Heips! Toosi paljon juttuja, kiva, kiva, muistaisinpa vaan komentoida kaikkea, mitä aioin..
Hertalle kovasti onnea rajapyykin ylityksestä, helpottaa huolta ja pelkoa hieman, kun tietää tilastoiden sanovan, että rv 12 "saa huokaista helpotuksesta".
Hikkaavalle Ilppikselle myös onnittelut!
Sekä Juskalle myöhäistä synttärionnea!
Katalle kiitokset masukuvista! Ihana on!

On se vaan jännä, miten sitä omaa pömppöä tulee niin ikävä ja mieli muuttuu kaihoisaksi, kun katselee pyöreitä vatsoja. Ehkä joskus uudelleen, muttei vielä..
Mies oli ke-to-pe + vkl talvilomalla ja oli kyllä tosi ihanaa viettää aikaa monen monta päivää ihan vain kotona "nyhjäten" perheen kesken. Tänään onkin ihan tyhjä ja masentunut olo, kun mies lähti töihin, eikä tiedä pääseekö kotiin ennen perjantaita, kun kiirettä pukkaa taas uuden vuoden kunniaksi. =(
Olemme kaikki olleet flunssan kourissa, loppiaisena vietiin Vili lääkäriin, kun oli ed. yön tosi itkuinen ja hieroi korvaansa, niin tulehdushan se siellä.

Mutta nyt ovat antibiootit tepsineet ja poju on taas oma iloinen itsensä!
Parisuhteen hoitoa olen minäkin paljon miettinyt. Tuntuu päällisin puolin, että ihmiset eroavat melko helposti nykyisin, vaan mistä sitä kenenkään seinien sisäpuoleisesta elämästä tietää.
Mä en kyllä tunnustaudu luovuttajaksi, sillä meillä oli kyllä _todellinen_ vauvakriisi, miehen menojalka vipatti (siis baareihin, ei naisiin!!

ja riitoja oli yllinkyllin typerääkin typerimmistä asioista, mutta kuten olen todennut, nyt mies on ihan malli-iskä ja ihanaksi muuttunut minuakin kohtaan jälleen. Johtuu varmasti suureksi osaksi itsestäni ja omasta käyttäytymisestäni ja sen muuttumisesta hormonimyllerrysten pyörityksestä toivuttuani. Ei siis ole pee-puhetta, että vauva muuttaa elämän totaalisesti, meillä se meni hetkeksi ihan raiteiltaan.. Eron partaalla ei oltu, vaikkakin varmasti aika lähellä, mutta toisesta suunnattomasti välittäminen kaikesta asioiden päällekaatumisesta huolimatta sai meidän elämämme raiteilleen. Vilin ekat 3kk oli aika raskasta aikaa henkisesti parisuhteen persiillään olon vuoksi, vaikken siitä kovin paljoa täällä puhunutkaan, ei jotenkin ollut voimia ja kun kaverit olivat kuitenkin suurena tukena. Mutta olemme selviytyneet kriisistä ja tuntuu, että rakastan miestäni enemmän kuin koskaan ennen! =))) No, se siitä tällä erää, ettei mene ihan siirappiseksi..
Sujuvasti soseisiin.. Vili ei meinaa millään avata suutaan, kun ruokailu alkaa, mutta vesipullolla "huijaten" saan suukun auki ja lusikan sisään. Siitä eteenpäin sitten avaakin kuin linnunpoika suunsa tulevalle ruualle. Hedelmä- ja marjasoseet ja puuro ei mene meillä kaupaksi. Pottu- ja liharuuat sitten niidenkin edestä. Juskan tavoin Vilistäkin on tullut melkoinen "sihtikurkku", mun tekemät karkeat soseet (vrt. kaupat hienojakoisiin pöperöihin) eivät meinaa enää upota, vaikka yritän kuinka hienoksi saada sauvasekottimella. Pöh. No, aikansa kutakin, kai herra taas hetken päästä nauttii maminkin ruuista. Meillä syödääm 1 kasvis- ja 1 lihasose joka päivä. N. klo 14 ja klo 20. Yritän toisinaan välillä antaa aamu/iltapuuroa ja makeita soseita, mutta siitä aiheutuu suuri "murina" ja suu menee tiukaksi viivaksi, eikä aukea millään. Aamupäivisin Vili ei ole nälkäinen, syö siis ekan kiinteän vasta ekojen päikkäreiden jälkeen.
Sairaalakassin pakkasin n. viikkoa ennen laskettua aikaa, siinä se sitten naulakossa odotteli kolme viikkoa. Henk.koht. hygieniakamat laitoin kassiin juuri ennen lähtöä.
Riinuska olikin jo kysäissyt Piritalta ehkäisystä, suosittelen ehkäisyrengasta, jos hormonaaliseen päädyt. Meillä on muuten nykyisin, öh, melko vilkasta makuuhuoneessa, taatusti on vaikuttanut se, että kun kuitenkin kuukausia tahkottiin, niin se vei haluja molemmilta mennessään, nyt ovat kyllä palanneet!

) Kumma vaan, kun sanotaan aina, ettei vauvaperheessä ole seksiä, meillä on kyllä se mennyt ihan toisin päin. =)
Murmelilta piti kysäistä, kun on ehkä mennyt multa ohi, että nyt kun muutit, niin muutitko miehesi kanssa samankaton alle ekaa kertaa, vai yhdessäkö teitte muuton? Oletteko olleet kauan yhdessä? Kerro toki _kaikki_ itsestäsi!

Kiva, kun mieleinen kaukalo löytyi, nyt vaan vaunuja metsästämään!
En ole muuten muistanut kertoa, että Vili osaa jo aika hyvin istua. Heijasteita ei vielä ole näkyvissä, eli kun lähtee kaatumaan, se on sitten mukkelis-makkelis, ei siis ota kädellä yhtään vastaan. Liekö bumbo-tuolilla vaikutusta, kun melko ajoissa istuu ihan ryhdikkäästi ilman tukea. Jouluaattona kokeiltiin ekan kerran.
Hampaita on muuten alhaalla jo kolme, hassuja riisiryynejä.
Hih, nyt sitten tästä hymyn irtoamiset kaupunkilaisille. Mä kyllä jätän Vilin kaupassakäynnin ajaksi vaunuihin, täällä tuppukylässä kun kaikki tuntee toisensa, niin aina on joku "tuttu mummo" kurkkimassa vaunuihin ja ns. vahtimassa, kun palaa kaupasta. Ei ole käynyt mielessäkään, etten uskaltaisi täällä jättää Viliä uinumaan kaupan eteen. Mutta se mistä ne hymyt saattaa irrota, on se, että täällä oli nähty susi ja sen kuultuani kaksi kertaa mietin, voiko pojua nukuttaa ulkona. Olen kuitenkin uskaltanut!
Jep, ihan luvattoman pitkä sepustus, sen siitä saa, kun muutaman päivän pysyy poissa. Ja unohdin varmasti monen monta asiaa, mitä piti kommentoida. Nyt lukemaan Tahkoojien kuulumisia.. Olitte peukutelleet, jännityksellä odotan, mitä kuuluu kenellekin.
Mukavaa viikonjatkoa!
Lähdetään Vilin kanssa huomenna mummille, joten voi olla etten muutaman päivään taas "näyttäydy", kun heidän kone on etanaakin hitaampi..