Ajatuksista asiaan 06/09

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Neilikka..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hienoa T! 10 lusikallista on jo upea saavutus! Alussa annoin maitoa ja kiinteitä miten milloinkin, mutta aika pian aloin antamaan vettä kiinteän ruuan kanssa ja maitoateriat olivat sitten välipaloina.
 
Neilis, ihanaa että teillä kiinteiden aloittelut sujuvat noin hyvin!! 10 lusikkaa on jo ihan hurja määrä! meillä syödään eka kiinteä ja sitten mennään syömään maitoa, näin siis nyt kun ei vielä syö vatsaansa täyteen kiinteistä. Nykyään tosin annan vettä väliin.

ja tosiaan, ehkä Rosis sitten vuosipäivän kunniaksi kerrot meille tuon kauhukertomuksen, eikös halloweenkin ole silloin aika lähellä?? kyllä tuo kummasti unohtuu, siis miten karmeaa oli, vaikka mulla itse synnytys oli ihan kivakin tavallaan mutta sen jälkeen kun tyttö oli ulkona niin oli kyllä niin helvetillistä :/
 
Taputukset T:lle, 10 lusikallista on mahtava saavutus!

Taidan Eetille yrittää tänään tarjotella kökköruokia. En ole edes tajunnut, että Eetin ikäinenkin ehkä osaisi jo hörppiä mukin raunalta! Kun Irkku ei osaa vieläkään... Pitääpä kokeilla, että osaako Eeti.
 
Mä kun muistelen lukeneeni jonkunnäköisen kertomuksen Pupen maailmaan saapumisesta.. Olikos se sitten siistitty versio? ;) Onneksi sitä unohtaa aika nopeasti asioita. Mulla tulee synnytyksestä mieleen sellaisia flashbackkejä. Siis siitä kohtaa, kun juttu oli kivuliaimmillaan niin mulla ei ole juuri muistikuvia, muuta kun se että sattu niin paljon, että luulin about kuolevani. Ja rukoilin, että viekää mut sektioon. En muista sanoinko sitä ääneen vai ajattelinko vain. Yök. Se siitä.

Rous, täälläkin mies aamuvirkku ja nukkuu illalla jo tosi aikaisin. Kiva, kun mä saan Pojun nukkumaan niin mieskin nukkuu jo. Yhteinen aika on usein kortilla, mutta onneksi saan nauttia sitten itseni laadukkaasta seurasta.

Neilis, ihan mahtava saavutus tuo T:n 10 lusikallista. Kerrassaan hienoa :D Mä sekoitin aluksi kiinteisiin rintamaitoa sekaan, melko pian vaihdoin sen korvikkeeksi ja aloin antaa rintamaidon sitten ruuan päälle. Nykyään hörpytän vettä ruuan kanssa sellaisesta nokkamukista ja annan maidon sitten jälkikäteen. Kai se kuuluisi antaa maitoa ruuan kanssa, jos jotain antaa, mutta Poju tykkää vedestä ja saahan sillä kivasti huuhdottua suunsa.

Kuolan määrä ei sinänsä vauvoilla ole sen suurempi kuin muillakaan, mutta näyttää paljolta koska suu on auki ja kieli edessä ja kaikki valuu pihalle. Sitten kun suun motoriikka kehittyy niin se kuolakin alkaa pysyä suun sisällä. Hampaiden tullessa sinne suuhun on erityisen kiva työntää kaikkea, koko ajan ja suu on entistä useammin auki. Onneksi nuo lastenruokafirmat on sen verran fiksuja, että ne ruuat on yleensä ikään sopivaa koostumusta. Eli ne ikäsuositukset ei ole purkeissa turhaan :) Tosin on poikkeuksiakin, esim. Muksun 6kk rosvopaisti ja joku toinenkin on ihan älyttömän sileää, ehkä vähän liiankin.

Voihan potta, ei olla vielä edes hankittu koko kapistusta. Olisi kai pian aika. Voisi tutustuttaa Pojun siihen samalla lailla kuin hammasharjaankin.

Kuka julkkis nyt on löytänyt ja kenet?? Täytyy mennä iltapäivälehden sivulle tarkistamaan.

Haha Sade, joo Rous voisi antaa meille tarkemman kertomuksen sitten Halloweenin kunniaksi :D
 
Hih, hyvin sanottu Brogis. Mäkin viihdyn keskenäni laadukkaassa seurassa iltaisin kun muut nukkuu.

En ole tainnut kertoa synnytyksestä kuin joitain kohtia, kirjotan sen tänne kyllä vielä jos JB haluaa kuulla. Aika auttaa, enkä enää näe painajaisia, mutta vieläkin olen katkera. Se on hassua, kun enhän mä voi olla katkera kenellekään ja silti olen. Ehkä itselleni, kun en osaa (edes) synnyttää. Eniten ärsyttää kun näen telkkarista onnellisia synnyttäjiä joiden vauvat pullahtaa ulos ja kaikki on onnellisia. Sitten olin niin väsynyt ja pihalla seuraavat päivät, että en oikeasti ymmärtänyt edes puhetta. Mun piti koko ajan mieheltä kysyä että saatiinko tyttö vai poika, unohdin ihan kaiken. Mutta oli se sen arvoista. Tosin kohdun palautuminen arveluttaa edelleen, en tiedä pitäiskö käydä ultrassa katsomassa onko se arpeutunut kiinni kunnolla. Mutta kun ei sitä välttämättä näe ultrallakaan.

Nyt pitäis pukea Puppe futispaitaan ja lähteä ulos sateeseen katsomaan jalkapalloa. Jee.
 
Rosis, niin tuttu tunne, siis tuo että on jotenkin katkera vaikka ei ole ketään kelle edes olla..ottaa päähän että oliko mun nyt pakko revetä niin pahasti ja mennä niin huonoon kuntoon että ei oel mitään muistikuvia ekoista hetkistä ja ekat päivätkin tuntuu vaan tosi kipeältä, ja siis kun olin niin huonona niin pitkään niin vähänkö ärsyttää. mutta olisi sitä voinut aina huonomminkin käydä niin ei voi valittaa.

Kuulostaa ihanalta tuo Puppe futispaidassa =)

Meillä on ilmeisesti siirrytty kaksiin päikkäreihin, toivottavasti nyt sitten valvoo kiltisti yöuniin asti. niin ja täällä ainakin neuvolassa sanotaan että ei saisi antaa maitoa soseiden kanssa kun sitten ei syö niin hyvin, eli jos jotai pitää antaa niin suosittelevat vettä.
 
Voih, koskahan sitä itse kukin uskaltaisi alkaa purkamaan traumojansa. Niitä riittää. Mä koen just samoin, että olen äärimmäisen katkera. On maailman epäreiluinta, että ensin odotin raskautta niin kauan, ja sen aikaa kun se kesti, se oli ihanaa ja onnellista aikaa, mutta otettiin multa aivan liian äkkiä pois. (no, realistisesti ajatellen maksimissaan kuukauden liian aikaisin, mutta se olis ollut tosi tärkeä aika) Mä en ikinä ajattele, että olen synnyttänyt nainen, koska enhän ole. Mä vaadin, että jos meille joskus tulisi kolmas lapsi, mua kutsuttaisiin taas ensisynnyttäjäksi. Tekee kipeää ajatella, mistä kaikesta olen jäänyt paitsi. Kautta historian äidin tärkeimmäksi hetkeksi kuvataan se, kun saa vastasyntyneen vauvan rintansa päälle, ja mä en oo kokenut sitä ikinä. Näin meidän lapset sekunnin ajan, ja seuraavan kerran puolentoista vuorokauden kuluttua. Musta on kauheaa, että mulla ei ole mitään onnellista muistikuvaa syntymäpäivästä. Siinä ei vaan ollut mitään onnellista. On myös kauheaa jossitella (edelleen joka ikinen päivä!), oliko lääkäreiden päätös keskeyttää raskaus juuri silloin oikea päätös. Olisi helpompi hyväksyä homma, jos tätä spekulaation mahdollisuutta ei olisi, eli toisella vauvalla olisi oikeasti ollut hätä, tai synnytys olisi oikeasti käynnistynyt, tai esim raskausmyrkytys olisi pakottanut tilanteeseen.
Hei mitä mä teen huomenna, anoppi tulee koko päiväksi?????????? Mulla on tosi heikot välit siihen nykyään, enkä yksinkertaisesti voi olla kotona koko päivää.

Onpa iloista tekstiä. No vähän sentään riemastuttaa, että A syö nyrkkiään, ja T A:n hihaa... Ihanaa öhinää.
 
Voih, koskahan sitä itse kukin uskaltaisi alkaa purkamaan traumojansa. Niitä riittää. Mä koen just samoin, että olen äärimmäisen katkera. On maailman epäreiluinta, että ensin odotin raskautta niin kauan, ja sen aikaa kun se kesti, se oli ihanaa ja onnellista aikaa, mutta otettiin multa aivan liian äkkiä pois. (no, realistisesti ajatellen maksimissaan kuukauden liian aikaisin, mutta se olis ollut tosi tärkeä aika) Mä en ikinä ajattele, että olen synnyttänyt nainen, koska enhän ole. Mä vaadin, että jos meille joskus tulisi kolmas lapsi, mua kutsuttaisiin taas ensisynnyttäjäksi. Tekee kipeää ajatella, mistä kaikesta olen jäänyt paitsi. Kautta historian äidin tärkeimmäksi hetkeksi kuvataan se, kun saa vastasyntyneen vauvan rintansa päälle, ja mä en oo kokenut sitä ikinä. Näin meidän lapset sekunnin ajan, ja seuraavan kerran puolentoista vuorokauden kuluttua. Musta on kauheaa, että mulla ei ole mitään onnellista muistikuvaa syntymäpäivästä. Siinä ei vaan ollut mitään onnellista. On myös kauheaa jossitella (edelleen joka ikinen päivä!), oliko lääkäreiden päätös keskeyttää raskaus juuri silloin oikea päätös. Olisi helpompi hyväksyä homma, jos tätä spekulaation mahdollisuutta ei olisi, eli toisella vauvalla olisi oikeasti ollut hätä, tai synnytys olisi oikeasti käynnistynyt, tai esim raskausmyrkytys olisi pakottanut tilanteeseen.
Hei mitä mä teen huomenna, anoppi tulee koko päiväksi?????????? Mulla on tosi heikot välit siihen nykyään, enkä yksinkertaisesti voi olla kotona koko päivää.

Onpa iloista tekstiä. No vähän sentään riemastuttaa, että A syö nyrkkiään, ja T A:n hihaa... Ihanaa öhinää.
 
voi neilis, kuten huomaat niin et todellakaan ole ainoa jolla ei ole niitä ihania muistoja ekasta päivästä! mä sain Nöpön rinnalleni mutta en muista siitä yhtään mitään, enkä muista mitään edes ekasta imetyksestä =(

nöpö on alkanut syömään 4 kertaa yössä! onko se nälissään vai onko joku vaihe? tuttia ei huoli öisin mutta en tiedä onko siis oikeasti nälkäkään? ja iltaisin syö tosi reippaadti puuron.

on varmaan ihana neilis seurata kahta lasta =) tuota olen miettinyt että rakastaako heitä yhtäpaljon/samalla tavalla? kun näin yhden lapsen kanssa tuntuu että miten ketään toista voisi rakastaa näin paljoa...

jee, tilasin uudet tyynyt tvinsiltä ja ovat nyt tulleet =)
 
Mulla jäi Irkun syntymästä "paha mieli". Ensinnäkään kun ei osastolla uskottu, että supistuksia tulee ja sen takia lähtö synnärille viivästyi ja vauva meinasi syntyä suurinpiirtein käytävälle. Eihän siellä kyllä ollut tilaakaan. No sitten kätilö oli ilkeä ja lastenlääkäri myöhästyi synnytyksestä, en saanut pidellä Irkkua enkä nähdä ennen kuin seuraavana päivänä. Sitten osastolla kaiveli kun laitettiin samaan huoneeseen synnyttäneiden kanssa. Todella kiva katsella äitejä vauvoineen, kun oma on keskolassa.

Eetin synnytys oli sitten jollain tavalla sellainen korjaava kokemus. Sitä saatiin ihastella ja sylitellä mielinmäärin. Ainoa mikä Eetin synnytyksestä jäi kaivelemaan oli se, että pyynnöistä huolimatta en saanut kokeilla eri ponnistusasentoja vaan piti siinä perinteisessä puoli-istuvassa olla. Ihan normaalisynnytykseksihän se luettiin, mutta mun mielestä supistusten loppumisessa ei ollut mitään normaalia, joten se jäi vähän ihmetyttämään ettei sille voinut muka tehdä mitään. Mut kaiken kaikkiaan ei mitään suurta valittamista ole kuitenkaan. Tiedänpähän mahdollisella seuraavalla kerralla, että mitä toiveita ja käskyjä taon kätilön päähän.

Eilen muuten syötin Eetille 8kk kökköruokaa. Mitäs minä sanoin: meni kuin tyhjää vaan! Muutaman kerran kakosteli, mut ei puhettakaan mistään manaaja -tyyppisestä oksentelusta kuin isosiskollaan aikoinaan.

Kiva kuunnella juttuja kaksosarjesta. Itsekin olin juuri se ihminen, jonka mielestä yhden vauvan kanssa oli niiiiiin rankkaa. Mitenkähän ikinä olisin sitten pärjännyt kaksosten kanssa. Kaipa siihen sopeutuu, mutta äkkiseltään ajatus itkuista ja yövalvomisista kerrottuna kahdella tuo jo hien pintaan. Varmaan sitten on yltiösuloista, kun A ja T alkavat leikkiä keskenään. Tai sitten kun alkavat tehdä koiruuksia kahdestaan. :)
 
Siis JB, sä jouduit Irkun jälkeen synnyttäneiden osastolle!?! Voi kauheaa, voin kuvitella miten raskasta se oli. Mä olin siellä missä on mm käynnistystä odottelevia, ja oli ihan tarpeeksi kamalaa kadehtia niiden vatsoja. Järkyttävintä mulla oli maata siinä leikkauksen jälkeen "heräämössä" (vaikka en siis ollut nukutuksessa), kun viereisen verhon takana oli kaksoset, jotka leikattiin tunti meidän jälkeen. Me vielä tunnetaan ne suurin piirtein, ja kuulin kuinka äiti ja isä sai jutella vauvoilleen, ja mä makasin yksin ja katselin kahta valokuvaa ja porasin niin kovaa, että hoitajat soitti osastolle, että tää tarvii hakea tästä pois mahdollisimman pian.
Hmm, pitääkö siis kuitenkin nähdä positiivisena, että mä sentään muistan ekan imetyksen? A oli siis yli viikon vanha, oisko ollut melkein 2...

Kaksosarki... Tällä hetkellä tietty tuplasti työtä, ja varmaan puolet vähemmän vapaa-aikaa... Sitten varmasti helpottaa, kun rupeavat kommunikoimaan myös keskenään. Nyt mulla on kyllä ollut pari päivää ihanan helppoa, oiskohan näille tulossa jotain rytmiä, kun on osunut yhdet pitkät päikkärit tähän aamupäivälle! Jee jee, toivotaan näin.

Paljonko te ootte sit valvoneet öisin? Mä en koe sitä raskaana, varsinkaan nyt kun aamunousu on myöhentynyt puolella tunnilla. Saan nukuttua noin 6,5 tuntia, 22-02 ja 3.30-6.00. Menee aika minutilleen noin. Sori että mä en tajua, mitä raskasta voi olla vauvan imettämisessä sängyssä? Ihan oikeasti, en tahdo sanoa tätä mitenkään negatiivisesti, selittäkää mulle. Siis onko teillä ollut yöllä itkemistä ja useita syöttöjä? Se on varmaan rasittavaa. Mulla on yksi järkyttävän pitkä nouseminen, jolloin olen siis täysin hereillä, ja yleensä luen kirjaa tai lehtiä syöttäessä. En voi edes A:ta syöttää sängyssä, koska nukahtaisin siihen, ja lypsäminen jäisi täten pois. Ja tässä puhuu siis tyyppi, joka ennen vauvoja ei voinut kuvitellakaan pärjäävänsä alle kahdeksan tunnin säännöllisillä unilla.

 
Mä olen jo kauan ajatellut niin, ettei ole mitään rankkuusmittaria. Ja jos sellaista koittaa rakentaa, on se yhtä lapsellista kuin lasten "meidän isä on vahvempi ku teidän isä" -skabat. Jos mun mies olis kuollut liikenneonnettomuudessa, niin aivan varmasti kyrsisi ystävän valitukset miehestään, että kun Seppo ei ikinä korjaa likaisia sukkia. Tekis varmasti mieli huutaa että sulla on sentään mies joka jättää jälkeensä likaisia sukkia. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä! Jos mä olisin turvapaikan hakijana Suomessa ja olisin ennen nähnyt nälkää, en todellakaan voisi tajuta ihmisiä jotka sairastaa anoreksiaa. Jos mun uhmaikäisellä olis leukemia, en pystyisi osallistumaan keskusteluun kun muut äidit valittaa miten hermo menee päivittäin uhmaikäisiin. Ihmismieli on sellainen, ettei pysty kantamaan kaikkia maailman murheita, vertaamaan omiaan niihin ja olemaan onnellinen ja kiitollinen koko ajan (ellei ole Jeesus). Ihmiset ja elämäntilanteet on yksilöllisiä ja subjektiivisia, jokaisella on oikeus valittaa juuri siitä mikä itseä harmittaa ja vaivaa, vaikka se toisen mielestä olis täysin turhaa verrattuna omaan elämäntilanteeseen. Jos mä menen kauppaan housut veressä ostamaan tamponeja ja ne ovat loppu, mua ei yhtään lohduta että lentokone täynnä ihmisiä tippui juuri meren pohjaan. No, pointti tuli varmaan selväksi.

Onneksi miehellä on loma. Puppen yöt on niin pätkittäisiä, etten jaksaisi olla hereillä päivisin. Puppe nukkuu noin 21:30 -05-06 ja herää tunnin välein pitkin yötä, viime yön heräsi 50 minuutin välein. Mun on vaikea saada uudestaan unta, joten en nuku öisin kunnolla. Koitettiin kerran niin, että mies olis hoitanut yöheräämiset, mutta siitä ei tule mitään koska mies herää vasta sitten kun itku menee jo hysteeriseksi ja silloin Puppe herää kunnolla ja nukuttamiseen menee tosi kauan. Eli mä hoidan yöheräämiset ja mies nousee aamuisin Puppen kanssa ylös ja mä saan nukkua ysiin. Se on ihanaa.

JB, hienoa että Eetille maistuu kökkäleet! Mäkin muuten käytän taas jääkarhupussia kun on niin viileää. Se on kyllä kätevä.

Me lähdetään katsomaan kanoja ja kukkoja ja lehmää. Jänskää.
 
Rosa vei varpaat suustani. Ajattelen juurikin samoin, että asiat koetaan aina subjektiivisesti. Eihän sitä periaatteessa saisi tuntea mitään negatiivista, jos pitäisi ottaa aina huomioon se, että jollain on asiat vielä huonommin. Ja mä en todellakaan ole Jeesus. Vähän sama juttu mulla, ku Jelliksellä, että jäi vähän paha mieli synnytyksestä kuitenkin. Tuntuu myös, että mä en osaa ees synnyttää, vaikka Poju tulikin alakautta maailmaan, mutta sille tielleen olisi jäänyt jos ei olisi autettu. Onneksi en ollut mikään kotisynnytysfanaatikko. Otin myös nokkiini kätilön kommentin synnytyksen jälkeen, kun hän sanoi, että "taidat olla vähän sekaisin vielä ilokaasusta". Toki mä vedin sitä paljon, ripustauduin siihen maskiin kun se oli ainoa pelastava asia siinä tilanteessa. Mutta kyllä mun huimaukseen vaikutti myös se menetetty verilitra ja puolentoistatunnin ponnistaminen. Mut mä siis otin sen sillain, että en osannut saattaa lasta maailmaan, koska olin vetänyt liikaa ilokaasua. Kätilö kyllä sanoi sitten jälkikäteen, että Poju ei olis tullut millään ponnistamisella itse sieltä, mutta sitä ottaa kaikki kommentit itseensä, ihan hassutkin. Olen kuitenkin onnellinen, että muistan tapahtumat salissa sitten synnytyksen jälkeen, ekat syötöt ja yöt. Ärsyttää se hidas paraneminen ym., mutta ei niitä enää jaksa muistella. Tulipa pitkä avautuminen ;)

Ja voi SIIS. Mä olen nyt NIIN pettynyt. Monelleko tulee Aku Ankka?? Lyhyt johdatus, jos ette lue tätä hienoa lehteä; viime viikon lehti oli sellainen, että samat tarinat ilmestyivät yhtäaikaa melkein joka puolella eurooppaa. Aku oli kadonnut Pellen epäonnistuneen kokeen vuoksi ja sähkökatko koko maailmassa. Siis mä odotin viikon jännäkakka housussa (kuvainnollisesti), että MIHIN se Aku nyt on mennyt ja juoksin lenkiltä tänään loppumatkan, kun muistin että tänään on SE päivä. Niin kyllä oli pettymys. Aku olikin vaan toisessa ulottuvuudessa. Muutenkaan lehti ei ollut kovin kummoinen vaikka Aku täytti 75-vuotta. Oisin halunnut julisteen. Tai tarroja.

No joo, kieli pois poskesta.

Sadsu, tuo vesihomma oli mulle aivan uus. Joka päivä sitä oppii jotain.

Mites Nukin juhlavalmistelut??
 
Moikka! Olen lähdössä työmatkalle, enkä taaskaan ehdi lukea kirjoituksianne. Ilmeisesti ja pikavilkaisulla todettuna kaikki on hyvin? Tulin vain tosiaan moikkaamaan. Tai no, tietty voin kertoa Nukin 1v. mitat eli 10300g ja 78cm, 16v. pituusennuste 172cm. Täällä kaikki hyvin, mutta työ vie aikaa palstailulta! Hengessä kuitenkin mukana!
 
Moikka! Olen lähdössä työmatkalle, enkä taaskaan ehdi lukea kirjoituksianne. Ilmeisesti ja pikavilkaisulla todettuna kaikki on hyvin? Tulin vain tosiaan moikkaamaan. Tai no, tietty voin kertoa Nukin 1v. mitat eli 10300g ja 78cm, 16v. pituusennuste 172cm. Täällä kaikki hyvin, mutta työ vie aikaa palstailulta! Hengessä kuitenkin mukana!
 
Moikka! Olen lähdössä työmatkalle, enkä taaskaan ehdi lukea kirjoituksianne. Ilmeisesti ja pikavilkaisulla todettuna kaikki on hyvin? Tulin vain tosiaan moikkaamaan. Tai no, tietty voin kertoa Nukin 1v. mitat eli 10300g ja 78cm, 16v. pituusennuste 172cm. Täällä kaikki hyvin, mutta työ vie aikaa palstailulta! Hengessä kuitenkin mukana!
 
Rosa ja Brogan puhui totta! Ei voi verrata yhden lapsen äitiin että tuolla on kaikki helpompaa kun itsellä on monta lasta. Se on empatian puutteen lisäksi naivia. Kaikki on todellakin subjektiivista.
 
Meille päin käsketään laittaa suu suppuun ja olla valittamatta, koska aina on joku jolla asiat on vielä huonommin. Irkun aikaan oli oikeasti vaikeaa, syytä en osaa selittää ja nyt kahden kanssa on ollut paljon odotettua helpompaa. Helpompaa kuin olisin ikinä edes uskaltanut unelmoida.

Toivottavasti Angsterilla on kuitenkin kiva työmatka. Nuki on kasvanut hienosti! Irkulla oli eilen kasvukontrolli ja 1v10kk iässä 11120grammaa ja 88,3 senttiä. Yhtään ei saa enää paino jäädä jälkeen ja pitää syöttää kaikkea mikä vaan menee alas. Kolmessa kuukaudessa oli kasvanut 5 senttiä, mutta painoa ei ole tullut samassa suhteessa. Meille ei ole annettu mitään pituusennusteita. Pöh.

Broganilla on ollut inha kätilö. Ei se sinunkaan synnytys mikään helppo ole ollut. Mun mielestä kätilöt voisivat pari kertaa miettiä, mitä suustaan päästävät, kun synnytys on kuitenkin itse synnyttäjälle herkkä ja ainutlaatuinen tapahtuma. Mulle jäi ensimmäisestä synnytyksestä se mieleen, kun vikisin kivuissani ja kätilö vaan käskee olemaan hiljaa!
 
Nöpö meni eilen nukkumaan puol 22 ja siis nukkui päivällä vaan yhteensä 2h! tuntuu että sillä ei virta katkea enää ollenkaan..ja iltapuuroa vetää ihan hulluna, eli ihan vaan peruskaurapuuroa ilman mitään hilloja. hyvä että edes joku maistuu :)

saatiin eilen terassi kuntoon (tai no melkein, pitää vielä keinu pestä). ja Rosa, oon samaa mieltä että vaikka kuinka yrittää ajatella että jollain on asiat vielä huonommin niin ei se hirmuisesti lohduta jos itsellä on asiat huonosti. Ihanaa kun täällä voi valittaa omia huonoja juttujaan eikä kukaan ota nokkiinsa vaikka omat asiat olisivat huonommin.

mitäs aiotte juhannuksena? me pohditaan mennäkö vai eikö mökille, riippuu säistä kun en jaksa Nöpön kanssa lähteä jos ei ole hyvät ilmat kun kuitenkin sen verran alkeellista menoa mökillä. olisi kyllä kiva mennä.

Hienot 1v mitat nukilla =)
 
joo, mua jäi harmittamaan kätilössä kun ponnistusvaiheessa käski olemaan hiljaa ja olin itse etukäteen lukenut kirjoista että kaikki äänet ovat hyviä koska jos suu on auki/tulee ääntä niin silloin on väkisin vatsakin rentoutunut ja se auttaa synnytystä. no en sitten yllättäen tuota muistanut siinä kun kätilö sanoo että nyt hiljaa eikä mitään huutoa/ähkinää niin harmittaa että olisi vaan pitänyt huutaa jos halusin. ja mietin olisiko joku toinen kätilö osannut paremmin niin en olisi revennyt, kun tämä sanoi että hyvin mahtuu ja venyy että ei leikkaa ja sitten räpsähti oikein kunnolla. no joo, turha näitä on miettiä ja toiset vaan repeävät.

mutta pitää mennä hakemaan nyt se jäykkäkouristusrokotus terveysasemalta.
 
Taas kotona :) :S

Tuota, ruodittaisko synnytksiä enempi sitten kun Pimmu on synnyttänyt...?

Rous ja Brou, hyvin kirjoitettu. Mäkään en ole mikään Jeesus...

Öö, mitä ihmettä mun piti kirjoittaa?? Mielessä oli niin monta asiaa taas. Ja yhtään en muista.

Kirjoittelenpa Eemelin napaa kun en muuta keksi. Me ollaan pidetty nyt pientä taukoa perunasta. Ja se tuntuu kannattaneen. Eemelin maha ei ole nyt niin kova. Tein muuten laiskan naisen makaronilaatikkoa tuolle. Se oli hyvää! Vaikkakin tosin kökköistä. Mutta ihmeesti tuo vaan oppii niitä kökköjäkin syömään. :)
 
Taas kotona :) :S

Tuota, ruodittaisko synnytksiä enempi sitten kun Pimmu on synnyttänyt...?

Rous ja Brou, hyvin kirjoitettu. Mäkään en ole mikään Jeesus...

Öö, mitä ihmettä mun piti kirjoittaa?? Mielessä oli niin monta asiaa taas. Ja yhtään en muista.

Kirjoittelenpa Eemelin napaa kun en muuta keksi. Me ollaan pidetty nyt pientä taukoa perunasta. Ja se tuntuu kannattaneen. Eemelin maha ei ole nyt niin kova. Tein muuten laiskan naisen makaronilaatikkoa tuolle. Se oli hyvää! Vaikkakin tosin kökköistä. Mutta ihmeesti tuo vaan oppii niitä kökköjäkin syömään. :)
 
Ei mua synnytystarinat pelota :) ihan vapaasti saa kertoa. Mä ajattelen, et jokainen synnytys on erilainen, enkä voi etukäteen "pelätä" mitä tuleva tuo. Mä koitan suhtautua siihen , ainakin toistaiseksi, realistisesti. Enemmän mua ärsyttää se, että ensiks multa kysytään, mitä mä ajattelen synnytyksestä ja sen jälkeen mun vastausta vähätellään. Esim. mun äiti kysyi millä mielellä ole ja kun vatsasin, et haluaisin koittaa olla mahd pitkään ilman epiduraalia, johon hän vastasi, et typerää edes ajatella noin, koska sä et tiedä kuin paljon se sattuu.
Ja ihan varmasti sattuukin, mut näin mä haluaisin kokeilla. En mä ole millään uhalla menossa, että ei epiduraalia missään nimessä, vaan haluaisin k o i t t a a ilman. Mun tuurilla sitä ei edes mulle laiteta, koska mulla on alaselkä tatuoitu.

Mulla oli muuten alkuvkosta lekuri. Sain ne sokerirastituskokeen tulokset ja kuten arvata saattaa, kaikki oli ok. Mun mielestä papereiden mukaan mun hemoglobiini oli vähän alhainen, mut ei ne siita mitään sanonut, ni kai se on ok. Painoa oli tullut 3 viikossa vajaa 700g. Nyt kaiken kaikkiaan paino on noussut 7kg.

Aika menee niin äkkiä, Neiliksin aloittaa jo kiinteät!! Ja meidän ihan äsken syntyneet täyttää/täytti jo vuoden! Ja mulla jäljellä vajaat 12vkoa laskettuunaikaan..

Mun täytynee hakee jotain purtavaa, masussa tuntuu vallitsevan tyhjiö.

pimmu 28+3
 
ihana kuulla Pimmu taas sustakin!! ja voi hurja miten tuo aika kuluu, kohtahan säkin jo synnytät! ja kantsii tosiaan jättää nuo kommentit omaan arvoonsa, siis kun eihän kukaan muukaan voi tietää miten paljon just sun synnytys just suhun sattuu.

Saana, mitä on laiskan naisen makaronilaatikko?

ja haluan korpeen tai ainakin uudet naapurit!! se mies säätää autoaan joka päivä ja nyt kun Nöpö siirtynyt kaksiin päikkäreihin ja nukkuisi tosi hyvin niin kun toinen tiputtelee asvalttiin jakoavaimia jne niin ei kauhean pitkään nuku..ja me kun yritetään olla suht normaalisit/hiljaa kun heidän vauvansa nukkuu.

sain siis tänään sen rokotuksen ja olo on ihan outo ja heikko. ja mies TAAS flunssassa =( ei kivaa että ollaan nyt kierteessä eikä koskaan terveitä..eikä siis päästä etenemään meidän sisaruksenhankinta-projektissa..no ehkä sitten syksyllä.
 

Yhteistyössä