en osaa täysin irroittaa vieläkään, koska en ole tehnyt kuitenkaan mitään sen eteen, että toivoa ei olisi, vaikka en hoitoja jaksanutkaan enää jatkaa, tein sen mitä minun oma henkinen kantti antoi myöten, ja me ei sitten sillä mitään saavutettu, mutta yritetty on, ja sillä selvä.
Ja onhan täällä sellaisia nettiystäviä, joiden kuulumisia mielellään käy lukaisemassa ja kommentoimassa kuten Rosanna, ja eihän tuo Inkkukaan näitä vauvahaaveita tuonne toiseen ketjuun kirjoittele, ja hyvä näin, siellä eräs yhteinen ystävämme on vieläkin vereslihalla, kun luonto oli hänen haaveitaan niin kovin vastaan :(

Leppoisaa lauantaita kaikille toivotellen poistun taas kotiaskareisiin...
 
Kiiruska ja Inkku. Kiitos lohduttavista sanoista.

Palaan kyllä vielä toki tänne kertomaan, mihin loppupäätelmään omat elämänpohdintani ovat johtaneet! Ja kyllä on pakko myöntää myös se, että toisaalta tunnen taas suurta helpostustakin. Tietäisin, että olisin aivan "pulassa" muuten kiireisen elämäni suhteen, jos olisin raskaana. Näiden lapsieni / teinieni asioissakin kun on kyllä todella paljon huolehtimista vaativan työelämän lisäksi! Joten kyllä tämä kaikkinensa on aika mahdoton yhtälö. Niinkuin nyt koko elämäkin. Kaikilla asioilla on aina myös se toinen puoli.

Aurinkoista kesänloppua kaikille!
 
Nooo, mihin tätsyt ovat kadonneet? Uusi viikkokin on jo lähes puolessa, eikä ketään näy. Mun tekosyyni on Toivon neuvola, joka vei aamupäivän nettiajan :-D

Näinhän se on, että asioilla on aina puolensa. Niin ihanaa kuin vauvan tulo onkin, niin monta on miettimisen aihetta siinä, kuten Seleena jo kuvailikin. Ja kun kuitenkin kyseessä on 20 vuoden (ja enemmänkin) projekti, kannattaa miettiä tarkkaan, onko sopiva aika. Tärkeintä on olla päätöksen kanssa sinut, olkoon se sitten yritystä tai yrittämättömyyttä. Ja yrityspäätöksen jälkeenkään se vauvansaanti ei ole mitenkään varmaa, niin kuin täällä hyvin tiedetään.

 
Heips!
Niin se aika kuluu, kellä mitenkin, minulla on jo alkanut "syyskiireet" työrintamalla, joten nettiaikaa on vähemmän, tai onhan sitä aikaa, mutta se on vaan eriaikaan, kunnes iltaharrasteet alkavat, mutta silti jää näitä " tyhjiä hetkiä", kun ikäänkuin "jotain puuttuisi" elämästä, mutta täytyy sitten vaan keksiä korviketoimintaa, sen tilalle, mitä ei voi saada... Toivokin on jo iso poika, äkkiä ne vauvat kasvavat, ja pian saat "nauttia" uhmaiästä ja murkkujen koukeroista, kaikki ne vaan kuuluu elämään...
 
Täällä minä lomailen...
Viikonloppuna oli monenlaista menoa. Tänään olen mehustanut marjoja...
Eikä mulla ole mitään sanottavaa:/
Hormoneja napsin ja odottelen...

Seleenalle tsemppiä, kaikella on tarkoituksensa. Kulunut klisee, mutta totta kuitenkin.
 
Me ollaan Toivon kanssa reissussa ja koneelle pääsy on vähän vaikeaa, mutta hiljaista näyttää olevan ketjussa muutenkin. Oikein mukavaa lomaa Rosannalle! Ja muille tehokkaita työpäiviä toivottelen.

Mulla on nyt vissiin kp 26/27-32, joten viikon alkupuolella odottelen tätiä kylään. On ainakin näyttänyt nyt nämä 5 raskauden jälkeistä kiertoa, että joka toinen on lyhyempi ja se toinen pidempi. Nyt on pidemmän vuoro. Eikä varmaankaan tuu testattua etukäteen, kun ollaan kyläilemässä vielä lähes viikko. Kiva muuten reissata muksun kanssa, kun hän ei yhtään vierasta vaikkei olekaan nähnyt sukulaisiaan reiluun kuukauteen.
 
Pikaiset moikat täältä!

Vähän laimeaksi käynyt meidän keskustelumme:(

Eilen nappasin viimeisen hormonipillerin (puolikkaan) ja nyt sitten tätiä odottamaan. Saa nähdä näkyykö...
Kyllähän tämä hyvin epätoivoiselta tuntuu, mutta katsotaan nyt kuitenkin...
Hyvää viikonloppua kaikille!
 
Hei nyt ei saa antaa ketjun kuolla! Tulkaa vaikka kertomaan, että minkä värinen on nykyinen käsilaukkunne ja löytyykö sieltä mitään.

Minulla on Marimekon ruskea roppinen, joka on täynnä kamaa ja pitää joka kerta kääntää ympäri, jos meinaa jotain pongata. Vuosien aikana on ollut laukkuja, joissa on ollut vain yksi sisätasku tai lähes kymmenen. Ei auta, aina on kamat sikin sokin ja huulipunat pitkin vuoria. Taitaa pään sisällä näyttää samalta kuin laukussa...
 
Eipä tuonut eilispäiväinen kevennys ketään linjoille. No pysytään asiassa: tänään kp 1, joten eipä tärppiä tälläkään kertaa. Rupeaa tämä vauvakuume pikkuhiljaa nousemaan, kun ei plussa irtoa ilman hegemoniaa. Kohta lietson itseäni entiseen malliin ja silloin onkin oksat pois :-D
 
Pahoittelut Inkulle kp 1:stä ja uutta intoa kehiin! Itse käyn aina silloin tällöin kuulumiset lukaisemassa, mutta en enää niin systemaattisesti kuin aiemmin. Eli ei joka päivä. Olo on ollut sen verran heikko näin alkuraskaudessa, että voimat ovat tosi vähissä. Pahoinvointia on läpi vuorokauden ja väsymys valtaisa. Odottelen vain tuota onnellista keskiraskauden aikaa. Mietin jo uuttakin ketjua, johon liittyä, ehkäpä se aurikoiset vanhemmat tai sitten tuolla odotuspuolella, mutta nyt en ole jaksanut eikä ole muutenkaan ollut kirjoittamisintoa. Tämänketjun kuulumiset kyllä kiinnostaa, vaikka enhän tännekään enää kuulu...
Minulla ei ole ole käsilaukua tätä nykyä. Työlaukkuna on Marimekon musta, se peruslaukku. Paljon paperia sisällä, kyniä, puuteri, huulipuna. Sitten on erikseen Ilonan hoitolaukku, Emmaljungan rattaisiin kuuluva. Mutta nyt petiin, taas uuvuttaa....
 
No juu, en minäkään tänne palstalle kuulu, mutta roikuskelen mukana vielä...

Mulla on kerrankin elämässäni useampi käsilaukku, joita käytän tilanteen mukaan. Yleensä pidän käsilaukkuni loppuun, niin että viimeisillään hihna on ommeltu moneen kertaan tai hakaneulalla kiinni. Innostuin keväällä tekemään kirppareilta laukkulöytöjä ja löysinkin kuin uusia, hienoja laukkuja.

Niin se vaan Inkulla kuume nousee, kiva että edes jollakin:))
Onpahan täällä sitten jotain jännitettävääkin:)
 

Similar threads

M
Viestiä
108
Luettu
3K
M
K
Viestiä
110
Luettu
2K
K
V
Viestiä
1
Luettu
361
W
M
Viestiä
4
Luettu
6K
Lapsen saaminen
Kysyvä ei tieltä eksy
K

Yhteistyössä