Toggle sidebar

Syyskuulaiset 2008

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Iiris*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Vau, Weenie on saanut ihan fiilistellä.:) Yö onkin parasta aikaa surffailla...
Kunpa tosiaan saisitte nukkua riittävästi, ettei mene siihen pisteeseen, että vastustuskyky alkaa heiketä just kun ollaan tulossa tautisimpaan aikaan. Oon huomannut, et mun on pakko saada nukkua, tai oon valmis maalitaulu kaikille pöpöille...

Neuvolasta; nuo neuvolan käyrät on kuulemma 70-luvulta, jolloin äidit imetti vähemmän ja korvikkeetkin oli mitä oli. Vaikka käyrien mukaan Henri on iso vauva, niin mun arkikokemus kyllä näyttäis vähän siltä, että nykyään vauvat on aika jämäköitä. Terkkari sanoi, et varsinkin alussa on paljon vauvoja, jotka huitelee yläkäyrillä, ja sit kasvu tasaantuu. Henkilökohtaisesti kyllä tunnen suurta antipatiaa kaikkia käyriä kohtaan, koska tuntuu ettei suuri osa ihmisistä ole niihin käyriin ikinä mahtunut, ja kantaa ihan turhaa traumaa sit loppuikänsä.

Palmuhiirelle muuten kiitos tuosta tuttivinkistä! En jotenkin ollut ajatellutkaan...kapaloin pojan toisen käden eilen vilttiin, ettei se voinut huitoa tuttia pois suusta, ja pistin harsomytyn tutin eteen. Poika nukahti kuin unelma, pitäen toisella kädellä tiukasti korvastaan kiinni, ja toinenkin käsi sit rauhoittui viltin alla lämpimässä. Ei näin rauhallista iltaunta oo ollut pitkään aikaan, yhtään kertaa ei tarvinnut käydä tuttia nostamassa! Tästä tuli nyt käytäntö...:)
 
huh, viikko/puoltoista on menny paremmin nyt. Eka kuukaushan meni hölmöillessä ite, kun Peppi-Lotan (juu oikea nimi :) ) rytmi oli se että yöt valvottiin, päivät nukuttiin ja illalla alko se imumaratoni. Enkä ite osannu/osaa nukkua päivällä. Eikä öisin nukkunu tod.omassa sängyssä vaan viereen nukahti ja ite en siinä osannu kunnolla nukkua. Sitten alko ne masuvaivat.. Neuvolassa sanoin, että on kaaosta koko touhu, mutta (oma maitokaan ei lähteny kunnolla tulemaan kun vasta muutaman viikon sisällä) ne piti sitä normaalina. Annoin jo sillon välillä korviketta kun oma ei meinannu öisin riittää, hirveet raivarit otti vaan. Ja koska yritin kovasti pelkällä rintaruokinnalla niin mies ei oikein voinu siinä auttaa, luojan kiitos hoiti koko talouden kun ite en muuhun pystyny!

Neuvolalääkäriin kun pääsin niin hän teilas ensialkuun korvikkeet kokonaan, mutta huomas pian että kunto on minulla heikko - paino tipahti sinne 40kg alle,en enää muistanu mitä olin puoltuntia aikasemmi tehny ja kaikki mitä tein piti tehä ajatuksella, että nyt otan kahvia, nyt otan kupin.. - ja totes että ehkä on parempi yöt vetää korvikkeella kaikesta huolimatta. Kotona tyrkkäsinkin sitten tytön isälleen kovikkeineen päivineen, otin hömpsyt konjakista ja painelin sänkyyn. Nukuin kun tukki ja olo oli taivaallinen!

Viikonlopun lepäilin ja huomattavasti helpompaa on ollu. (Mies veti pari yötä alkuviikosta tosin nyt alkoi työt ja herätys on 04.00 hänellä, joten omillani ollaan) Nyt olen jaksanu viikolla keskittyä tähän tytön pienoiseen uniongelmaan ja saanu sitäkin jotenki parannettua. Eli korvikkeella ilta ja osa yötä niin jaksaa nukkua. Toinen oli kapalointi: heräs useasti siihen, että kädet heilu aivan holtittomasti joka puolella omaan naamaan ym. eikä siltä saanu nukutuks - nyt rauhottuu heti kun kääräsee kapaloon. Alkujaan kokeilin sitä, mutta ei auttanu sillon kun niin kovin rimpuili kipeän masunsa takia..Nyt olen jättäny jalkojen osalta löysäksi, että pääsee potkimaan pierut pihalle ja hyvin on puksutellu!

Ja noista yösyötöistä huomasin muutaman olevan vaan pelkkää imuttelun tarvetta eikä mitään kunnon syömistä. Selkee rytmihän tytöllä on ollu varsinaisen syömisen kanssa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta - on vaan väliin tullu noita imuntarpeita. Tuttia ei ole syöny ollenkaan kun ei ole kelvannu, mutta viime yönä kokeilin ja kappas vaan imi tyytyväisenä ja nukahti. Näin nukuttiinkin sitten 20-24, 24-03 ja 03-06! Alkaa olla siedettävää :)

Että kokemattomuuttani sain aika pahan uupumuksen aikaan ja uupuneena ei tosiaan jaksanu alkaa keksimään mitään kikka kolmosia..Mutta ei ne neuvolassakaan järin kummoisia ohjeita antaneet, vaikka sanoin, että imuttelee pitkin yötä ja nukahtaa kesken kaiken eikä näin saa masuaan täyteen. Käskivät vaan kestää koska se menee ajallaan ohi..juu ei paljon sellanen lohduta kun on lopen väsyny. Kotiapua tarjosivat,mutta sanoin etten kaipaa kun unta koska mieheni hoitaa kyllä kotihommat. No, mieheni vei P-L:n yks päivä neuvolaan kun suorastaan rääkyi kipeää oloaan ja he eivät mitanneet edes kuumetta, vaan olivat sillä asenteella, että isi tuo avuttomuuttaan tytön tänne kun ei muuta osaa tehä..

Että aikamoisella erehdys-kokeilu-onnistuminen-erehdys meiningillä on tää pari kuukautta menty, mutta toivottavasti alkaa nyt sujumaan! Tyttö on onneksi nukahtanu aina hyvin, ettei ole tarvinnu nukuttaa, ei vaan ole nukkunu pitkiä pätkiä - ehkä nyt alkaa!! Relat, cuplat ym. on auttanu ja se että on ite saanu levättyä.

Tulipas pitkä pätkä.. :) Empä ois uskonu, että tällänen härdelli pikkutytöstä syntyy!

tinttiliini + Peppi-Lotta
 
Hei pitkästä aikaa! Päätin minäkin kirjoittaa vihdoin meidän kuulumisia. Meillä oli pari viikkoa sitten ristiäiset, ja poika sai nimekseen Luukas Viljami. Poitsu on kiltti ja ihanan hymyileväinen tapaus. Harmi vaan, että näyttää perineen vanhempiensa herkän vatsan:( Pitää olla tosi tarkka siitä, mitä suuhunsa laittaa, koska muuten seuravat pari päivää poika huutaa. On kieltämättä aika stressaavaa tollainen, ja minusta tuntuukin, etten jaksa imettää kuin korkeintaan puolivuotiaaksi asti. Synnytys ja imettäminen ovat kaiken lisäksi heikentäneet tämän äidin limakalvoja sen verran, että joudun nyt käyttämään vaihdevuodelääkkeitä, jippii. Nauroinkin äidilleni, että samoja lääkkeitä syödään=)

Tääällä on näköjään ollut aika monella uupumusta. Mä olen joutunut rautakuurille, koska väsymyksen ja huonojen ruokailutapojen (syön kun muistan /ehdin)vuoksi hemppa on pudonnut 106:een. Terkka lisäksi patistaa ottamaan yhteyttä psykologiin, ilmeisesti epäilee alkavaa masennusta? En tiiä, en koe olevani mitenkään hirveän alakuloinen. Väsynyt kyllä olen. Joskus ei ole voimia lähteä edes ulos, koska ulkoiluvaatteiden pukeminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Onneksi meillä on parveke, niin poika pääsee ainakin sinne nauttimaan raittiista ilmasta.

Luukas on kova syömään ja onkin kasvanut hienosti. Kannattelee päätään hienosti ja on tosiaan oppinut hymyilemäänkin. Meillä on käytössä lelukaari, jossa on sellainen peilikukka, niin se on tällä hetkellä tosi suosittu lelu:) Poitsu saattaa maata minuuttikaupalla ihastelemassa peilikuvaansa:) Meillä on alettu nukkua katkonaisesti yöllä. Poika ei myöskään enää suostu nukahtamaan omaan sänkyynsä. Siksi useimmat yöt ollaankin nukuttu kaikki kolme meidän sängyssä. Täytyy varmaan ottaa unikoulu jossain vaiheessa käyttöön, mutta vielä on liian aikaista.

Jaksamista meille kaikille,

toivoo väsynyt Luna

 
Hei pitkästä aikaa!

En oo tainnut kirjoitella montaakaan kertaa vauvan syntymän jälkeen. Elämä kolmen pienen kanssa on kerta kaikkiaan niin hektistä ettei aikaa ole mihinkään. Puhumattakaan siitä, että mies on kaiken vapaa-aikansa raksalla. Välillä tuntuu ettei tästä täyspäisenä selviä, mutta eihän se auta kun selvitä...

Meidän tyttö kastettiin 1.11. Juliaksi. Juhlat meni tosi hyvin.

Mitään järkevää rytmiä ei Julialla ole. Aina kun ehdin ajatella, että tämä on nyt rytmi niin seuraavana päivänä kaikki heittää häränpyllyä. Eilen heräs yöunilta 12.00 ja tänään jo 07.00 eli se siitä rytmistä. Julia menee illalla nukkumaan vasta 01-02 aikaan eli tooooosi myöhään. Tähän kun lisää sen, että vanhemmat lapset herää ennen kukonlaulua niin aikamoinen väsy on täälläkin valmiina!!

Koitetaan kaikki jaksaa tän väsyn ja välillä rankan ajan keskellä täysjärkisinä. Vauvat on vain hetken pieniä!

Taina ja Julia 2½kk
 
Moi pitkästä aikaa!

Heräsinpä kerrankin aikaisin, ja poitsu nukkuu, joten nyt viimein aikaa kirjoitella tänne.
Meille kuuluu hyvää :) Poika on aivan ihana, kiltti ja hyväntuulinen vauva. Alkuun vain nukkui ja söi, mutta jossain vajaan kuukauden iässä alkoi olemaan valveillakin pieniä aikoja. Nyt jaksaakin jo seurustella pitkiä pätkiä.
Vauvat kyllä kasvaa järjettöämäön nopeaa! Oisin kuvitellut että poika ois pysynyt pidempään sellaisena velttona pienenä rääpäleenä. Minulla oli vissiin ihan väärä käsitys vauvoista. Poika pysyi kuvatunkaltaisena vastasyntyneenä vain ensimmäisen viikon.
Toisella viikolla alkoi jo pieni pään kannattelun harjoittelu, poika alkoi enemmän tuijottelemaan silmiin (tuijotteli kyllä jo laitoksellakin), saimme ensimmäisen tarkoituksellisen hymyn vastaukseksi hymyyn. Kolmeviikkoisena tuli neuvolanterkka kotikäynnille, ja poika kannatteli jo hyvin päätään mahallaan ollessa, seurasi katseellaan liikettä, käänsi päätään äänen suuntaan ja hymyili terkalle leveästi :D
Alle kuukauden iässä löytyi omat nyrkit, joita pitää aina välillä zoomailla edestakaisin ja hihkua niille.
Vauva tosiaan hereillä ollessaan on iloinen, kuuntelee vissiin omaa ääntään paljon, huhuilee, hihkuu, jokeltelee, ja "jutustelee". Laulan vauvalle paljon, ja uusin juttu onkin, että poika on alkanut välillä ääntää aaltoilevaa "huuuuUUUHuuuuUUU" -ääntä minun laulaessa tai jonkin musiikin soidessa taustalla. Olen tulkinnut sen laulamiseksi, poika ei tee sitä milloinkaan muulloin. :)
Kova meno oisi kokoajan, jos pojan laittaa mahalleen lattialle, hän alkaa potkia, ja saattaa vahingossa edetä jonkinmatkaa omintakeisella mittarimato-tyylillä. Jalat siis koukkuun mahan alle, ja ponkaisu suoraksi, taas jalat koukkuun ja ponkaisu.

Yöt menee kans mukavasti, poika syö puolilta öin, sitten neljältä ja lopulta seitsämältä ja aamulla kymmeneltä. Joinain öinä on tuo neljän syönti jäänyt väliin. Öisin ei huudeta, pieni ähinä herättää minut ja nostan pojan siitä suoraan syömään, ja sitten lopulta nukahtaneen pojan takaisin äitiyskoppaansa. Muutoin ei sitten oikein rytmiä ole. Päivisin nukkuu myös 2-3h pätkiä, mutta milloin mihinkin aikaan. Poika on tosi herkkäuninen ja herää puhelimen sointiin, naapurin teinin skootteriin, ja milloin mihinkin ääneen, joka erottuu taustahälystä. Ja siksi nukkumisajat päivisin vaihtelee.

Poika mys kasvaa hurjaa tahtia, 1kk neuvolassa painoa oli jo 5170g ja ja pituutta huimat 60,5cm, oli siis kasvanut 1,3kg ja 7 cm kuukauden aikana! Minulla on vissiin aika tujua maitoa!
Maitoa tulee edelleen ovista ja ikkunoista. Aloin luovuttaa sitä keskosille, kun joudun jokatapauksessa hepottamaan oloa pumppaamisella.

Nimeä ollaan mietitty tosi paljon, ristiäiset on itsenäisyysviikonloppuna. Nimi alkaa varmaan olla jo melkolailla valmis, ei olla enää parempaan pystytty :)

Phale ja poikanen 7vkoa
 
No onhan täällä sentään elämää.:)

Phale; hieno juttu että teillä menee noin mukavasti! Kun kerran tykkäät lorutella, niin ootko tietoinen, vieläkö Oulussajärjestetään vauvojen sanataideseminaareja? Valveen sivuilta ei ainakaan haku onnistunut...luen vauvalle iltaisin Eppu Nuotion "rakastamisrunoja vauvalle" jonka pohjana on ollut Nukun sanataideseminaari. Ne on ihania, märy meinaa aina päästä. Tommoseen minäkin haluan päästä - jos sitä ei muut järjestä, niin pitääpä ottaa selvää, paljonko ohjaajan palkkio on, ja mitä kautta vois itse järjestää vastaavan kurssin. Luulis, että äitejä löytyis mukaan.

Oon ihan fiilareissa tästä pikkujouluajasta. Mahtava päästä välillä pois kotoa, nähdä ihmisiä, syödä ja juoda. Oon ilmoittautunut joka kökkäjäisiin, jonne vaan olen suinkin kehdannut.;)
 
Niin, mikäs on muuten ollut teidän lähiympäristön reaktio lapsen nimeen? Meidän äidin eka lause oli vilpittömästi, että "onpas outo nimi tuo Henri. Mut kai siihen korva tottuu.." Mun mielestä taas Henri on ihan tavallinen nimi, ja vanhakin! Näin sitä on erilaiset asenteet eri sukupolvilla..
 
Iiris, juu, minullakin on se lorukirja ja cd siihen, jolla on muutama niistä laulettuina. Ystäväni veti toissa vuonna sanataideryhmää Nukulla, ennen kuin muutti kaupungista, hältä sain nuo lahjaksi.
Valitettavasti vauvojen sanataide ryhmä oli nyt täöysi, enkäö päässyt mukaan. Oiskait pitäny kesällä jo ilmoittautua. Toisaalta, ois osa menny hukkaan, kun niitä kertoja oli jo ennen kuin poika edes syntyi. Onkohan keväälle ryhmää?

Me ei olla nimeä paljastettu vielä, saa nähdä, miten suku/ystävät reagoi.
 
Iiris: Henri on todella kaunis nimi pojalle ja positiivisessa mielessä minusta ihan tavallinenkin. Meidän pojasta tuli tosiaan lauantaina Eino ja jotenkin jäi fiilis että osa porukasta vaan ei osaa sisäistää uutta nimeä heti, oli se sitten mikä tahansa. Poika kuitenkin on ihan nimensä näköinen ja meistä se tuntuu luontevalta sanoa. Jotkut haluaisivat antaa lapselle ns. pojan nimen, toiset taas tykkää enemmän tällaisista miehisemmistä(?).

Mulla taitaa maidontulo olla näin iltaisin melkoista lirutusta. Annan jatkossa ihan suosiolla lisämaitoa kun tuntuu niin pahalta huudattaa pientä (isoa:).

Aamu alkoi pihan lapioinnilla. Meinasi iskeä hätä kun oli valtavat kinokset jokapuolella; milläs pääset ulos kun on vaunut? Piti oikein kaivamalla kaivaa sitä suomalaista sisua ja niin vaan kinokset sai kyytiä. Pisti kyllä mietityttämään, jaksaisiko hommaan ryhtyä joka aamu. Mutta ei pelkoa kun yli huomenna taas kahlataan tutussa loskassa.

Ps. Huomaa kyllä selvästi miten hormonit heittelee. Meinaa pientä masennusta olla ilmassa. Uutuudenviehätys kadonnut niin arki tuntuu tympeältä ja harmaalta. Saisi olla pikkujouluja itselläkin enemmän. Pitäisiköhän vallan järjestää ne itse..? Mummiiii..!!!! :)

Weenie ja Eino 2kk
 
Phale; niitä sanataideryhmiä on tulossa, mut en löytänyt vauvoille omia...
Weenie; muakin on alkanut alakulo vaivata. Osittain siksi, että pillerit tuo masista ekoina viikkoina ennen kuin keho niihin tottuu, mut osittain siksi, että koko muu maailma ilmeisesti imettää, paitsi minä. Joka paikassa joku haluaa jutella imetyksestä, ja muahan ei haluttais pätkääkään kertoa muille, että miksi en imetä. Oon vaan vastannutkin, että enpä voisi tietää näistä asioista, kun en imetä, ja vaihtanut puheenaihetta. Ihmisten ilmeestä kyllä näkee, että ne haluais pitää mulle luennon siitä, kuinka tärkeä vauvan ois saada äidinmaitoa, mikä taas pistää vihaksi; idiootinako ihmiset toisiaan pitää? Kaikki meistä saadaan ne samat esitteet, nettilinkit ja valmennukset, jos joku ei imetä, niin siihen on painava syy.

Nytkin illan kekkereissä koko pöydällinen alkoi puhua imettämisestä, kun monilla on pieniä vauvoja. Yritäppä siinä sit istua ja pelätä, et milloin joku multa kysyy jotain, ja siinä saa puolituttujen edessä kiemurrella, että hittoako se teille kuuluu, keskittyisitte ihan vaan niihin omiin tisseihinne.
Ihan oikeasti, en tiennyt, että äitiyden myötä mun intimiteettisuoja lähtee sen sileän tien. On ihan absurdia, et vaikka yritän jotenkin pitää tän asian omana tietonani, niin yhtäkkiä kaikki tietää, ettei imetys onnistunut. Terkkuja on tullut mm. veljeni tyttöystävän sikolta, jota oon nähnyt kerran vuonna 98, ja kaverin mieheltä.. Kyllähän ihmiset puhuu toisten asioista, mutta että NÄIN paljon. Ja kaikki kysyy, sainko siihen lääkityksen - olen siis paitsi maailman ainoa äiti, joka ei imetä, myös maailman ainoa ihminen, joka ei edes tiennyt, että maito voi jättää nousematta, ja että siihen voi hakea lääkkeet.

Luojan kiitos aika menee eteenpäin nopeasti, puolen vuoden päästä kukaan ei varmaan halua ihan rupattelumielessä enää kysellä näitä juttuja.
 
Alakuloa ilmassa täällä.. Itselläänkin on ollu johtuen siis loppuunpalamisesta ja yliväsymyksestä. Vieläki tuntuu, etten ymmärrä kaikkia itkuja mitä ne tarkottaa ym. ja tuntuu etten tajua omasta lapsestani välillä tuon taivaallista! Lääkäri ei sentään (mieheni kyllä) ehdottanu psykologia vaikka voisi tehdä hyvää - tässä kun rassaa edelleen tämä parisuhdekin.

Meillä kaverit ja sukulaiset otti nimen mielestäni hyvin vastaan! Kukaan ei arvannu että tytöstä tulee Peppi-Lotta ja sulonen nimi on heidän mielestään. Hetken kestää toki, että tottuu sanomaan Peppi-Lotaksi kun lempinimeä käyttäny tähän saakka.

Imetyksestä voin sanoa sen verran että itse yritin pelkällä imetyksellä pärjätä, mutta suosiolla luovutin kun tajusin että oma terveyshän tässä menee kun väsymys iski. Kaikki ei sitä todellakaan ymmärrä, heidän mielestään pitää vaan jaksaa vaikka väsymys vie jalat alta! Kun on enneki jaksettu ni jaksetaan nyttenki ja nykyään kun kaikki luovuttaa niiiiiin helposti ja heti. Ai että on kiva kuulla kun itse on viittä vaille valmis vetämään unilääkkeillä unta kaaliin (yhdessä vaiheessa jo suunnittelin hyppääväni yläkerrasta portaat alas että pääsen edes sairaalaan nukkumaan..) ja joku jaksaa jauhaa miten tärkeetä se on. Osittaisimetyksellä olen menny, vaikka välillä on tuntunu että luovutinko liian herkästi ja olenko pahapahaheikko äiti kun en jaksanut. Mutta sanon suoraan että riittävä uni kyllä on suoraan verrainnollista siihen että jaksaa olla lapsen kanssa ja sehän tässä on tietääkseni tärkeintä!

Mutta iloisia asioita: viime yöllä nukuttiin6h putkeen! Toissa yönä tosin valvottiin 1- 4.30 kun p-l päätti alkaa leikkimään, mutta jos joka toinen yö menee hyvin niin hyvä niin! Täälläkin kehitystä on tapahtunu kummasti ja jalat viuhtoo hirmusesti menemään. Leikkimatto on ihan jees, vaikka ei siellä pitkiä aikoja viihdykkään - hoitopöytä on kivempi paikka ja siellä oltais vaikka kuin pitkään. Hymyä ja päristystä ja phuu, pau, pryyy ääni on jallateltu jo monta viikkoa ja maailmaa pällistelty silmät suurina! On siinä neuvolassa ollu ihmettelemistä miten p-l jo niin ajoissa alko hymyilemään ym. Ihana sitä on seurata :)

Voimia kaikille ja hyviä pikkujouluja! Niitä odotan itsekin, voi tehdä hyvää että pääsee rentoutumaan kavereiden kanssa!!

tinttiliini + peppi-lotta

 
Moi! Ihan pikaiseen lohdutuksen sana iirikselle!!!! Älä sä muiden puheista välitä! Jos sua yhtään lohduttaa niin mä imetin Neaa tasan kuukauden. Mulla on aina ollut näin. Maito loppuu kuin seinään noin kuukauden ikäisenä. Neuvolassa terveydenhoitaja oli ymmärtäväinen. Onhan mulla jo kuuden lapsen kokemus asiasta. Eli mun maidontulo loppuu siis niin yxkax ettei sitä oikein kukaan oo meinannu uskoa. Vauva vetelee tyhjiä tissejä ja siis ilmaa samalla ja kun olen antanut lisäruokaa niin saman verran meni kuin en olisi rintaa tarjonnukkaa. Ja kaiken huipuksi maitoa ei enää noussut ollenkaan eli mun rinnat olivat niinku ei mitään!!! Terveydenhoitaja sanoi että ei voi mitään kun ei tule niin ei tule ja piste. Monilla äideillä jotka lopettelevat imetystä on tosi tukalat paikat paakkuuntuvien rintojen takia. Mulla ei tuntunut missään. Eli se jo kertoi paljon. Äitini lohdutti mua et sä olet tullut häneen, eli myös hän ei ole voinut imettää pitkään maidon vähyyden takia.
En sano etteikö minuakin harmittanut kun imetys ei sujunut mutta huonoa omatuntoa en suostu asiasta tuntemaan.
Tsemppiä sulle sinne!!!
T. kateke ja pullovauva Nea =)
 
Iiris: Sympatiat!!!!!! Mä niin ymmärrän, imetys on ihan yliyliyliarvostettua nykyään niin hieno juttu kuin onkin. Nykyisellä painostuksella ei kohta kenenkään tisssit toimi. Meillä oli ja ON, siis KÄSITTÄMÄTÖNTÄ kyllä edelleen, jatkuva puheenaihe esikoisen hoikkuus/laihuus/sirous (v*ttu mikä ikinä). On tosi vaikeeta pysyä vahvana kun a)imetystä kyseenalaistettiin ja b) nyttemmin ruoanlaittotaitoani ja -rytmiä. Aloin pelkäämään sosiaalisia tilanteita joissa lapsen kokoa päästiin vertaamaan oikein urakalla. Onhan se nyt tietenkin niin että jos lapsi on siro niin ruokailu mättää ja jos taas kookas niin joko se syö muiden mielestä liikaa tai tosi hyvin. Apuuva!
No, sorruinpa tässä jauhamaan samasta yleistämisestä mitä juuri inhoan. Harmillisen usein siihen vain törmäsi ja pahalta tuntui. Osaisikin niissä tilanteissa lohkoa jotakin osuvaa, joka ei kuitenkaan ketään loukkaisi.

Weenie
 
Iso kiitos Kateke ja Weenie sympatiasta! Mua itseänikin harmittaa, että vielä jauhan tästä imetyksestä, mut jotenkin en ole meinannut päästä tästä yli. Olin ja olen niin sisäistänyt sen, että hyvä äitiys perustuu imettämiselle, ja että imettämisellä jotenkin lunastetaan se oma äitiys - jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Vaikka kuinka olen yrittänyt olla positiivinen, niin aina on meinannut tulla tippa linssiin, kun olen nähnyt imettävän äidin.

Viime yönä ei sit uni tullutkaan silmään, kun vaan tunsin itseni niin epäonnistuneeksi. Kolmen aikaan meni hermo, ja päätin, että surraan sitten kunnolla tämä homma, ja sit sais alkaa olla surutyö jo voiton puolella, oishan tässä muutakin tekemistä kuin miettiä asioita, joille ei mitään enää voi. Ja niin me koiran kans sitten istuttiin viime yö sohvalla ja minä märisin ja pidin imetykselle ihan viralliset hautajaiset. Listasin mielessäni kaikki virheet, joita tässä on tehty, kirosin neuvolan terkan just sinne alimpaan kerrokseen ja oikein kieriskelin itsesäälissä. Aamukahvin aikaan oli jo jotenkin kummasti puhdistunut olo. Mies oli ollut yöllä aika huolissaan mun kuuhkaamisesta, ja paistoi aamiaiseksi amerikkalaisia pannukakkuja, et tulisin paremmalle päälle, ja sehän muuten toimikin.( Meikäläinen on siis loppupelissä aika helppo tapaus.:D ) Parka varmaan huolehtii, että meinaanko mennä vähän sekaisin, yöllä kun siinä märinän seassa mm. askartelin muutaman kymmenen joulutervehdystä. Terapeuttista tuo askartelu.:)

Ihme kyllä mulla on tänään ihan eri olo. Henkka, mun oma onnellisuuspilleri, on onneksi täysin tyytyväinen kunhan saa massunsa täyteen. Ja tajusin niinkin yksinkertaisen asian, että eihän sitä korviketta ois markettien hyllyt täynnä, jos minä niitä yksikseni sieltä kantaisin. Kyllä joku muukin on samalla asialla. Kummallista miten en tätä siis aiemmin ole miettinyt. Mun ajatukset on vaan pyörineet oman navan ympärillä samoja uria. Eipä ihme jos on ahdistanut!

Mut, nyt siis mun osalta tää valittaminen oli nyt tässä, virallisesti!
 
Tinttillini; suosittelen. :) Oikeasti toimi, viime yön nukuin eka kertaa tosi hyvin enkä herännyt aamuyöstä miettimään kaikenlaista. Hyvät hautajaisethan aina päättyy anteeksiantoon, itselle ja muille, ja nyt kun olen antanut itselleni anteeksi sen, etten ole pystynyt siihen mihin olen halunnut ja yrittänyt, niin mieli on levollinen ja hyvä. Olen jopa niin jalomielinen ja käsittämättömän hyvä ihminen, että annoin terkkarillekin anteeksi, vaikken vieläkään oikein ymmärrä, miksi hän ei vastannut mun avunpyyntöihin kahteen viikkoon, vaikka sai ne, ja se apu ois tullut silloin heti synnytyksen jälkeen enemmän kuin tarpeeseen. Eihän ois kestänyt kuin kymmenen sekuntia kertoa mulle, mitä tehdä.
Mut, tää valitushan oli nyt tässä, piste.

Tinttiliini, sulle kyllä varmasti tekee hyvää päästä juhlimaan! Oot kyllä ollut tosi väsynyt, jos noin huolestuttavia ajatuksia oot miettinyt. Sun mies on ollut susta varmasti jo huolissaan. Mites muuten sun sisko nykyään suhtautuu lapsiin kun on saanut tutustella Peppi-Lottaan? Mun veli on aika lapsivastainen, mut mitä ihmettä; Henkka oli alkanut itkemään kun olin jättänyt veljeni häntä hetkeksi vahtimaan, ja kun tulin takaisin niin velipoika oli nostanut hänet syliinsä ja oli aivan tohkeissaan, kun oli saanut hänet rauhoittumaan. Oli hätäpäissään nostanut vauvan rintakehän päälle ja murissut sille matalasti, että resonointi rauhoittais lapsen, ja sehän oli toiminut! Aika nokkelasti hoksattu. Me ei sitä tärisevää sitteriä sitten tarvitakaan, sen kun soitan veljelle tästä lähtien.:D

Luna; toivottavasti sun väsymys helpottuu. Onneksi on joulu tulossa, niin vähän katkaisee tätä pimeää vuodenaikaa.

PS; mitäs luulette, oiskohan tuo BB:n Anniina oikeasti muuten tuottajan porukkaa ja soluttautunut sinne tsemppailemaan muita? En yhtään ihmettelis, jos näin olis...

Hyvää viikonjatkoa kaikille!

Iiris ja Henkka

 
Sellaista muuten olen miettinyt, et haluatteko te muut jatkaa kirjoittelua täällä, vai siirrytäänkö esimerkiksi googlen keskusteluryhmään? Ryhmässä jokaisen intimiteettisuoja ois paremmin turvattu, ja keskustelu löytyis pitkänkin ajan päästä, vaikka oltais tiputtu jo aiemmille sivuille. Ei ole mitenkään vaivalloinen käyttää, kävin äsken luomassa harjoituskeskusteluryhmän. Ainoastaan, et vaatii sen, että sen käyttäjillä on googlessa maili. Mulle käy kyllä tämäkin foorumi, jos tuntuu työläältä teistä muista. Oma lehmä tietenkin ojassa kun minä täällä enimmäkseen pälisen.:)
 
Iiris, kiitos, mäkin luulen, että joulu piristää. Ja jos ei, niin rautakuuri ainakin:)

Me ollaan parin kaverin kanssa varattu tammikuulle risteily, mutta en sitten tiedä, uskallanko lähteä. Mies ei saa Luukasta millään nukkumaan, poika suostuu nukahtamaan vain tissi suussa. Kieltämättä ärsyttää, kun olen joutunut viihteeltäkin lähtemään kesken kaiken pois, kun poika huusi kotona hysteerisenä:( Voipi siis olla, että joudun jättämään tämänkin reissun väliin, vaikka sitä on odoteltu jo pitkän tovin.

-Luna
 
Meille kuuluu ihan hyvää. Tyttö on kovasti kasvanut, ja oikein iloinen pakkaus :). Amanda kiljuu kovasti, juttelee, näyttää kieltä, syö nyrkkejä ahnaasti, nauraa jo ääneenkin (kikattaa :)), päätä on kannatellut jo ekalta viikolta asti jne.

Meillä on ollut tässä varmaan jo reilun viikon jokin tiheänimun kausi. Yöllä syödään TOSI usein. Päivälläkin, jos tarjoaa tissiä niin aina syö. Aiemmin, jos on erehtynty tarjoamaan rintaa, eikä ole ollut nälkä, on neiti siitä oikein suuttunut. Nyt kelpaa maito aina... Yöllä syödään 1-2 tunnin välein... Nyt ehkä vähän näyttäis siltä, että syöttövälit alkais taas pidentyä.

En onneksi ole kuitenkaan kokenut itseäni väsyneeksi tai uupuneeksi. Olikin ihana kuulla eilen kaupungilla, kun törmäsin tuttuihin, jotka totesivat, että "susta ei kyllä yhtään huomaa, että olisit ollu raskaana. Et ole yhtään väsyneen näköinenkään!". Minä, kun oikein raskaus aikana pelkäsin, kuinka selviän väsymyksestä ja vähillä yöunilla. Normaalisti tarvitsen paljon unta.

Jotkin hormonit varmaan pitävät hereillä. Vasta eilen koko tän Amandan elinaikana sain nukutttua päikkärit. En yksinkertaisesti saa nukuttua päivällä. Ennen kyllä sain ihan hyvin. Iltaisinkin menee monesti jonkin aikaa ennen kuin uni tulee silmään. Toivottavasti jossain vaiheessa ei tule väsymystä, kun hormonit lakkaa hyrräämästä...

Minä en ole vielä rohjennut/päässyt viihteelle. Nyt olen kuitenkin sopinut, että joulukuun puolessa välissä lähden kaverini kanssa viettämään pikkujouluja. Mies saa sitten pärjätä tytön kanssa koko illan, yön ja seuraavan päivän. Saapi nähdä, miten mies saa Amandan nukkumaan, kun meilläkin on ollut vähän tapana nukahtaa tissille. Mutta koitan olla liikaa stressailemasta, miten mies pärjää. Tekee nimittäin varmasti niin hyvää päästä vähän tuulettumaan! Pakkohan sen isänkin on pärjätä tytön kanssa, enhän aina voi olla hoitamassa...

Paljon oli eri aiheista keskusteltu. En varmaan kaikkeen ehdi kommentoimaan, mutta:

Tinttiliini, ihana nimi teidän tytöllä! Itsekin raskaus aikana mietin tuota Peppi nimeä. Ehkä sitten toiselle lapselle joskus voisikin antaa, jos tyttö vielä tulee ;). Hyvä, että sait nukuttua edes sen yhden yön hyvin. Kummasti se vaan piristää.

Iiris, kuulosti todella terapeuttiselta ne "hautajaiset". Hyvä, että asia on nyt loppuun käsitelty :). Minulla kyllä on googlessa maili, mutta se keskusteluryhmä juttu ei ole kyllä minulle tuttu. Onko se suomeksi? voikohan siellä vaihtaa vauvojen kuvia, niin ettei ne joudu muiden nähtäväksi?

Nimi asiasta, itse olin ihan yllättynyt, että vauvan nimeä joku saattaisi kommentoidakin negatiivisesti. Oma äitini oikein ihmetteli, että MIKÄ nimi, meinaatteko sellaisen nimen antaa, eikö ne ole ihan mummojen nimiä. Olin kyllä ihan ällikällä! Yksi kaverinikin kommentoi, että aika jännät toiset nimet (toiset nimet ovat meidän kahden mummojen nimet). Itse olemme todella tyytyväisiä Amandan koko nimeen, etten ole jaksanut kommentoida noihin kommentteihin mitenkään. Miehen sukulaiset olivat vain positiivisesti yllättyneitä nimistä :).

Tulee taas kauheasti tekstiä, kun ei ole tullut vähän aikaan kirjoitettua...

Minä silloin aiemmin niin kehuin, että ehkäisy asiatkin on jo valmiiksi mietitty, että otan sen kierukan. Tulinkin sitten katuma päälle siitä kierukasta. Kai se on nyt sitten ne minipillerit haettava. Onko kukaan vielä aloittanut Cerazette pillereitä? onko ollut sivuoireita?

Mitä te olette toivoneet vauvoillenne joululahjaksi? kummit ja isovanhemmat ovat kovasti kyselleet, mutta mitä sitä näin pieni vauva oikein tarvii... Ärsyttää, kun alkaa kertyä kauheasti kaikkea rompetta eikä hirveästi ole säilytystilaa. Kai se on pikkuhiljaa totuteltava, että niitä leluja alkaa pyöriä joka nurkassa... ;)


Tähti + Amanda kohta 3kk (tänään tasan 12 vkoa)
 
Niin, ja kysymys vielä, miten Iiris ja ehkä muutkin, mitä kikka kolmosia olette tehneet, että yöllä vauva nukkuisi pidempiä pätkiä?

Nuo tutin pitämis -vinkit suussa oli tosi hyviä :). Meilläkin pysyy nyt tutti aika hyvin suussa, eikä tarvii koko ajan olla sitä nostamassa. Kapalointia en ole osannut hyödyntää, kun en oikein osaa tehdä kapaloa ja neidin lempiasento nukkua on kädet ylhäällä.
 
tähti*, mä olen nyt vähän yli viikon ajan syönyt Cerazette -pillereitä. En ole muita sivuoireita huomannut paitsi todella runsaan vuodon, joka ei ainakaan vielä ole vähenemään päin. Mutta kaipa nuo sivuoireetkin ovat tapauskohtaisia.

-Luna ja Luukas 2,5kk
 
Moikka! Meillä vauva nukkuu yöt ekaan imetykseen asti vaunujen pehmeässä kopassa, joskin välissämme sängyssä. On mieltänyt sen sellaiseksi "pesäksi", johon nukahtaa yleensä pian. Sen kun vuoraa tiiviiksi unipussilla niin avot! Sitä on myös helppo heijata kun siinä on ne kahvat.
Nyt vauvalla on kuumetta 38,5. Ilmankos nukkui viime yönä 8,5h putkeen. Mä kun jo riemastuin! Johtuu varmaan rota-rokotteesta tuo mystinen kuumetus. Kurjaa silti katsoa toisen nuutunutta olemusta:(.
 
tervehdys!

Iiris*: miehelläni kesti aikansa päästä koko touhuun mukaan, yritti sinnikkäästi mennä samaa kaavaa kun ennen vauvaa: valvo koneella yömyöhään ja nukku puolillepäiville, piti saada syödä rauhassa (äiti hoitaa kyllä), saada kattoa omat ohjelmat telkusta.. Mutta onneksi on viimein tajunnu ettei lapsen hoito ja auttaminen todellakaan kysy aikaa eikä paikkaa ja menee telkun edelle! Oli muutama todella rankka riita ja käskin hänen pakata tavarat ja lähteä, mutta saman katon alla vielä asutaan. Itselläni kun on se huono puoli että yritän pärjätä yksin - ja viihdyn yksin myös, niin ei osaa toiselle ajoissa sanoa mikä mättää.

Peppi-Lotalle korvikkeen antaminen iltaisin on pidentäny kyllä yöunia. Pari huippuyötä on ollu (nukkunu 5-6h putkeen) mutta yleensä syö 24,03 ja 06. Aamulla noustaan 8 maita ylös ja tyttö torkkuu puolille päiville jolloin ottaakin pidemmät kunnon päiväunet. Iltapäivällä jaksaa leikkiä ja illat taas torkutaan. Yleensä 21-22 nukahtaa. Mielestäni nukkuu aika paljon nykyään kun masu ei ole enää vaivannut.

Tyttö nukkuu hyvin omassa sängyssään, tein pinniksestä sivuvaunun ja on ollu hyvä juttu! Muutenki nukahtaa nopeasti eikä tarvii hirveästi nukuttaa kun älysin hänen häiriintyvän omista holtittomasti heiluvista käsistä. Koputampa puuta tässä vaiheessa!! :D

Ittelläni oli jälkitarkastus ja kaikki ok. Hemppa oli loistavat 150 ja "alakerrassa" puristusvoimakin oli kuulemma yllättävän hyvässä kunnossa vaikka synnytyksestä on näin vähän aikaa. Painokin on luojan kiitos noussu yli 40.Pillerit suorastaan tunki mukaan vaikka sanoin etten tarvii enkä ole niitä nyt alottanukkaan. Ite ottasin joko kierukan tai sitten se hormoonirengas systeemikin kuulosti jotenki hyvältä - onko teillä kellään siitä kokemusta?!?

Tähti: Amanda on nätti nimi mielestäni, eikä ollenkaan mummonimi! Kummit on lahjoista kyselly, mutta en osaa sanoa mitään mitä tarviis. Lelut on jotenki vielä niin turhia kun oma naama ja ääni tuntuu viihdykkeeksi riittävän. Paitsi että huomasin tässä viimeviikolla että jumankeuta, tyttö tuijottaa telkkaria!! Napitti silmät suurina telkkarin ohjelmaa, ei ei ei miten ne jo näin nuorina! :D

Huomenna olis 2kk neuvola ja saas nähdä miten on tyttö kasvanu. Itse unohdin niin totaalisesti sen Rota-rokotteen pyytää - kerta kaikkiaan kun terkkarin ovesta pääsin ulos ja lääkärin ovesta sisään ni koko asia oli jo unohtunu, niin väsyny sillo olin..Pitää vaan toivoa että ilmanki pärjää.

Iloista joulunodotusta kaikille!

tinttiliini+peppi-lotta huomenna 2kk
 
Tähti; sen keskusteluryhmän pointti onkin siinä, että sitä ei ulkopuoliset pääse näkemään, ainoastaan ryhmään kutsutut jäsenet. Me siis vaan tiedetään toistemme henkilöllisyys, mut muut ei sitä saa tietoonsa. Keskustelua on helppo ja yksinkertainen käyttää, ja voihan sen rinnalla jutella täälläkin. Mua tietenkin kiinnostais nähdä teidän kaikkien ihanat vauvanpallerot.:)

Nukuttamisesta; mulla myös oli vauvankoppa vieressäni sängyllä, kun yritin pidentää yöunia. Heti kun vauva inahti, pisti kärppänä tutin suuhun ja vartioin, et se vaan ei tipu sieltä pois. Mulla oli myös pullo valmiina, niin että kun Henkalla oikeasti oli niin nälkä, että hän meinas siihen herätä, niin olin jo syöttämässä. Yllättäen se auttoi jonkin verran, että vauva ei herännyt siihen nälkäänsä, ja että häntä ei nostettu kopasta pois. Vauvan pitäminen hereillä kunnes hän oli oikeasti tosi väsynyt, sekä isot pitkät ateriat päivällä (Henkalla ainakin on selvä yhteys siihen, että jos päivällä vaan tissutellaan, niin yöllä on hirmuinen nälkä, mut jos päivällä on syöty kunnolla, niin yöllä ei tarvi nousta syömään niin usein) oli myös käytössä, mutta eihän ne mitään taikoja tee. Vähän tuurissaan näyttää olevan, miten poika nukkuu. Rotarokote veti täälläkin kaverin ihan veteläksi ja uniseksi, ja muutaman pitkän yön jälkeen on yllättäen alettu syödä ihan yhtenään. Viime yönäkin tuntui jo ihan epätodelliselta, että taasko sulla on nälkä, no way! Mut aina uppos uus satsi maitoa niin että hujahti. Tässä välillä ollut hyvä rytmi näyttää nyt taantuneen taas siihen kahden tunnin välein syömiseen. Kuulin, että tämä kuitenkin ois ihan normaalia tässä kolmen kuukauden kieppeillä, ja tasoittuis sitten taas.

Iiris ja Henri 2 kk 2 vkoa
 

Similar threads

M
Syyskuiset 2007
Viestiä
426
Luettu
12K
Vauvat ja taaperot
KESKOlainen
K
J
Lokakuiset 2008
Viestiä
144
Luettu
4K
Vauvat ja taaperot
Mom<3
M
S
HELMIVAUVAT 2008
Viestiä
526
Luettu
11K
Vauvat ja taaperot
ylöööös
Y
N
Tammivauvat 2008 (4)
Viestiä
422
Luettu
9K
Vauvat ja taaperot
~Rosa~
R
M
Marrasmammat 2008
Viestiä
418
Luettu
13K
Vauvat ja taaperot
Malvia
M

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa