Mistä se johtuu, että kukaan mies ei kiinnostu musta eikä ihastu?

[astrolabe]

[QUOTE="vieras";26122209]Mitä tämä nyt tarkoittaa? Jos on naisia, no sanotaan vaikka 3, joukossa on 1 todella kaunis, 1 nätti, 1 ruma, niin ketä miehet yrittää iskeä? Kaunista, nättiä vai rumaa?[/QUOTE]

Miehet menee sen ruman perään, jotta ne sais nätin ja kauniin kateelliseksi ja ehkä siksi, että ruma on varma nakki ottamaan flirtin vastaan. Tod.näk. mies lähtee nätin kanssa kuitenkin.

 

[eras, vierailija]

Tuli mieleen hyvä ystäväni, joka oli kauan yksi, vuosi kaupalla. Ja alkoi ihmetellä samaa. Lähes kolmekymppinen silloin.

Sitten hän päätti, että muuttaa asennoitumistaan. Ei huolehdi, ahdistu eikä pelkää, mutta säännöllisesti ajattelee positiivisesti parisuhteesta ja toivoo itselleen ihanaa kumppania, mutta antaa elämän päättää milloin se tapahtuu, ja tekee voitavansa muiden unelmien täyttymiseksi sillä aikaa. Vuoden päästä hän löysi töiden kautta (itse aktivisesti järjesti itsensä aivan uskomattomaan työhön) täydellisen mätsin, jos niin voi sanoa, oikeastaan niin täydellisen että mua ihmetyttää vieläkin miten elämä voi mennäkään niin. Jos hän olisi ollut varattu siinä elämänvaiheessaan, jonkun kohtuukelvollisen kanssa, ei olisi koskaan ryhtynyt mihinkään tämän "oikean kanssa", itse asiassa, tuskin oli koskaan tavannutkaan, sillä voi olla että ei olisi koskaan hommannut itselleen sitä uutta työpaikkaakaan (edellytti maan vaihtoa).

Että koskaan ei tiedä, onko joku asia loppujen lopuksi "hyvä" vai "huono", eikä koskaan tiedä mihin mikäkin lopulta johtaa, joten turha murehtia mitään, kaikki muuttuu kun on oikea aika, jos vaan pitää silmät auki ja toivoo muttei takerru siihen toiveeseen niin että siitä tuleekin riippakivi.

 

["vieras"]

mä oon tullu siihen tulokseen, että täällä on vaan ihmisiä joita ei ole tarkoitettu suhteeseen. Minuakaan ei koskaan ole huomattu tai pyydelty treffeille enkä ole sysiruma. Netin kautta löysin miehen jonka kanssa sain lapsen. Ja sekin päättyi ikävästi kun mies sitten puhui suunsa puhtaaksi ja haukkui minut. Olen nyt ollut yksin kaksi vuotta eikä yksikään mies ole sinä aikana edes puhunut minulle muuten kuin työ- tai kauppa-asioissa. En itse ainakaan jaksa lähteä hakemaan mitään kun ei ole näin nelikymppisenä tärpännyt niin en usko että se enää muuttuu. Minusta vaan puuttuu jotain.

 

[astrolabe]

[QUOTE="vieras";26122318]mä oon tullu siihen tulokseen, että täällä on vaan ihmisiä joita ei ole tarkoitettu suhteeseen. Minuakaan ei koskaan ole huomattu tai pyydelty treffeille enkä ole sysiruma. Netin kautta löysin miehen jonka kanssa sain lapsen. Ja sekin päättyi ikävästi kun mies sitten puhui suunsa puhtaaksi ja haukkui minut. Olen nyt ollut yksin kaksi vuotta eikä yksikään mies ole sinä aikana edes puhunut minulle muuten kuin työ- tai kauppa-asioissa. En itse ainakaan jaksa lähteä hakemaan mitään kun ei ole näin nelikymppisenä tärpännyt niin en usko että se enää muuttuu. Minusta vaan puuttuu jotain.[/QUOTE]

Minustakin kaiketi puuttuu jotain. En tiedä parisuhteen arjesta mitään. Olen ollut kaksi kertaa naimisissakin, mutta liitoissa asuimme eri maissa/maanosissa lähes koko ajan. Oikeastaan minulla on kokemusta vain kaukosuhteista. Kukaan ei halua sitoutua minuun sillä tasolla, että menisi nukkumaan kanssani ja heräisi kanssani.

Toisaalta en ole ihan varma kauanko itsekään sellaista jaksaisin. Vikaa kai minun asenteessanikin.

Mulle kelpaisi sellainen kaukosuhde, jossa ois vaikka parin kk välein viikon intensiivinen yhdessäolojakso. Mut ei kai sellaisia miehiä oo kelle sellainen kelpais.

 

["Onnellinen"]

Tuosta kirjoituksestasi on jo muutama vuosi aikaa, miten nykyään menee? Täällä minä lueskelen tällaisia aiheita, omasta kokemuksesta tiedän tunteen. Monesti liian pakkomielteinen asenne aiheuttaa sen, ettei mitään tapahdu kun odotukset on niin suuret. Itse lakkasin yrittämstä, pidin vain hauskaa ja ajattelin että en minä ketään tarvitse. Silloin astui Herra Oikea kuvioihin, aivan yllättäen ja puun takaa. Uskokaa tai älkää, Facebookista.
Nyt ollaan oltu yhessä pian kaksi vuotta. Alku oli hankalaa etäsuhdetta yms. hankaluuksia, mutta nyt ollaan tosi onnellisia yhdessä. Ostetaan oma kotikin Koskaan ei tietysti tiiä mitä tapahtuu, mutta tällä hetkellä...rakastetaan toisiamme yli kaiken ja myös sanotaan se toisillemme jatkuvasti.
En kirjoittanu tätä kehuskellakseni. MInä olin pitkään se tyttö, joka oli ehkä ihan hauska ja mukava kaikille, mutta ei pojat voineet katsoakaan minua sillä silmällä. En tiedä miksi. Oli minulla muutama pikku juttu ennen miestäni, mutta todella epäonnisia ja yksi tärkeimmistä jutuista päättyi siihen kun toinen sanoi ensin että luulee että rakastuu minuun. Viikkoa myöhemmin ei enää kiinnostanutkaan. Niin se vaan menee. En tiedä miksi. Se on kamalaa ja ei ainakaan nosta itsetuntoa. Kärsin itsetunto-ongelmista yhä!
Mutta usko että olet hyvät ja kaunis ihminen! Löydät varmasti rakkauden ellet ole jo sitä tehnyt. Ei pidä lakata uskomasta

 

["vieras"]

Pakko sanoa tuosta ylipainosta. On paljon miehiä, jotka pitävät naisista, joista ottaa kiinni, mutta myös vielä enemmän niitä, jotka eivät halua ylipainoista naista. Minkälaisia miehiä itse katselet? Siedätkö ylipainoa miehellä samassa määrin kuin itselläsi?

Se on ihan totuus, että vaikka on normaalia olla ylipainoinen yli 30 vuotiaana, on moni heistä hankkinut miehensä ennen kuin painoa on kertynyt liikaa. Ei se rakkaus niihin kilojen tuloon tai kiloihin lopu, mutta voi olla, että jotkut parit eivät olisi pariutuneet, jos olisivat tienneet toisen painavan parikymppentä kiloa enemmän sitten 10 vuoden päästä. Ei ne miehetkään mitään kukkakeppiä vaadi, mutta jos on selvästi ylipainoa voi kiinnostuu lopahtaa heti siihen. Jos haluat luonteesi perusteella "valituksi" pitäisi lähteä harrastamaan tai sellaiseen, jossa ensin tulee luonne esille ja vasta sitten ulkonäkö. Moni on jo opiskeluaikoina tavannut kumppaninsa ja siinä varmasti merkkaa se luonne enemmän. Jos on baarissa tai muualla "iskupaikassa", niin väkisinkin se ulkonäkö tuppaa olemaan siinä esillä, koska luonne ei näy.

Toinen juttu...haiseva hengitys. Moni ei sitä itse huomaa, mutta moni siitä kärsii. Kannattaa varmistaa hammaslääkäriltä, ettei ole vaikka kitarisoissa jotain joka haiskahtaa ja varmistaa, että hampaat on varmasti puhdistettu hammasväleistä asti ja sitten vielä ruokavalio vaikuttaa ihmisen hengitykseen. Tietysti myös suunraikastimet hyviä.

Mutta minä veikkaan että ylipaino on suurin este tällä hetkellä. Voisit edes kokeilla vaikka pientä painon laskua ja katsoa, että mitäs käy. Ylipaino kun on vielä vähän terveydelle haitallista ja urheilu ja terveellisempi elämä tuo energiaa. MIllään kitudieetillä kannata pudottaa painoa, vaan ihan elämäntaparemontilla ja ei ajattele sitä laihdutusta pääasiana vaan terveempää elämää pääasiana. Ihan vaan kävelylenkkien lisääminen parantaa mielialaa ja terveyttä.

 

[luovuttanut]

täällä asiat ovat samanlailla... olen kysynyt parilta miespuoliselta kaveriltani asiasta moneenkin otteeseen... vastaus ei ole ollut mieleiseni sillä ovat kehuneet vain ettei olisi mukamas mitään moitittavaa että olen niinkuin naisen pitää ollakkin, saisin kenet vain, kaunis kuin mikä, fiksu, hauska, minunkanssa viihtyy ja voi tehdä mitä vain... yms. jopa niin pitkälle olleet ihastuksissa että on ollut lähellä mennä ystävyys pilalle kokonaan. Naispuoleiset ystävät vain hokevat että saan varmasti miehen pian,,, ja tätä on jatkunut sen 2 vuotta. toki on ollut yksi kaukosuhde välissä joka ei ollut vakavaa, eikä onnistunut. niinkuin sen alkaessa tiesinkin. Miten ystävät ovat niin väärässä eikä kukaan edes yritä lähestyä minua?

 

[vierailija]

Tää on vanha ketju, mutta kommentoin silti: itse olen huomannut, ettei miesten kiinnostus useinkaan johdu naisen ulkonäöstä. Se johtuu naisen asenteesta ja käytöksestä, elekielestä, siitä, flirttaileeko nainen. Kuten sanoit itse alussa, olisit valmis vakavaan ja tasapainoiseen suhteeseen. Olet siis tasapainoinen itsekin. Tuo ei välttämättä heti ensimmäisenä aiheuta miehissä sydämen lepatusta - flirtti ja seksualisuus kylläkin. Siitä voi sitten kehittyä kiintymyssuhde.

Ja nyt ; itse en ole näitä flirttimuijia jotka ovat helposti saatavilla. Siksi tän homman olen älynnytkin.