No huomenta!
Mä en kyllä tosta ymmärtämisestä tiedä sen enempää, kuin että sitä on varmaan vähän hankala kuvitella toisen henkilön fiiliksiä siinä hetkessä, mutta mä uskon tietäväni, että miten itse reagoisin aika pitkälle. Kyllähän sitä vierestä seuraamalla pystyy näkemään toisen fiiliksiäkin, kun tämä niistä itse kertoo.
Mä en ole ihan samaa mieltä kyllä tosta, että ne joilla on ollut helppoa, ottaa ne vähänkin raskaat asiat paljon raskaammin. Noi ei kyllä välttämättä korreloi ollenkaan. Mä kyllä tunnen paljon ihmisiä joilla on ollut tosi helppoa ja kun jotain harmittavaa tapahtuu, niin jotenkin he vain pääsevät siitäkin helposti eteenpäin. Sitten taas on niitä joilla kaikki tuntuu menevän päin metsää ja ne pienetkin vastoinkäymiset masentaa ennestään kun ei mikään tunnu onnistuvan.
Mä henkilökohtaisesti olen itse käynyt *elvetissä ja takaisin. Olen joutunut kierimään sellaisen sairauksen kourissa johon meni pitkä aika ja tässä oli mahdollisuudet tulla ihan hedelmättömäksi. Kyse ei ollut mistään "itseaiheutetusta", mutta tarkemmin en aio asiasta puhua, kun ollaan julkisella palstalla. Kun sitten vihdoin sain mahdollisuuden jatkaa elämää, niin ei se ollutkaan niin yksinkertaista ja harmitti kun niin paljon aikaa oli mennyt hukkaan. Kyllä joutui ponnistella, että pääsi taas kiinni omaan elämään. Odotukset ei olleet kyllä kovin suuret, mutta hupsista vaan. Sitten kun sitä vähiten odotti, niin mun elämääni asteli prinssi!
Mä tein hänelle alusta asti selväksi, ettei meille välttämättä lapsia tule. Sanoi ettei haittaa kunhan sillä on mut ja puitiin koko homma läpi. Naimisiin mentiin ja alettiin yrittää ja tosiaan menkkoja ei kuulunut 2-3 kuukauteen. Mä en siis ollut lukenut mitään tällaisia palstoja aiemmin, joten en tiennyt, että niitä yleensäkään saataa joutua odottelemaan pilsujen jälkeen. Joka tapauksessa toihan merkkas mulle sitä, ettei niitä lapsia vaan tule. No ne menkat sitten tulikin, mutta päätettiin saman tien, että jos en tästä raskaudu niin sitten haetaan apua, koska epäily lapsettomuudesta oli kuitenkin jo niin suuri. Naurakaa vaan, että voinko olla tosissani, mutta pessimistin ei pitäisi pettyä (ei ole totta). Mä siis olin jo kuitenkin itselleni aikoja ennen yritystä langettanut mahdollisen lapsettomuus tuomion. Ylläri se sitten oli kun plussa pärähtikin! Yhtä suurta ihmetystä herätti mulle tämä plussa ja kaikki mahdolliset tulevaisuuden plussat.
Ihmisiä ei mun mielestä kannata mennä arvostelemaan, kun ei ihan oikeasti voi tietää heidän tarinoitaan. Mä en kylläkään tunne ketään lähipiirissäni, joka olisi kokenut tähän ikään mennessä yhtä karun kohtalon, jota olen joutunut läpi rämpimään. Eipä tule ainakaan mieleen. Voin sanoa, että on tuntunut siltä, että on vain kaadettu *askaa niskaan ja oon ihmetellyt, että eikö mikään riitä. Mä siis arvostankin tätä elämääni nyt ihan älyttömästi, vaikkei mulla olekaan ollut mahdollisuuksia siihen mihin muilla, ja olisin halunnut vaikka mitä muutakin jo tähän mennessä kokea. Mulla on kuitenkin ne tärkeimmät, enkä valita! Me ei olla miehen kanssa ikinä oikeastaan riidelty, eikä tulla riitelemäänkään. Meistä ei ole kumpikaan ollenkaan riidan haluinen. Meistä ei ole kummallakaan ollut mitään sanaharkaa kenenkään kavereidenkaan kanssa. Vaikka siis joku kriisi tulisikin, niin me ei olla sellaisia ihmisiä, jotka alkavat purkaa asioita toisiin. Minäkin pidän aina kaiken sisälläni viimeiseen tippaan asti, enkä halua kuormittaa ystäviä ikävillä asioilla. Tästä raskaudestakaan ei olla kertomassa kunnes on jo oikeastaan pakko. Ei tykättäisi yhtään sitten kertoa, jos jotain ikävää kävisikin, eikä meille nyt tulisikaan vauvaa. Me mieluummin käsitellään asia keskenämme. Saattaahan meilläkin olla paha mieli kotona jostain ulkopuolisesta asiasta, mutta ei sitä vaan tule toiselle tiuskittua, kun ei se ole toisen vika.
Musta on esittänyt aika huonoa käytöstä se, että eräs täällä on tuntunut syrjivän mua alusta asti. Oon lueskellut tätä siitä asti kun oli yrittänyt reilut puol vuotta ja nyt kun vuoden raja lähestyy, niin on kyllä ollut yhtä kärttyinen alusta asti. Mä kuitenkin epäilen, että jos nyt remmiin astuu joku puol vuotta yrittänyt, niin hän ajattelee, että eihän tuo vielä mitään. Anteeksi vaan, mutta mä halusin nyt avautua tästä rehellisesti. Täällä on hyvin moni muu yrittänyt puoli vuotta, eikä kärttyisyyden raja ole vielä saavuttanut tuota.
Mua ei kyllä huvita ollenkaan tällainen asia, että mä joutuisin todistella itseäni ventovieraille ihmisille. Minä itse tunnen itseni, kuten läheiseni myös. Olen ollut tukena erittäin hyvälle ystävällenikin kun hänkään ei ihan takkia kääntämällä raskautunut. Kyllä siis hän on ainakin sitä mieltä, että mussa on potentiaalia olla tukena, vaikken itse joutunut kauaa odottamaan.
Mä voin myös sanoa, että kyllä mullakin tulisi katkeria ajatuksia, jos ei sitä plussaa olisi tullut. Kyllä olisi tullut kyseltyä itseltä, että miksi muut sen ansaitsee ja oonko muka tehnyt jotain niin pahaa, että etten mä ansaitse. En ole edes halunnut puhua täällä tällaisista asioista, koska nämä aivan varmasti tulkittaisiin väärin. Eli ei, minä en tarkoita tällä, että ne joille ei plussaa heti tule, olisi tehneet varmaan jotain väärin, mutta siis tällaisia asioita pyörisi ainakin mun päässä.
Mä kyllä myös jouduin joka krt varomaan sitä, että kehtaanko mä mainita mitään esikoisesta, ettei kellään vaan tule paha mieli siitä, että mulla kuitenkin on jo vauva, mutta niin kovasti haluan uutta. Varmaan jollain sitten tuli paha mieli. Mun elämä kun sattuu keskittymään tänne 4 seinän sisälle lapsen kanssa, joten hirveästi muuta mulla ei ole ollut tällä hetkellä jaettavana.
Puhina ja Ramona vaikuttavat olleen enemmän tervetulleita... Minä olen ainakin ilmeisesti murtanu hiukka jäätä, kun olin niin kova pala, mutta varmasti helpottaa, kun heillä ei ole jo biologisia lapsia. Varmasti ovat myös kiinnostavampia, kun heidän elämäänsä tuntuu kuuluvan hiukan muutakin kuin vauvan hoitoa ja yrityksen odotusta. Mulla ei valitettavasti löytynyt jaettavaksi kaikenlaista kirjallisuuta tai kulturellia tietoa tai mitään muutakaan täältä 4 seinän sisältä. Helpompi varmasti tulla juttuun juuri hetki sitten yrityksen alottaneiden kanssa, kun ei tarvitse jutella pelkästään yrityksestä. Tuovat myös selvästi uusia tuulia ja kivoja puheen aiheita keskusteluun.
Joka tapauksessa. Musta suurin osa teistä vaikuttaa ihan oikeasti mahtavilta tyypeiltä!
Mä kyllä tajuan, että mun plussa saattoi aiheuttaa katkeria tunteita, mutta se ei musta silti anna oikeutta ilkeillä. Eikä teistä selkeästi suurin osa ole niin käyttäytynytkään!
Mä vaan yhä toivotan teille plussa tuulia!!!
En meinaa ymmärtää 
Kaakaon sekaan vaan! Mä kyllä tykkään molemmista pullaversioista.. ehkä sen huomaan mun mahan koosta. Mutta jos pitää valita, niin sitten kallistun hillon puoleen. Ja kermavaahtoa runsaasti, kiitos!
Eikä kenenkään tarviis kummastella! Tiedän kyllä tilanteen.. Mun lähiapteekissakin yks päivä naapurin täti istui vuoroaan odottamassa ja kyttäs kyllä kaula pitkällä että mitä muut kassalle kantaa.. Olin silloin ostamassa ihan vaan flunssalääkkeitä, joten eipä sillä.. Mut tervehdin häntä sitten kun huomasin et niin silmä tarkkana seurailee ja tätihän ihan hätkähti et "Ai, se oletkin sinä jolla on ilmeisesti flunssaa kun noin montaa droppia tarvitset!" Et ei häntä niinkään edes kiinnostanu et kuka asiakas on, mut et mitä sitä ollaan hakemassa. No, naapurin tätit on naapurin tätejä ja niistä viis 
