Voi, ÄssÄ !!
Nyyhhhhhh.....Mä jo päätin, ettei tänään oo nyyhkis-päivä,
mut tässä mä taas tiristän :ò/
Kurja tuo juttu oli kaikkiaan, vaikka siis selkeästi meni paljon
paremmin kuin olit kuvitellutkaan.....hyvä niin.
Tästä on hyvä jatkaa, eiks ni ?!
Jaksuhalit sinnepäin ;o)
Papu : mitämitä ??
Lapsilla kipuilua, tiedän; se huolestuttaa äipän pökkeröön,
vaikka yrittäis kuinka olla sitä näyttämättä...
Ihmettelen minäkin, miksei siihen keuhkojen varjostuma-asiaan puututa ??
Tai nuoren jatkuvaan päänsärkyyn ?? ( =silmälasitarve,tms ? )
Aika outoa....mut tässä se TAAS nähdään;
pitäis suorilta osata ihan itse sanoa,
et näitä nyt vaivaa se ja se, niin "lääkäri" sitten
kirjottaa sen mukaan reseptiä....
surkeeta on !
Haidille jaksamista sinne kaikenmaailman tuleviin paperihommiin....
Muuten; oletteko ikinä ajatelleet sitä, et kuinka kauan ( = läpi elämänsä ?)
lapset tuntee jotenkin "huonoa omatuntoa" tai vastaavaa
omista vanhemmistaan ??
Mua surettaa, kun mun vanhempia ei kiinnosta esim.
mun lasten synttärit tai kyläily tai mikään sellanen...
Ja eilen kun isälle soitin isänpäiväonnitteluja, niin ukko oli jo niin hiivassa
klo 11.aamupäivästä, ettei kieli kääntyny suussa...
Mutsille soittelen useita kertoja viikossa, hän ei soita meillepäin ikinä.
Soitan osittain tsekatakseni, ettei se ole juopotellut tai jotain kauheeta ole tapahtunut, kun on yksin kotona, kun miehensä on töissä...
Mutsin mies soittaa kyllä mun oliolle,
jos on jotain autoasiaa tai kompuutteriasiaa...
Meillähän on ollut aikamoiset alkoholiongelmat vanhemmilla,
ja pienestä asti olen huolehtinut,
että hengissä säilyvät, kun sammuvat tupakin kanssa sänkyyn,
unohtavat sytyttää kaasuhellaan tulen, ja kaasu porottaa täysillä ja sellasia...
Mut hitto millon tää huolehtiminen + murehtiminen loppuu oikeen ????
Taas tuli ihan täysp*ska fiilis tosta faijasta...
hitto, ois tässä omiakin murheita jo murehdittavana.
Onks kellään muulla tällasta omien porukoiden kanssa...?