Tahkoojaplussat 53

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sandeman9503
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sandeman9503

Vieras
Kirppu 9.8.2005 Viljami, 52 cm, 4750 g (esikoinen poika -97)
Hilla: 20.8.2005 Nea, 50cm 3390g
Riinuska: 7.1.2006 Juska, 50cm 3260g
Stella: 24.1.2006 Leo, 48 cm 3250 g
Julia: 30.5.2006 Ilona, 49cm 3240g
Nekku: 30.6.2006 Lotta, 51 cm, 4165 g
Piritta: 30.6.2006 Matias, 50,5 cm, 3330 g
Aniliini: 21.7.2006 Vili, 51,5 cm, 3660 g.
Mariska: 9.8.2006 Samu, 51 cm, 3100 g (esikoinen Teemu 12/02)
Suvi 10.2.2007, Elsa 46 cm, 2500 g
Kata 23.2.2007, Vanessa 53 cm, 4428 g
Murmeli 23.2.2007, Maija 51 cm, 3650 g
Sandeman 1.5.2007, Nella 50 cm, 3320g
Kirppu 1.7.2007, tyttö 51 cm, 4475g

La:t:
Hertta 20.7.2007
Stella 30.7.2007
 
Päivittelin tuossa listaa samalla kun laitoin uuden ketjun.

Mitäsmitäs, kovasti odotetaan kuulumisia Hertalta ja Stellalta, siihen loppuukin, surullista kyllä, meidän tämän hetken plussaajat:-(((. Pitäiskö meidän oikeasti siirtyä noiden vauvojen myötä vauvanhoitopuolelle?? Kun sitähän tämä jutustelu enimmäkseen on...

Unta ei ole taas tullut vähään aikaan kunnolla, aika vaihtelevaa on edelleen Nellan nukkuminen. Tai siis jos mama tajuaisi nukkua samaan aikaan niin saisihan sitten nukuttua... eilenkin nukkumatti tuli klo 21 ja eka syöttö 1.45. Jos mutsi ei olis jäänyt koukkuun johonkin murkkuikäisten koulutusleirijuttuun telkusta niin olishan sitä unta tullut riittävästi. Kyllä oli mamman kullanmurut menneet sekaisin (englantilaiset) kun piti oikeinjenkkilään asti lähettää opettelemaan tavoille. Hurjia juttuja ja mahdottomia kakaroita, mutta mikähän tuollaiseen lapsen ajaa? No suurimmalla osalla oli jotain traumoja; isä kuollut tai äidin uusi avioliitto, mutta ei minusta mitään kauhean erikoista eli siis sellaisia juttuja jota voi käydä kelle tahansa. Huhhuh, toivottavasti ei Nellan kanssa olla vastaavassa tilanteessa 15 vuoden päästä...

Mies lähti taas. Kele. Siis rakentamaan mökkiä. Olihan meillä kokonaista kaksi päivää kuherruskuukautta/yhteistä lomaa kaupungissa. Me ollaan Nellan kanssa viikonloppu kaupungissa ja painutaan perästä skuggaan, ruoanlaittoon ja tiskaukseen. JES. Suorastaan hihkun riemusta. Not. Onneksi enää ensi viikko, sitten alkaa miehellä työt eikä voi hautautua mökkityömaalle joka illaksi kun matkaa on liikaa.

Jaahas Nellis nukahti, taidan itsekin kellistyä kun simmu painaa...
 
Nekulle tulin toivottelemaan Täysiä Onnitteluja ja Sandemanin muistutuksesta Piritalle ja miekkoselle hääpäiväonneva! Sekä nimpparionnittelut yhdelle teistä! ;)

Tsemppiä H:lle ja S:lle!

Sandelle ja Nellalle jaksamisia emännöimiseen! Pikkuneidistä ei vaan ihan vielä taida olla mamalle apulaiseksi..

Vili muuten kiittelee Sandea taannoisista etukäteisonnitteluista, huomenna maistellaan mansikkakakkua! :)

Pikkuveljeni tyttöystävänsä kanssa tulevat vkl-visiitille näillä minuuteilla, pitää mennä vastaanottamaan.

Ai niin, täällä kävellään jo täyttä häkää. N. 10:nen askeleen jälkeen kuuluu muksis, mutta sitten mennään taas! =)
 
Moi! Täällä vielä odotellaan.. Olo on aika puuskututtava mutta ihan ok. Mieliala vaihtelee jännityksestä ja ahdistuksesta iloiseen ja pirteään. Tänään juhlitaan äidin 60 v. päivää, pitäisi jaksaa iltaan asti.. huomenna voisikin sitten lähteä synnärille mun puolesta!

Synttäreitä ja hääpäiviä täällä juhlittu. Onnea!! Kiitos nimpparionnitteluista, Aniliini ;).
 
Nekulle myöhäiset synttärionnittelut, Pirittalle hääpäiväonnittelut ja Vilille synttärionnittelut =)

Sekä Hertalle ja Stellalle tsemppiä synnytyksiin!!
 
Kiitos onnitteluista kaikille. Oli todella kivat synttärit, vaikka vieraita oli vain muutama. Noh, mulle juhlatunnelman saa aikaan melko helposti, kunhan läheiset koolla ja nyt oli bonuksena vielä mun supersuperherkkuja, kuten sushia ja kuoharia ja mansikoita jne. Lahjojakin sain, mm. mieheltä kuumailmapallolennon kahdelle! Siitä olen aivan innoissani. Ootteko kukaan ollut, millaista on?

Nyt minä puolestani lähetän takaisin mahtipaljon onnitteluita Vilille sekä synttäreiden, että topakan kävelyn johdosta!!!

Ai joo, mä ainakin muistan sut Mimmu vallan loistavasti! Meillä oli silloin la:t aika lähekkäin. ;-( Liity ihmeessä seuraan, tänne me ollaan jämähdetty. Hehee, ollaankohan jotenkin pathetic? Ei vais, tästä on kehkeytynyt tiivis yhteisö, kun tapaillaan ihan livenäkin. Voih, mä voin kuvitella, että mä itken kuin vesiputous, kun Lotan päiväkotiaika alkaa… Vaikka olen ihan varma, että siellä viihtyy, kun on niin sosiaalisen ja vilkkaan oloinen lapsi ja jo nyt nauttii selvästi muiden lasten seurasta.

Meidän kummityttö 2-v. oli muuten siellä Lintsillä kans ihan innoissaan niistä laitteista, joihin pääsi yksin. Oli niin pollean näköinen, varsinainen maailmanomistaja. ;-)

Sekalaista juttua, mutta teidän ”leskeyksiinne” liittyen… Meillä mies ei nykyisessä työssään (onneksi) joudu juurikaan reissaamaan päiväkeikkoja enempää. Entisessään oli toisinaan maailman äärissä komennuksilla viikosta kuukauteen, joten huokaisen helpotuksesta, ettei enää näin ole…

Mä täällä hekotan Sanden ”mies lähti taas. Rakentamaan mökkiä”. Sori, kuulostaa vain niin kohtalokkaalta.

Mitä mä unohdin? Julia voisi ilmoittautua useammin. Hertalle edelleen lykkyä pyttyyn, kun sen aika on!! Täällä me hullut jännitetään.
 
Moro tytöt,
Nekku, mun piti tosiaan vähän lieventää tuota "mies lähti taas" lausuntoa ettei kukaan nyt luule että lähti tosissaan ja jätti meidät:-))). Hekoheko. Mutta kohtalokastahan se rakentaminenkin on?? Hyvä puoli tässä erossa olemisessa on että osaa arvostaa meitä enemmän kun ei olla ihan joka päivä läsnä. Saa sitten nähdä millainen on paluu arkeen.
Mulla jumittaa selkä auts. "Siipien" kohdalta on ihan jumissa, jostain kummasta nukkuma-asennosta vissiin johtuu. Viime yönä otin tytön viereen puoli viiden maissa kun olin hypännyt sänkyjen väliä ainakin miljuuna kertaa. Hoh, eka unipätkä taas 20.30-01 mutta sen jälkeen ihan parin tunnin välein. Ja itse nukahdin vasta klo 23 jälkeen...

Näkyy naapuri tekevän pihatöitä meidän edessä, jotain haravoi? Ihan vapaasti mun puolesta, ei oo paljoo energiaa tuollaiseen. Teen sitten talvella lumitöitä. Nyt sitten saan varmaan paheksuvia katseita kun istun tässä koneen ääressä kun toinen ahkeroi..grr.

Juuh Aniliini, mää jo useampaan kertaan sanoin Nellalle että käypäs hakemassa iskä syömään, mutta kun ei sillä paralla vielä jalat kanna;-)). On kyllä sellainen aurinkoinen lapsi että naureskelee kaikille ja tarkkailee kovasti. Mama on ihan rakastunut! Huvittavia ilmeitä oli tänään kun radiosta tuli hyvä biisi jota maman oli pakko jorata vanhojen aikojen kunniaksi (Ledin:Sommaren är kort) mimmi repeili ihan kybällä, taisi maman tanssityyli olla vanhanaikainen?

Maanantai-aamuna ajellaan taas kohti työleiriä, mun pikkusisko lähtee mukaan, luultavimmin saa slaagin kun näkee työn määrän, mutta eipä kannata sitä etukäteen mainita:-). Muuten peruuttaa tuollaisena työtävieroksuvana nuorena koko homman.

Annoin muuten periksi...ostin tähän kokoon sopivat farkut:-(. Onneksi löysin edes alesta, potuttaa niin vietävästi nämä makkarat. Mutta nyt ei riitä energiaa niiden poistoon, kunhan nyt elämä siirtyy normijärjestykseen ja saan toisen aikuisen tätä rumbaa pyörittämään.

Jeps, taidan ummistaa simmut hetkeksi, illaksi ollaan menossa kavereille grillaamaan Nellan kanssa. Jos saisin pidettyä häne hereillä about kymppiin niin voisi nukkua hiukan pidempään kuin yhteen...?? Ehkä.
 
Heippa taas, kehissä ollaan jälleen.
Olipa kiva palata taas tuttuihin rutiineihin, eli koneen ääreen :-)
Ja täällähän on tapahtunut vaikka mitä!! Aniliini maistanut työelämää ja Vili ja Lottis mennä puksuttavat jo jaloillaan, hinoa! Riinuskalle mahtionnittelut uudesta työpaikasta, kerros enemmän, minkälainen on, eroaako paljon vanhasta työstäsi?
Hertalle lähtee iso rutistus synnytykseen, tiedä vaikka olisit jo täydessä tohinassa. Mahtavaa saada taas uusi ihminen maailmaan. Stella sitten seuraavana, huisia!
Aivan ihania kuvia oli Kirpun tyttösestä ja Viltsusta. Suloinen pakkaus tuo teidän tuorein.

Meidän mökkeilyt meni mukavasti, tosin niin kuin täällä on todettu, keleissä ei ollut kovin hurraamista. Jos muutaman tunnin pvässä paistoi, niin oli jo hyvä saldo. Mutta joo, miehen vanhempien mökillä saatiin vettä oikein olan takaa ja gooossh, niitä itikoita! Matskun pää oli ihan syöty, täynnä punaisia pukamia. Mökki on muutoin aivan paratiisi, saaressa ja ihanat puitteet, mutta ööh, kyllä se aurinkoa vaan kaipaa. Muutoinkin viikko molempien vanhempien kanssa oli ihan riittävästi, alkoi molemmilla tökkiä vikoina päivinä ihan huolella. Pitäisi vaan jaksaa ymmärtää vanhempien ihmisten (niin kuin nyt mun isän ja äidin..) tapoja tehdä asioita, mutta ei vaan aina pysty...Kuten grillaus esimerkiksi. No ei siitä sen enempää.
Matsku nukkui kuin unelma mökillä, kun on vähän viileetä. Monena aamuna sai mennä herättelemään, kun poika ois vaan vedellyt hirsiä 13:ta tuntia. Eikä edes herännyt aamumaidolle, mikä on jo aikas kummallista. Muutoin kyllä kaikki nautittiin mökin rauhasta, luonnosta ja uimisesta, on se vaan nannaa. Ja ne torikaffet =)

Poika on kyllä ERITTÄIN isän ja äidin perään, joten mökillä tarjolla olevista hoitajista ei ollut oikein apua. Etenkin isä tuntuu nyt olevan #1. Mutta mikäs sen mukavampaa, on kiva, ettei aina vaadi äitiä lähelleen. Mutta siis, hääpäivän vietto jäi kuohuviinilasit-kun-poika-nukkuu, koska muutoin ois pitänyt lähtä syömään poika kainalossa... - not.

Tällä hetkellä poika treenaa tuetta seisomista, mikä sujuukin jo varsin hyvin. Muutoin on kyllä sellainen vilpertti! Sitä jaksaa aina hämmästellä, miten nämä lapset kasvavat. Masa tuntuu jo ymmärtävänkin vaikka mitä. Syöminen on meilläkin välillä ongelmallista, mutta sitä on huomannut, että asiat menee välillä päin p......tä ja välillä sitten paremmin. Mansikat (auts, pitäisi saada kiireesti niitä pakkaseen....!) ja vesimeloni + uudet potut ovat pojan top-kesäherkkuja.

Ai niin, käytiinhän me nlassakin ennen mökkireissuja. Matskun tuoreimmat on 78 cm ja 9,8 kg. Luonnediagnoosi: rauhallinen, ei-huimapää ;) Poika kasvaa hurautti 3 cm 1,5 kuukaudessa! Eikä siis mahdu enää vaunuihin nukkumaan, joten päikät siirtyivät sisälle.

Nellalle pitää lähetellä unihiekkaa, ja jaksuja äiskälle. Noi alun kuukaudet on rankkoja, kyllä ne jossain omissa muistoissa ovat, vaikka kummasti haalistuneet.

Katan Lapin-loma kuulosti tosi kivalta. Meitäkin patikoinkin kiinnostaisi, Lappi on siihen varmaan huisin kaunis paikka. Me ollaan tosin ihastuttu täysin Itävaltaan ja Alppeihin, ja tavoite olisi päästä sinne joskus poika rinkassa. Ihania oli Kata sun kuvat, sulla oli vissiin monenlaisia kantoviritelmiä Vanalle? Kovasti kasvanut teidänkin tyttö!

Sellaista. Pitäisi lähteä etsimään ruokaa suuhun ja kauppaankin, kun jääkaappi kumisee tyhjyyttä. Ja kuntoillakin pitäisi - ehdottomasti.
Palaamme taas.
 
Höh, missäs te nyt ootte? Möksälle ilmeisesti aika moni ja muilla reissuilla. Pitää kai jatkaa yksinpuhelua. Sain pojan tainnettua unille, toivon mukaan. Nykyään päikille meno on aikamoista tempoilua, kun kaikkialla muualla olisi paljon mielenkiintoisempaa kuin omassa sängyssä. Ja johtuuhan se siitäkin, että annan pojan nukkua liian pitkään aamuisin...Sitä vaan haluaisi lukea Hesarinsa rauhassa :-)

Sadetta taas pukkaa. Ollut kyllä aikamoinen sadekesä. Olisin mieluusti ottanut tämän kelin viime kesänä, kun makoilin tunti tolkulla sohvalla tissi pojan suussa. Mutta toisaalta siihen kesää jäi ihania muistoja, kun käytiin paljon piknikillä oman pikkuperheen kanssa. Ja ne ekat vaunuttelut tuliterien vaunujen kera, oih.

Unohdin täysin tervehtiä Mimmua eilisessä viestissäni! Toki minä sinut muistan, oltiinhan me iät ajat samoissa porukoissa jutustelemassa. Kiva kuulla susta! Ja ois kiva kuulla paljon enemmänkin kuulumisiasi, käy ihmeessä poikkeamassa aika ajoin, jos aika ei riitä tähän meidän rupattelutahtiin :)

Sanelmalle pahoittelin tapahtuneesta jo tekstarissa, mutta edelleen tuntuu tosi kurjalta teidän puolesta. Ja eri toten toi vessakokemus kuulosti kovin hurjalta ja rankalta. Se sentään todisti, että jotain on tapahtunut, mutta mikä lie syynä, kun ei ole pystynyt kiinnittymään. Toivottavasti passeista olisi apua.

Tosi ihana olla kotosalla pitkästä aikaa. Lomalla on ihana reissata ja vaan pyörähtää kotona, koska täällä saa hengailla ihan riittämiin, mutta sitten on kyllä kiva palata kotiinkin. Vaikka plääh...täällä ahistaa lukemattomat tekemättömät hommat ja kotityöt. No, huomenna saa taas pakkailla, kun to lähdetään Turkuun, mutta se onkin sellainen pikavisiitti. Voin kun ei sataisi ihan kauheesti, sade kun laimentaa fiilistä aikalailla, eikä hotellissa viitsisi hengailla kaikkea päivää.

Riinuskalle piti sanoa, että auts tuota teidän tarkkakorvaista poikaa! Hyvä opetus ja onpa taas yksi hyvä syy olla kiroilematta, ja aika hyvätapaisia sen suhteen ollaankin, kop kop. Enemmän tulee manailtua muilla versioilla.

Me käytiin muuten mökkireissuillamme ottamassa Matskun 1-vee kuvat studiolla. Tuli oikein kivat ja nyt on mieletön tenkkapoo valitsemisessa. Heh, eikä oikein ole vissiin löydetty vapaata seinää kämpästä, tai enemminkin sopivaa, joihin kuvat laittaisi.

Oletteko muuten yksivuotisten vanhemmat luopuneet jo purkkiruoista? Just lounaalla tuossa mietin, että miten ihmeessä niistä osaa luopua, kun ovat niin helppoja ja tiedän, mitkä maut pojalle maistuu. Nimittäin, jos itse väsäisin pöperöt, poika ei takuuulla söisi. On niin nirsoa sorttia. No ehkä sitä jossain vaiheessa on pakko alkaa totutella poikaa koko perheen ruokiin, nyt kesällä oma ruoka on pitkälti pihviä ja salaattia, joten siksi purkit on niin helppoja tarjottavia. Maissintähkät ovat tosin pojan suurinta herkkua, joten ehkä niitä sitten, heh. Onneksi pojalla alkaa olla jo melko hyvä purukalusto, joten voi enemmän ja enemmän antaa erilaista sormisyötävää.

Asiasta viidenteen. On muuten aika hurjaa luettavaa lehdestä nämä rattijuopumus-, hukkumis-, väkivalta- ja tappouutiset. Jotenkin niihin on jo turtunutkin, kun niitä on niin paljon. Mihin tämä maa on oikein menossa??? Kaameaa kännäämistä ja sekoilua. Tosi surullista, että niin monet ihmiset on niin huonossa jamassa, ja alkoholilla turrutetaan tunteet. Mikä lie vitsaus oli aikanaan viinan hinnan alentaminen? Ei voi käsittää. Kyllähän sen tietää, mitä suomalainen ostaa, jos on vain _halpaa_. Juniorit istuu puistoissa ja koulujen pihoilla juoden lämmintä mäyräkoirakaljaa, huh huh. Ei voi kun kaivata Italiaa ja sitä alkoholikulttuuria siellä. Se siitä. Kiitos kun sain paasata ja puhkua ;)

Nyt meen keittämään kaffet. Mars linjoille tytöt! Muuten mun pitää pestä vessoja, ja se homma ei nyt inspaa....ohhoh.
 
Onpa ihanaa kuulla, etteivät aivan kaikki ole minua unohtaneet! Minä en todellakaan ole unohtanut teitä :) Näin kesäloman jälkitunnelmissa olen käynyt täällä ahkerasti lukemassa juttujanne, mutta pitkään poissaolleena vasta vähitellen alkaa päästä kärryillä, missä kukin menee.

Piritta, meillä tyttö alkoi vuoden vanhana syödä "tavallisia" ruokia aina silloin, kun oli jotain sopivaa, mutta kyllä meillä purkkejakin syödään edelleen, vaikka tyttö on 1v 9 kk. Matkassa ovat käteviä, kun kaikissa kyläpaikoissa ja ravintoloissa ei löydy välttämättä sopivaa ruokaa (minusta lounasta ei voi kuitata ranskalaisilla, vaikka tytön puolesta varmaan kävisi) ja kotonakin ne ovat nopeita lämmittää, jos tyttö on kotiinpalatessa nälkäinen ja itse on tarkoitus tehdä jotain hitaammin valmistuvaa ruokaa. Tosin meillä sitten käy nykyään usein niin, että tyttö vetelee ensin liharuokapurkin ja sitten lautasellisen "kunnon ruokaa" päälle, kun pitää kuitenkin päästä osallistumaan muidenkin ruokailuun :) Nykyään purukalustoa alkaa olla hyvin ja tyttö muutenkin iso, joten aika monenlainen ruoka uppoaa, mutta kun tyttö oli vuoden vanha, minua huvitti, kun purkkiruuan herneet ja maissit muka tökkivät, mutta sitten neiti saattoi vedellä aikuisten kanarisottoa tai spagettia ja jauhelihakastiketta sellaisenaan. Että vähän tuntui tuo kurkun herkkyys vaihtelevan ruuan maukkauden mukaan ;) Meidän periaatteemme on siis että purkkiruuista luovutaan vähitellen. Olen itselleni perustellut, että kyllä ne purkkiruuat varmasti laadultaan ja terveellisyydeltään ovat vähintään päiväkotieinesten luokkaa...

Ja onnitteluita tasapuolisesti kaikille syntymäpäivistä, hääpäivistä ja muista, täällähän on vietetty oikein juhlahumua :) Meilläkin on lauantaina yhdet häät tiedossa, nyt vain jännitellään, että mitä sieltä taivaalta mahtaa tulla silloin, kun ainakaan minun juhlaeleganssini ei ole suunniteltu räntäsadetta silmällä pitäen ;)
 
Pikainen kiepaus. Mun pitäisi olla pakkaamassa L:n mökkikamoja, kun pimu nukkuu, mutta en jaksa vielä… First things first. Lähdetään pariksi päiväksi lähimöksälle, sitten taas pariksi päiväksi kotiin ja sitten vielä melkein viikoksi skuggaan. Mutta pk-seutu, viritelläänkös tapaamista taas, kunhan lomilta on palailtu???

Mä veikkaan, että Hertta on tositoimissa! Jee, ja me ollaan saatu Mimmu takaisin. ;-)

Sama juttu meillä, vielä menee purkkiruokaa ja tosiaan mietin, että miten ihmeessä saadaan integroitua L meidän syömisiin kokonaan! Hänelle kyllä kelpaa maistaa kaikkia meidän juttuja, mutta että saisi niistä vatsansa täyteen, on vielä kaukana, kun se tosiaan on sitä pihvi-salaattilinjaa. Viime viikolla tein lasagnea ja se oli oikeasti eka kerta, kun söi kokonaisen sapuskan mun tekemääni. (!!!) Muuten on huippusyömäri just nyt. Käytännössä kaikki uppoaa, vihdoin myös tavallinen kaurapuuro. (Mitä onkaan puhuttu siitä, kun täällä hehkuttaa…)

Ja siis niin mieletön juttu on noi yöt! Vielä jokunen kuukausi sitten mä mietin, saanko ikinä koskaan nukkua läpi yön. Joten voin todeta, että vaikka likka onkin mahdoton termiitti, on elämä todella helpottunut monella tapaa ja asettunut lapsiperheen meiningiksi. Hyvä.

Nysse heräs. Menen laittamaan välipalaa. Palaan taas. Voikaa hyvin!
 
Jihaa, täällä on sentään joitain linjoilla, hyvä hyvä. Kiva, että Mimmukin palasit toistamiseen. Kerro muuten lisää tuosta teidän kullanmurusta ja miten olet kokenut äitiyden. Oletko palannut jo töihin?

On se vaan mukava rauha, kun poika nukkuu. Nyt kun liikkuu enemmän, niin yhdyn kyllä siihen, että juuuuu, ulos on päästävä ja pian aamulla. Ihan naurattaa, että meikästäkin on viimein tullut hiekkalaatikon laidalla istuva äiskä, joka tosin raahaa aina mukanaan jotain opusta ;) Ei meinaan kovin kauaa jaksa tehdä hiekkakakkuja. Kunhan pojan ohjaa leikkimään, niin hyvin viihtyy. On niin huippua seurata poikaa muiden lasten kanssa, miten reagoi heihin ja menee tutustumaan. Vaikka on tuollaista rauhallisempaa sorttia, niin kovin on innokkaasti tuppautumassa muiden lasten leikkeihin ja koskettelee ja naureskelee. Itse kun olen sosiaalista sorttia, niin mukava huomata, että jotain on tarttunut jälkikasvuunkin. Meidän alueella on paljon leikkipuistoja, joten on sitten mistä valita aamuisin. Se nimittäin on sitten meikäläisen elämä syksyllä ;)

Nekku, Matskukin alkoi syödä mökillä tavan kaurapuuroa, koska lähikaupassa ei ollut lasten puuroja lainkaan. Ja hyvä niin. Myllyn parhaalla on hyvää pikakaurapuuroa, josta tulee ihan silkkisen pehmeetä, joka meidän herkkä hipiällekin uppoaa. Tosin tosin...puuroa syö ylipäätään niin heikosti, että joskus jätän suosiolla sen tekemättä, ja annan jotain muuta ilta-/aamupalaa. Tullut äitiinsä ;)

Tänään tulee taas ikää lisää mittariin. Järkkyä tavallaan, kun miettii, miten vanha sitä on. Ja musta mä en näytä lainkaan ikäiseltäni...heeh :D Kaipa parempi niin, koska useimmat esim. jenkkinaiset näyttää NIIN paljon vanhemmilta mitä ovat. Ihan piti hieraista silmiään, kun katsoin jotain Unelmien poikamiestä, jossa oli 25-vuotias typy, joka valehtelematta näytti lähemmäksi 40 veeltä. Eeh, meni hieman sivuraiteelle :)
Mies oli väsännyt ihanan aamiaisen parvekkeelle, vain skumppa ja aurinko puuttuivat ;) Sain rannekorun, jonka olin itse valinnut ja lisää Liza Marklundia, olen koukussa sen kirjoihin. Illalla pitää kuumentaa grilli ja laittaa halloumia ja pihviä salaatin kera.

Matskusta on muuten tullut todellinen automies. Ihan hassuakin, miten pojat on sitten niitä "automiehiä", monet siis, ei tietenkään kaikki. Aina kun näkee auton jossain, alkaa pärisyttää ja ääntelemään auton tavoin ja työntää eteenpäin. Mietittiin, että miten osaakin yhdistää sellaisen "autoäänen" aina autoon :-)

Juu ilman muuta tapaamista kehiin, kunhan kaikki palaa lomien vietosta. Elokuussa on pakko olla aurinkoisempaa, joten piknikit ja muut ois kiva juttu.

Mikä lie Hertan tilanne....???
 
Pikaseen täältä mökkeilemästä kun kaveri tuli käymään ja oli kannettava mukana. Ollaan siis mökkeilemässä jo kolmatta viikkoa. Nyt taas omalla mökillä kun viime viikko oltiin kimppa-vuokramökillä.

Ihania kuulumisia täällä, lomailuja, synttäreitä ja tepastelevia tenavia :) Näin äkkiseltään nuo osuivat silmään.
Juu, kun Hertta ja Nekku vielä poksahtavat, niin siirrytään vaan tuonne Sanden ehdottamalle hoito-puolelle.

En nyt kehtaa enempiä surffailla kun kamut istuvat tuolla mökin terassilla. Aletaan saunoon. Ilona on haltioissaan mökin vieressä luodolla asustelevasta joutsen perheestä :)
 
Plääh, täällä mitään tositoimissa vielä olla.. Ehkäpä Stella jo?? Huomenna on neuvola, jossa varataan aika sitten äitiyspolille ensi viikolle. vauva on kyllä synnytyskanavassa ja supistuksiakin on ollut, mutta hyvin tuntuu vaavi mahassa viihtyvän. Omakin olo on fyysisesti ollut ihan ok. Mitä nyt välillä vähän kärsimätön olo, vaikka eihän tässä olla kuin muutama päivä ohi la:n.

Tervetuloa Mimmu! Toki muistan sut, kiva että tulit takas :).

Ai niin, meidän asuntoasia järjestyi putkirempan ajaksi! Saatiin pieni kaksio Lauttasaaresta, iso lasitettu parveke (jonne saa vauvan nukkumaan), tosi hyvällä paikalle eikä edes kallis. Kyllä on nyt helpottunut olo kun tuo asia on järjestyksessä.

Kiitti Piritta Italian kuvista, ah! Firenze on ehkä maailman kaunein kaupunki. Keijunkin kuvia olisi kiva nähdä, paikka kuullosti taivaalliselta. Olette onnekkaita, kun olette saaneet edes vähän aikaa aurinkoa ja hellettä tänä kesänä, ihan mälsät kelit täällä koto-Suomessa.

Jep, jep. Ehkä ensi yönä tulis lähtö...

 
Minä en ole oikein kunnolla vieläkään päässyt hiekkalaatikkoäidiksi, kun meidän Venlaa ovat hiekkalaatikkoleikit alkaneet kiinnostaa oikeastaan vasta nyt. Tähän asti meidän hienohelmamme on ollut tyrmistynyt, jos kädet likaantuvat kaatuessa tai hiekkaa menee sandaalien sisään - saa siinä äiti nauraa :) Sen sijaan vesileikit ovat olleet aina in ja pop: ei tarvitse kuin mainita sana suihku, niin neiti alkaa riisua vaatteitaan ja vaippojaan ja pois ei tultaisi millään. Tyttö myös saunoo monet isommat lapset lauteiden alle ;) Tämä johtunee ainakin osittain vauvauintiharrastuksesta, joka osoittautui meidän perheellämme ihan nappijutuksi, Venla tykkäsi siitä alusta lähtien.

Vaikka en ikinä ole pitänyt itseäni minään äitityyppinä ja vaikka 8 vuotta sitten olisin nauranut itseni kipeäksi, jos joku olisi sanonut minun oikein yrittämällä yrittävän saada lapsia, niin kyllä tämä äitiys on jotenkin kolahtanut ja elämänarvot ovat naksahteen kliseisesti ihan uuteen asentoon - ainakin väliaikaisesti. Aluksi oli kyllä paljon rankempaa kuin olisin kuvitellut ja siksi osittain varmaan tämä palstailukin hiipui. Käveleminen ja vessassa käyminen olivat aika tuskaa eikä imetyskään alkanut ihan niin luontevasti ja nautinnollisesti kuin olisin kuvitellut ;) Pahinta oli kuitenkin minusta se, että näistä asioista ei paljon puhuta. Puoli vuotta myöhemmin lapsen saanut sisareni sanoikin, että oli hyvä, että kerroin rehellisesti myös alkuhankaluuksista, niin eivät tulleet sitten hänelle niin yllätyksenä.

Mutta kyllä täytyy sanoa, että Venla on ollut hirmuisen helppo lapsi. Ensimmäisenä yönä laitokselta palattua neiti veti heti ensimmäiseksi 6 tunnin uniputken ja sen jälkeenkin sain alusta asti nukkua pääasiallisesti 3-4 tunnin pätkiä. Tyttö myös söi hyvin ja oli jo laitokselta 3 päivän ikäisenä lähtiessä yli syntymäpainonsa. Imetyksen tyttö lopetti itse: ensin rintamaitoa alkoi mennä vain tytön ollessa väsynyt esimerkiksi illalla ja yöllä ja pari viikkoa ennen vuoden ikää tyttö kieltäytyi rinnasta kokonaan. Jos yritti tyrkyttää, niin neiti puraisi kirpakasti, joten luovutin taistelun suosiolla, vaikka itselläni takoi päässä vuoden ikäiseksi imettäminen - parin viikon takia, on sitä ihminen hullu!

Venla on pääasiallisesti erittäin reipas ja suloinen tyttö, toki huonoja päivä osuu itse kullekin, mutta täytyy sanoa, että hyvin, hyvin harvoin. Kovin varovainen tämä meidän neiti on, vaikkakin erittäin utelias, ja onneksi tähän mennessä on pahemmilta onnettomuuksilta vältytty, vaikka ei verenvuodatukselta nyt ihan kokonaan ole pystytty välttymään. Kyllä se sellainen kultakimpale on, että äiti rakastuu siihen joka päivä uudelleen ja välillä tunne on ihan pakahduttava. Tosin nyt aletaan olla jo siinä vaiheessa, että tunteet ovat välillä vähän ristiriitaisiakin, kun uhma alkaa nostaa päätään. Kun neiti tekee tahallaan jotain tyhmää ja katsoo äitiä haastavasti silmiin, että katsopa mitä minä teen, ja sitten kun itse sanoo, että ei noin saa tehdä, niin toinen loukkaantuu tai alkaa pussailla, niin mitäpä siinä äiti tekee. Kun toisaalta ei saisi mitätöidä kieltoa ja paheksuntaa tekoa kohtaan, mutta toisaalta tyttö itse on niin suloinen... Välillä Venla tekee myös sellaista, että kun häntä komentaa, niin tyttö alkaa selkeästi naurattaa meitä, siis yrittää saada meidät nauramaan moittimisen sijasta, ne ovat myös tarkkoja luovimisen paikkoja ja pokka on välillä kovilla.

Minä palasin töihin, kun tyttö oli vuoden vanha. Kyllä oli vaikeaa, vaikka meillä kävi niin onnellisesti, että miehelläni oli mahdollisuus jäädä hoitovapaalle. Ja vaikka pitkäaikainen pelkkä kotona lapsen kanssa oleminen suoraan sanoen ei ollut ihan minun juttuni, kyllä meinasi loppuvaiheessa pää hajota älyllisten haasteiden ja aikuisten kontaktien puutteeseen. Sattui kuitenkin siinäkin mielessä hyvin, että pystyin ennen töihinpaluuta tekemään "pienellä liekillä" tiettyjä hommia töihin pienellä, joten sain vähän aivojumppaa ja tunsin itseni tarpeelliseksi muillekin kuin lapselle sillä aikaa, kun lapsi nukkui päiväuniaan.

Nyt mies on sitten palaamassa töihin ja tyttö menossa päiväkotiin. Nyyh ja huohh. Töihin paluu ja varsinkin työmatkat ovat olleet nytkin aivan riittävän vaikeita, mutta sitten kun tietää tytön olevan "vieraan" hoidossa, niin ristiriitaiset tunteet kasvavat entisestään. Toisaalta tämä on hassua, sillä ei varmaan kovin moni pienen lapsen isä murehdi työmatkoja, mutta kai se äidin osa on tasa-arvosta huolimatta äidin osa, siltä minusta ainakin tuntuu.

Ohhoh, tulipa romaani omaa napaa, mutta ehkä sallitte sen, kun tässä oli kuitenkin yhteenvetoa aika pitkältä poissaolojaksolta :)

Hertalle tsemppiä viimeisille metreille, täällä ollaan kovasti hengessä mukana! Ja Stella myös!
 
Ai niin, puuroista piti vielä kommentoida. Meillä otettiin kaupan hiutalepuurot käyttöön melkein heti silloin, kun puuroja alettiin syödä. Ensin vähän hienonsin pari kertaa hiutaleita, mutta kun huomasin puuron menevän ihan yhtä hyvin ilman hienonnusta, lopetin senkin. Tyttö tottui niin noihin hiutalepuuroihin, ettei niitä vauvapuuroja (sellaista jauhemaista) suostunut edes syömään. Valmiita tetra- tai purkkipuuroja käytetään lähinnä matkoilla tms, kun ovat käteviä kuljettaa ja selviää pelkällä lämmittämisellä tai tarvittaessa maistuvat kylminäkin.
 
Moro likat!

Välitän tässä Stellalta tulleen tekstarin:

Leon sisko syntyi eilen 26.7. klo 21.46. Synnytys kesti 5,5 tuntia ja meni hyvin. Typyn mitat 3355g ja 50cm.

Onnea vielä kerran! Olipa kiva kun kaveri, jolla tämä kannettava on jäikin mökillemme pariks yöks. Stellan viesti tuli tänä aamuna ja pääsin nyt heti kertomaan teille kaikille.
 
Stellalle ja perheelleen mahtionnittelut! Ihanaa. Ja kiitos Julialle, että päästit hullut jännityksestä. Nyt sitten odotellaan kuumeisesti tarinaa ja Stellan nettipimennon päättymistä.

Hertalle malttia odotteluun. Kyllä se sieltä pian tulee ja valmiina pakettina ainakin. :-) Ja aivan loistavaa, että saitte asuntoasian järjestymään noi hinosti ja ennen pienen ihmisen saapumista! Uskon, että helpotti.

Ihanasti Mimmu kirjoitit teidän Venlasta ja äitiyden vaiheista! Tuttuja tunteita. Toi on niin totta, että joistakin asioista vaietaan. Niinpä mäkin olen häpeämättä muistanut kavereille mainita myös synnytyksessä tulleet tuskalliset pukamat (jotka tosin äkkiä parantuivat). Samoin olen puhunut lapsettomuustutkimuksista, Clomeista ja meidän menetyksen surusta. Avoimuus on todella auttanut itseäni ja toivottavasti jotakuta muutakin. Olen nimittäin toiminut olkapäänä parille ystävälle, joilla ei tunnu tärppäävän ja toiselle, joka koki km:n. Sitä toivoo, että olisi omien kokemusten pohjalta osannut lohduttaa, jotenkin muuten kuin se perinteinen ”kyllä se siitä”.

Mä muuten tajuan nyt viimeistään, kuinka valtava merkitys on sillä, että tyttö vihdoin nukkuu yönsä. Oma olo on totaalisen toisenlainen ja illallakin jaksaa/uskaltaa nauttia omasta ajasta, kun voi olla (melkein!) varma, että saa kuitenkin hyvin yönsä nukkua. Johan sitä nukkuikin pätkissä n. 9 kk, joka sekin on tietty moniin verrattuna vähän. Pitää nauttia, nyt kun voi, ei sitä taas tiedä, milloin iskee joku toinen vaihe…

Mimmu muuten, miten paljon Venla jo puhuu?

Lotasta on parin viikon aikana tullut aivan ahmatti! Oikeasti, joku ihme massakausi hällä menossa. Arvatkaa, olenko iloinen, kun meillä toi syöminen on takkuillut. Tykkää puurosta kuin hullu. Vetelee iltaisin kaurapuuroa saman annoksen kuin minä aamuisin (= 1 dl hiutaleita, 2,5 dl vettä)! Tuntuu ihan uskomattomalta, että pieneen mahaan moinen annos edes mahtuu.

Eilen tultiin mökiltä ja maanantaina lähdetään seuraavalle. Vielä viikko yhteistä lomaa. Lotta on mökeillä innoissaan, kun on tilaa meuhkata ulkona ja ihmetella metsää yms. Kulkee metsässä repussa ja on hulluna kaikkiin marjoihin. Saa todella purkaa energiansa pihanurmella ja sippaa illalla helposti. On myös saunafani, istuu sylissä ylälauteella eikä ole löylystäkään millänsäkään.

Ostettiin nyt tänään potta, kun on jo jonkin aikaa sanonut about ”kakka”, kun jotain löytyy housusta. Ekaksi luulin, että on mumminsa mielikuvituksen tuotetta, mutta niin se vain tuntuu melkein aina olevan. Miten ihmeessä tuon elohiiren saisi istumaan siinä…

Adios!
 
Moikka!

Kotiin palattu! Kiitos Nekun, sain myös Stellan uutiset ajoissa! Ja olikin jo hirveä ikävä teitä kaikkia =)

Mökillä oli kyllä ihanaa, olisi hyvin voinut olla vielä muutaman päivän. Tuli oltua ulkona paljon, ja Vanessa ei olisi millään sisällä halunnut ollakaan, taitaa olla ulkoilmatypykkä! Kotona tulee kökötettyä niin paljon sisällä, kun ei sitä omaa pihaa ole. Mietitiin aikamme matkoja, ja lopulta tehtiin niin, että minä ja Vanessa mentiin junalla mennen tullen, ja mies meni autolla koiran kanssa. Oli ehdottomasti oikea ratkaisu, mutta kyllä silti neljän ja puolen tunnin junamatkat (joista V nukkui puolitoista tuntia kummallakin matkalla) oli kohtuu rankkoja. Tuli ihan Piritta ja teidän Italian menolento mieleen, kun kirjoitit että jokainen lippulappunenkin tuli käytettyä viihdykkeeksi..kyllä sai hikeä pyyhkiä otsalta, kun junasta pois päästiin. Ja voi tsiisus kyllä tosiaan huomaa, että on Suomessa (liityn P:n päivittelyyn), jengi kiskoo viinaa ravintolavaunussa kuin parhaassa lähiökuppilassa, ja sai kännisimpiä ukkeleita hätistellä vauvan kimpusta. Mikä siinä on, että mummojen lisäksi känniset äijät on niitä, jotka haluaa vauvan nähdessään alkaa fiilistelemään. Aargh!

Pk-seudun kanssa voitais tosiaan nähdä kun palaatte lomilta, eli onko ensi viikon jälkeen jo?? Piknik olisi oikein hyvä! Meillä arki astuu kuvioon maanantaina, kun mies palaa töihin. Harmi. Nyt mies on pitkästä aikaa ulkona kaverinsa kanssa, eli tiedossa haiseva ja kuorsaava mies viereen aamuyöstä, yöks. No, ehkä sitä vielä joskus itsekin...=) Mulla oli ystävä kylässä ja lähti juuri äsken. Olisin ollut jo kypsä itse nukkumaan aikaisemminkin, mutta toisaalta kello on vasta puoli yksitoista...Vanessa taisi olla väsy matkustamisesta, nukahti seitsemältä! Eiköhän silti nyt kuuteen nuku aamulla. Nyt pitää raahautua sänkyyn, joten palataan. Ja ai niin, Mimmun mietteitä oli mukava lukea! Ja sähköpostin kuvat pitää mennä huomenna katsomaan. Adios!
 
Heippa tytsyt!
Ihan ekana iiiiiisot onnittelut Stellalle ja miehelle tytön syntymästä! Rapsaa siis odotellaan.

Keiju nettipimennosta kyseli, onkos tytöt jo poksahtaneet. Mä sitten veikkasin Hertalle syntyneen 27.7 pojan, Keiju veikkasi tyttöä ja että olisi syntynyt jo. :) Hauskaahan näitä on arvuutella. Mutta Herttaa tosiaan kaivataan linjoille myös!

Aika tuntuu menevän hurjaa vauhtia nyt kun työt ovat niin lähellä. Mun työnkuva muuttuu jonkun verran (Piritta kun kyseli)Olen töissä pääsääntöisesti yksin, asukkaita on viisi. Enemmän kodinhoidollista työtä, ruuanlaittoa, siivousta, ihan perinteisiä kotihommia. Yhdessäoloa ja kodin askareita. Vuorot on samat kuin ennenkin, eli aamu- tai iltavuoroja. Ahistaa nyt, mutta uskon viihtyväni kun saan hommat alkuun ja pääsen sisälle juttuihin. Enemmän mua kyllä ahistaa Juskan tarhan aloitus kun omat työt. Vaan aika näyttää kuis alkaa sujua.

Juska on Matsun tapaan aivan hulluna mansikoihin. Sanoo "mankinki" heti kun näkee niitä ja mussuttaisi litratolkulla herkkuaan. Mansikoita onkin siis perattu 10kg pakkaseen...
Mites, joko P saitte 1- vee kuvat valkattua? Juskasta tuli tosi huonoja kuvia, joten valkkaaminen oli sikäli helppoa, että hyviä kuvia oli vaan muutama. Kauheita hintoja ne nyhtää kuvista, huhhuh.
Ja tuo autohomma! Juskahan ei leiki oikeastaan millään muulla enää kuin autolla. Kun ulkoillaan rattailla, on molemmissa käsissä oltava autot. Ihan mahdoton poika niiden perään. Ei olla tosiaan niitä mitenkään tyrkytetty, mutta kun sai ensimmäisen niin siitä se sitten lähti.

Tosi hinoa, että Hertan asuntoasiat järjestyi! Mahtoi helpottaa. Koska siis saatte palata omaanne takaisin?

Teretulemast takaisin Mimmu, täällähän me :) Kiva kuulla sun ajatuksia "taaperoarjesta", allekirjoitan minäkin. Päivitähän itsesi listaan!

Mahtiannoksia tuntuisi Lotta syövän, hinoa. Toivottavasti tätä kautta jatkuu, ettei ala taas se ruualla pelailu. Se se on meinaan rasittavaa kikkailua.

Mä en ole muuten saanut Kirpun kuvia, että jos olet linjoilla niin laitathan mullekin tulemaan!

Jaahas, ruoka tuoksuu nenään. Heippa!
 
Back from skugga!!

Stellalle mahtionnittelut tahkoojababesta!! Nekku ystävällisesti välitti viestin mullekin skuggaan:-)).

Olipas ihanaa päästä takaisin kaupunkiin, ette arvaakaan kuinka vessa ja juokseva vesi on ihania keksintöjä!!!! Mökin rakennus sujui pääsääntöisesti hyvin, sopu säilyi paitsi yhtenä iltana kun armaani ilmoitti appiukon yöpyvän samassa asuntovaunussa meidän kanssamme!! Kun on siten lähempänä työmaata!! Eihän siinä auttanut kuin manata (ja polttaa jokunen päre ja tupakki) ja tyytyä kohtaloonsa. Siellä sitten oltiin somasti yhtä suurta perhettä, Nella nukkui kopassaan vaarin vieressä, josta minä kävin hänet noutamassa yösyöttöjä varten. GREAT! Onneksi tytsy nukkui hienosti jopa 6 tunnin pätkiä (!!!!!) ja melkein pärjättiin yhdellä yösyötöllä. Saapi nähdä miten yöt asettuu nyt kun ollaan taas kotona, viime yönä palattiin 3 tunnin sykliin, mutta toisaalta oltiin kotona vasta puolenyön maissa.
Mies meni tänä aamuna töihin 5 viikon rakentamisen jälkeen, taitaa työpäivät olla helppoja ruumiillisen työn ja päivittäisen 13 tunnin urakoinnin jälkeen. Mökki edistyy nyt sitten viikonloppujen varassa, eilen saatiin kolmas hirsikerros valmiiksi, joten kestää vähän ennenkuin päästään saunomaan:-).

Pk-seudun mamat, eiköhän tehdä miitinki pikapuoliin?? Me jäädään nyt kaupunkiin, vaikka mies matkaileekin vielä mökille, luultavammin jo torstaina. P:n kännynroa mulla ei ole, joten ehkäpä Nekku välittää viestiä ja tehdään tekstarikokous paikasta ja ajasta? Mulla ei ole mitään sovittua joten mikä vaan päivä kävis.

Jaahas taitaa olla aika tyhjentää pyykkikone ja ladata uudet sisään...pyykinmäärä on kyllä infernaalinen tuollaisen rakentamisen jälkeen. Ja ihan vaan pari niskakakkaa tuli neitokaiselta...

Hertan uutisia odotellaan vielä, jokohan olisi lähtö tullut? Odottavan aika on niiiiiiin pitkä, been there, done it. Mutta uloshan meidänkin neiti saatiin joten eiköhän se teidänkin:-))).
 
Täälläpä taas. Nysse on viimein meidänkin normiarki alkanut (niin kuin ilmeisen monella :) , ei ole matkan matkaa tiedossa ja mies töissä. Ihan kivaa joo, mutta nämä kelit =(

Stellan perheelle lämpimät onnittelut! Varsin tahkoojastandardikokoinen typykkä :-)

Meillä oli onnistunut Turku-Naantali-turnee loppuvkosta. Turkusessa oli mukava lämmin keli, ja melkomoisesti porukkaa Dbtl:n takia. Siellä oli jokirannassa kivoja ravintoloita, joissa lounastaa ja pällistellä ihmisiä. Naantaliin lähdettiin ihan ex tempore seuraavana päivänä ja oih, mikä ihastuttava idylli se on! En ole tiennytkään! Mahtavia puutaloja vanhassa kaupungissa, kahviloita, ravintoloita venesataman äärellä, putiikkeja, puistoja..ui jui, mehän oltiin ihan pyörryksissä! Mä kun luulin, että Naantali on yhtä kuin muumimaailma ja onhan paikka ollut tietty aina tunnettu ravintoloistaan. Kerrassaan hurmaava paikka.

Kivasti olit Mimmu kertonut teidän elämästä ja sun tuntemuksista. Sana hallussa. Venla on varmaan aika samantyyppinen lapsi kuin Matias, varovainen, mutta silti erittäin utelias :) Kyllä on meilläkin välillä pokassa pitelemistä, nimittäin, kun poikaa jostain kieltää ja tiukasti toruu, niin draamaattisen loukaantumisen sijaan poika on nyt usein jatkanut viehättävää keimailuaan ja selvästi yrittää kääntää tilanteen naurun puolelle. Heh, ole siinä sitten tiukkana :)

Onko sulla Mimmu jotenkin pitkä matka töihin, vai mitä tarkoitit tuolla työmatkan vaikeudella?

Mulla kävi juuri päin vastoin tuon alkuajan kanssa, eli luulin, että vauvan kanssa alku olisi paljon paljon raskaampaa ja hankalampaa, ja siksi yllätyinkin, kun kaikki sujui niin helposti. Toki onneakin oli matkassa, kun Matias on ollut niin helppo ja hyvin nukkuva pienestä asti, mutta ehkä mun ystäväpiirissä on ollut hankalampia alkuja, ja niistä on myös puhuttu.

Mutta kertokaas, lähinnä ehkä Riinuska olet linjoilla vuosikkaan äitinä, että milloin kaiken heittäminen loppuu?? Himskatti kun ärsyttää välillä, kun poika heittelee järjestelemällisesti lähes kaikki kaaressa maahan. Parketissa on muutamat syvät reiät, kun metalliset autot ovat saaneet kyytiä. Ja ruoka on tietenkin useimmiten lattialla. Arg.

Onpa hienoa Nekku, että Lottis nyt nukkuu hyvin ja voit nauttia omasta ajastasi enemmän. Ja mikä kaurapuuron ystävä teidän likka on! Wau. Meillä sen sijaan puuro ei tipu lainkaan, ja nyt olen jättänyt sen kokonaan menusta pois. Kaikki temput tehtiin, ja puurot eri versioilla, mutta ei niin ei. Leipää Matsku syö hyvin, joten saakoo siitä viljansa ja rasvansa. Ja lisäksi annan jogurttia tai viiliä.

Ou jes Sande, tiedän ton tunteen, kun palaa möksältä vesihanan ja sisävessan ääreen. Minkä mahtavan uuden merkityksen ne saavat! Huoah, kuulosti aika ihastuttavalta tuo teidän kimppayö asuntovaunussa...Mahtavia unia Nella nukkunut, ilmeisesti tämä mökkihappi takaa kunnon unet. Toivotaan yhtä hyvää jatkoa.

Juu, kyllähän me saatiin Matskun kuvat valittua. Oli hirmuisen monta hyvää ja erilailla otettua, siksi oli vähän valinnan vaikeutta. Ihmeellisen hyviä kuvia verrattuna siihen, miten raskasta sirkusta kuvaustilanne oli. Meikä hiki hatussa pomppi ja heilutteli nalleja ja kaiken maan vekottimia. Huoah. Kalliitahan ne on, mutta ovat sitten ikuisia ja ihania muistoja.

Huushollissa on karmea kaaos, kun ei vkloppuna jaksettu siivota lainkaan. Kerrankin keli suosi, siis lauantaina, joten oltiin pienellä porukalla koko pvän piknikillä ja mölkkyiltiin. Mutta kai se pitää tarttua tiskiharjaan ja rättiin. Imurointikaan ei tekisi hallaa.

Mitäs Aniliinille kuuluu?
 

Similar threads

R
Viestiä
107
Luettu
2K
S
S
Viestiä
105
Luettu
2K
Lapsen saaminen
tässäpä sen näkee
T
R
Viestiä
103
Luettu
2K
P
S
Viestiä
108
Luettu
2K
R

Yhteistyössä