HUHTIKUISET 05

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 26.5.06
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Moi,

meillä on olemattomat päikkärit nykyään, n tunti. Yöt onneksi nukkuu sen 12 h.
Päätettiin nyt sitten että mä jään kotiin vielä reiluksi vuodeksi, vähän jännittää kuinka hermot kestää, mutta tästä mä oon kyllä haaveillu jo pidemmän aikaa. Ehtii niitä töitä tämän jälkeen tehdä vielä melkein 30 vuotta ennen eläkeikää.
Päädyttiin tämmöiseen uhkarohkeaan ratkaisuun vaikka miehellä ei oo töitä, ja kas kummaa tänään sille soitti yks vanha työkaveri ja tarjos aivan mahtavaa työpaikkaa, hieman epävarmaa vielä, mutta kumminkin, eli kyllä asiat varmaan järjestyy parhain päin.

Mutta nyt vähän arskaa paistattelemaan ja ruokaa laittamaan Moi!!!
 
Nostellaanpa ketjua ylöspäin. Tänne ei kuulu kummempia tytön suhteen. Kovasti jaksaa touhuta ja ratsastaa kaikella mahdollisella... =) Sanoja ei oikeastaan tule vielä mitään. Jotain omia, muttei hajuakaan mitä tarkoittaa niillä. Olen aika laiska kun en vieläkään anna tytön syödä itse. Täytyisi varmaan pikkuhiljaa antaa lusikkaa käteen. Onko neuvoja miten hermo kestäisi sotkuja? Itselläni on nyt supistuksia ollut aika paljon tänään...Toivon mukaan ei nyt tarvitsisi vielä lähteä synnyttämään. Kätilö kyllä toivotti tervetulleeksi laitokselle, jos vauva päättää syntyä. Viikkoja nyt kasassa 36+4.
Hyvää viikonalkua kaikille!
 
Tännekään ei ihmeempiä.. Mäkään en oo vielä alkanu opettaa syömään itse. No, sormiruokaa kyllä, mut lusikkaa eivät oo vaatineet käteen niin en o vielä sit antanu. Ehtiihän tuota.. Illanjatkoja!
 
Reissusta palattu kotiin.Ja kauhee turvotus helteiden takia jaloissa.
Issiasvaiva parani onneks reissussa, ku tuli käveltyä paljo...Eli liikunta teki hyvää.:)
Mulla nyt rv 38+4 eli hyvinki täysaikanen tää vauva ois, mutta meiän pojat ei oo kiirehtiny maailmaan niin ei varmaan tämäkään.Joten minä-83 saa varmaan vauvansa ennen mua.

Muistan,että annoin esikoisen syyä ite vasta reilun vuoden ikäsenä.Mutta Danielille annoin lusikan käteen jo 10 kk iässä ja nythän se on jo kauan syöny ite.Ei anna ees enää syöttää.Vaan haluaa syyä vain ite.Sillä on kova oma tahto.
Syöminen kyllä alkaa sujua ihmeen nopeesti, ku ne alun sotkut kestää.En muista miten kauan siinä meni.Ehkä kuukausi tai jotain ja sit on syöny suht hyvin. Kyllähän toi syöminen nykyäänki on sotkusta, mut ruokaa menee kuitenki suuhun ja lusikka on oikein päin...Mut 2-vuotias osaa syyä jo paljo siistimmin eli ikä kyllä vaikuttaa tohon, että syö siistimmin.

Nukuttiin reissussa teltassa ja Daniel nukku tosi hyvin.Eli vähän viileämmässä nukkuu hyvin ja ku oltiin paljo ulkona seki tietysti vaikutti.Kotona nukku tän ekan yön hyvin.Heräs vasta 7 maissa vähän itkemään ja tutin laitolla jatko unia 10.een.Mut saa nähä miten jatkossa.Se on kyl heränny vielä kerran aamuyöstä.Eli ei nuku putkeen öitään.

 
Aah :) Meillä nukku kummatkin tytöt koko yön n.21-07 heräämättä kertaakaan. Itse tietty heräsin sitten useamman kerran vessaan.. pöh. :O Mitähän kesäkivaa keksis vielä, kun ei pidemmille reissuille olla menossa?! Josko vaikka piknikille johonkin nurtsille lähtis. Vaik ei noi vipeltäjät taida viltin päällä pysyä, noinkohan jää lähtemättä!
 
Me oltiin pojan kanssa lauantaina rannalla. Jesper oli hassu kun se ei lähtenyt viltiltä mihinkään, heti kun tuli nurmikkoa niin se käänty takasin. Helppo vahdittava =) Ja muutenkin reissu oli kiva ja piristävä, suosittelen lämpimästi! Eilen mä sitten laitoin ammeeseen pihalle vettä, tosin nakuna terassilla taapertaminen kiinnostaa poikaa paljon enemmän kun se vesi... vaikka muuten aikas vesipeto onkin. Tänään mun mies ja poika laittavat naapurin kanssa isomman uima-altaa pihalle (lapsille siis), katotaan kuinka on poika siitä sitten kiinnostunut kun on muitakin pulikoijia.

St, sähän synnytät ihan pian! Meneepä aika nopeeta... Ja minä-83, ei sullakaan enää kauaa aikaa la:han ole, hui! Aika huisia kuulla taas teidän vauvajuttuja, pitää pitää varansa ettei kuumeilu taas iske =) Mä kattelin perjantaina illalla Jesperin vauva kuvia ja voih, tuli ikävä niitä aikoja. Tai siis toisaalta tuli, toisaalta ei. Se epävarmuus ei ollut yhtään kivaa... mutta sitä ei tajunnut silloin kuinka helpolla pääsi kun poika nukku 3 kertaa päivässä 4h päikkärit.

Jaaha, tää kirjottelu jäi nyt pikaseksi kun työt kutsuu mutta aurinkoista viikkoa kaikille, mä jatkan tätä puurtamista töissä =(
 
Moi!
Ihan pikaisesti tuun kirjoittaa. Eemu oli viikonlopun yökylässä, tuli vasta tänään illalla kotiin. Siis meni lauantaina. En olis halunnu et on kuin yhden yön, mut isovanhemmat ja mun mies oli sitä mieltä et tekee molemmille olla hyvää vähän erossa toisistaan. En kyllä ymmärrä, mitä hyvää siinä oli että mulla oli ihan hirveä ikävä poikaa koko ajan enkä osannu tehdä yhtään mitään. Enkä tarkoita mitään mälsiä kotitöitä vaan omia kivoja juttujani esim. lukemista tai käsitöitä. No, kaiken päälle poika oli sit lauantaina ottanut mummulassa ekat 5 askelta. Ajatelkaa VIHDOIN!!!!!!!!!! Ikää 1v 2kk 3vko tasan!

Sen jälkeen ei sitten ookka kävelly. Jännitetään koska seuraavaksi. Meneeköhän pitkään. Oli menny tosi varman näköisenä.

Joo, muitakin ilo uutisia. Meillä oli sunnuntaina seksiä! OHO! : ) Ihan loppuun saakka ei päästy, kun miehellä on se testosteronin puute aika kova, mutta hieman kuitenkin. Mies antoi kuitenkin monta hyvää orgasmia mulle sitten ihan muilla keinoin ; ) Ihanaa!!! Ja oli sitten mies tänään soittanut lääkäriin ja sopinut ajan, että alkaa saamaan niitä testopiikkejä. 3kk:den kuuri siitä tulee ja sittenm katsotaan saadaanko arvot kohdalleen. Jos sitten alkais meilläkin sängystä kuuluu muutakin kuin kuorsausta. Heti on paljon parempi olo. Ja kovasta ikävästä poikaa kohtaan, meillä oli oikein parisuhdeviikonloppu. Oli niinkuin olis ollu uus kumppani! WAU! Ehkä se tästä?

Mä kans vein juhannuksen jälkeen päivähoitohakemuksen, mutta tietty vielä ei ole mitään kuulunu. Saas nähdä mihin poikaa pitäis viedä syksyllä kunmä alan opiskelemaan hoitajaksi.


Joo, no sellaista nytten. Meen nyt syömään digestive-keksejä (mun lemppareita) ja kutoon sekä katson nauhalta C.S.I Miamin. Eemu nukkuu aamulla aina niin pitkään, et mun tulee valvottua, rytmi kyllä muuttuu syksyllä HIEMAN toiseen suuntaa : )!!!

Late
 
Wau Late, seksiä! Hienoa! Meidän pitäisi kans järkätä edes parisuhde ilta, siis poika yöksi hoitoon ja oltaisiin ihan kahdestaan. Mun mies on siitä puhunut jo pitkään mutta jotenkin meillä on jo nyt niin paljon menoja. Ja mun vanhemmat on kesät aina mökillä joten hoitajaakin on vähän vaikeampaa saada. Ehkä ens viikolla tai jotain... haaveilen siitä että voisin mennä illalla myöhään (siis puolen yön aikaan) uimaan. Mä kävin ennen Jesperiä tosi usein vielä yheltätoista illalla uimassa ja sen jälkeen on ihana olo!

Hohhoijaa, tulin just töihin. Tulin taas pyörällä, nyt en kaatunut kertaakaan =) Kukas se olikaan kun kertoi että on päässyt pysyvästi kiloissaan sinne 60kg:n alapuolelle, voi kumpa mäkin! Mä edelleen taistelen näiden kilojeni kanssa... ehkä mä sitten viiden vuoden päästä myönnän jo itelleni että en ikinä saavuta sitä normaalipainoani =( Mutta vielä en luovuta! Ja pikkukakkosta meille ei tule ellei paino laske, nimittäin sen masun kantaminen on aikas tuskaa jos on ennestään jo vähän ylipainoa. Mieluiten alkaisin uuden raskauden hivenen kevyempänä, kun nyt sellaset 7-10kg sais pois niin olis paljon parempi.

Ja taas takas töihin =( Joko oot synnärillä st?????
 
St on ihan varmaan synnyttämässä.... tai sit te kaikki ootte ulkona kun tuolla on NIIIIIIIIN ihana ilma! Ja mä surffailen töissä kun ei huvita mikään ja väsyttää niin pirusti. No, hetki vielä ja sitten hop pyörällä kotiin.

Huhuuuuu.....
 
Moikka!

Joopa joo. Pääsin kehuskeleen, että meillä menee jo paremmin, niin tää päivä onkin ollu ihan hirveää. Pelkkää riitaa. Ei tää tästä mihinkään muutu. Kyllä mä alan katsella asioita heti huomenissa siihen suuntaan, että me tästä pojan kanssa muutetaan. Se oli tänään tyhjentänyt mun tilinkin omalle tililleen. Kun olivat kai sen rahoja. Osittain mutta kyllä siellä oli mun kodinhoidontukikin. No ei jaksa nyt miettiä. Kivaa, kun poika on saanu olla taas karmean huudon keskellä. Oon mäkin korottanut ääntä, kun oon eka tuhat kertaa nätisti sanonu, etten jaksa riidellä enkä kuunnella tätä mollausta. Voi vittu. Koko päivä taas ihan pilalla. Ja kaksi vapaata vielä jäljellä. Jos jollain miehellä niin mun ukolla on tosi vaikeaa elättää perhettään. Joka päivä kuulen sitä miten mä en tee mitään, enkä ole mitään enkä tienaa mitään. Ja ettei hän ota mua siihen taloon asuun, joka rakenteilla. Sanoinkin ihan nätisti, että ei se mua haittaa. Pääsenpähän viimeistään syksyllä eroon tosta kiusanhengestä. Kai mä tässä oon pakollisen ajan jo yrittäny muuttaa asioita parempaan suuntaan, mutten kykene yksin, kun ei toinen sano ees mikä hänen mielestään on hyvä. En ole ajatustenlukija. Lähtee vissiin pian ryyppään, no siinä menee sitten meidän perheen vikat rahat. Voi, kun mulla olis joku ystävä kenen puoleen kääntyä ja sais itkeä kerranki jolleki. Aina vaan yksin tai sit pidättelen itkua. Mut kun mä en osaa puhua asioistani. Aattelen, ettei ne oo mitään toisten juttuihin verrattuna ja että kyllä tää tästä ja kaikkea muuta paskaa!

sorry taas. Pakko jonnekin vähän päästää höyryjä!
 
Mua kyllä Late harmittaa sun puolesta. Edellisessä kirjotuksessa tunnuit niin iloiselta, kun asiat on lähtenyt sujumaan. Tuun ihan vihaseksi tuollasesta, että täytyy toisen rahatkin viedä. Mietiskele nyt ihan rauhassa ja jos tuntuu että täytyy muuttaa niin muuta! Helpottaa elämistä ettei tarvii jatkuvasti riidellä. Varmaan pojastakin helpompaa kun ei tarvitse riitelyä kuunnella. Vaikkei siihen vielä mitään osaa sanoakaan. Toivottavasti et loukkaantunut tästä kirjoituksesta. Koitahan jaksaa! Täällä voi aina purkaa tunteita!! Muista se!
 
Moi taas!

Minä-83: En tietenkä loukkaantunut! :) No problem. Joo kyllä mä tällä viikolla järjestelen asiat siihen malliin, että tästä lähden pojan kanssa. Silloin kuuden aikaan oon nähnyt tota ukkoa viimeks ja nyt olinpaikasta ei siis tietoa. Näin siis meillä. Kyllä äiti hoitaa perheen ja isä painelee missä huvittaa.

Täytyy nyt ottaa lastenvalvojaan yhteyttä heti huomenna. Ellei sitten ole jo lomalla.

Kyllä mä tiedän, ettei tolla miehellä oo kaikki kunnossa, mutta noi testo-arvot oli miinuksella jo viime vuonna tähän aikaan ja vieläkä ei ole hoitanu niit. sit sillä on nykyään sykekin ihan huima ja verenpaine tosi korkealla jne. Mut mistä mä tiedän, että auttaako noi hoidot sen luonteeseen ja siihen, etten ole mitään kun olen vaan täällä kotona pojan kanssa. Enkä siis tienaa mitään, sehän on se tärkein pointti!!!

No, tuskin tulee mitään ongelmia pärjäämisen kanssa. Kyllä mä oon melkein kokonaan hoitanu ton pojan. Ainoa, että alussa jonkun verran anoppi auttoi, kun noi yövalvomiset oli niin raskaita ja kun päivälläkä poika ei välttämättä tuntia kauempaa nukkunu. Silloin oli kyllä hyvä, että oli apua. Mutta silloinkin mun oli ite järjestettävä apua, mies ei paljoa osallistunut.

Sama se on jos haluan lähteä viihteelle, niin mun pitää hommata hoitopaikka, vaikka miehellä olisi vapaata. Hän kun ei jää kotiin, jos mä pääsen joskus harvoin jonnekin rentoutuun. Pakko lähteä kans. Ei me siis samassa porukassa kuljeta.

Joo, toivottavasti poika nukahtaa pian, oon niin puhki tästä päivästä ja kun tietää, ettei huomennakaan ole luvassa muutakuin lastenhoitoa ja tietty yksin. Kivaa tosiaan, kun tili on tyhjennetty, niin ei oikein tiedä että mitäs sitten. Ja kun äijä on varmasti ryyppäämässä ja tyylilleen uskollisena ihan taattu tarjoaa taas koko Suomelle.

No juu. ei oo poika kävelly vieläkä kotona. Tapahtuis nyt äkkiä.

Jep, mut nyt telkun ääreen. Se on niitä harvoja kotiäidin iloja!
 
Pikasesti vaan vastaan Viville,että en mä oo synnyttämässä.:) Mun pikkusisko on vaan meillä tän viikon,ni en oo ehtiny koneelle.Tänäänki oltiin sen ja poikien kaa koko päivä kaupungilla.:)
Latelle voimia!!!
 
Voi Late! Soita mulle niin parannetaan maailmaa. Ystävän sä tarvitset ja uuden kodin sulle ja lapsille. Kyllähän se routa sitten porsaan kotiin ajaa jos myöhemmin toteat että teit väärän ratkaisun. Mutta "pahoin pelkään" että ratkaisusi on oikea. Sä ja poikasi ansaitsette niin paljon enemmän. Ja mitä pidemmälle sä päätöstäsi lykkäät niin sitä kauemmin kestää kun sun uusi ja tasapainoisempi elämä alkaa. Ja ai että mua sitten v****ttaa sun puolesta toi tilin tyhjentäminen!! Miten noin voi edes nykyaikana joku ajatella! Parisuhde ja yhteinen elämä on YHTEISTÄelämää. Jos rahoista on tiukkaa niin eikös juuri silloin pitäisi puhaltaa siihen yhteen hiileen. Ja teidän yhteistä lastahan sä siellä kotona hoidat. Missäs päin te asuittekaan? Mä tulen helikopterilla halaan sua!

St ei siis poksahtanut... ja mä niin odotin jo että tuliko sieltä tosiaan se poika vai yllätys-rinsessa =) Okei, annetaan sen st:n lapsen syntyä rauhassa. Mä täällä vaan hötkyilen ja pimahdan kohta päästäni kun joudun töissä käkkimään. Täällä ei ole kamalasti tekemistä ja sekös väsyttää entisestään. Ja ne vähätkin työt mitä olisi niin niitä tulee vaan lykättyä, "mä teen ton sitten huomenna". Just joo.

Kotiin ei kuulu ihmeitä. Koti-isyydestä sen verran että eilen Jesper oli hukannut mieheni puhelimen (löytyi keittiön laatikosta) ja myöskin pissannut sandaaliin. Että sillee siellä pojilla kotona menee =) Mun mies on ihan haltioissaan kun saa olla pojan kanssa kotona, hyvä niin. Eilen sitten mies meni illalla pelaan golffia ja mä nautin kotona yksin kun kerrankin oli rauhallista ja hiljasta, aikaa vain minulle. Poika nukkui ja mies oli pelaamassa, joskus miehen harrastuksistakin voi nauttia =) Mä istuttelin kukkia uudelleen, siivoilin, makasin sohvalla ja lakkasin kynsiäni. Mun piti mennä ajoissa nukkuun mutta en mä päässyt taaskaan ennen yhtätoista. Ei sitä raski mennä heti nukkuun kun kerrankin on kiireetöntä ja rauhallista omaa aikaa.

Tekisinköhän mä välillä töitäkin...
 
Latelle paljon halauksia ja voimia. Vaikea tilanne teillä mutta mä oon myös sitä mieltä että ois parempi jos ottaisit ja lähtisit pojan kanssa pois. Sä et todellakaan tarvitse tollasta miestä joko ei kunnioita sua pätkän vertaa eikä auta sua pojan kanssa ja vielä kaikenlisäksi vie sulta rahat. Nyt sun täytyy ajatella sun ja lapsen parasta, ette te kumpikaan hyödy tosta tilanteesta mitenkään. Eemu (muistinko nimen oikein?) tarvitsee tasapainoisen elämän ja onnellisen äidin. En voi muuta kuin toivottaa paljon jaksamista sinulle. Ei varmasti ole helppoa!

Lontoossa oli ihanaa! Matkustaminen oli raskasta mutta muuten kiva reissu. Tuli osteltua itselle ja perheelle kaikkea kivaa, rahaa ei kuitenkaan mennyt ihan hirveästi. Kyllä olo oli kuin uudella ihmisellä kun sai tuulettua kokonaisen vklopun. Poikia oli kova ikävä ja oli kyllä ihana tulla kotiin. Matkaväsymys alkaa pikkuhiljaa helpottaa.

Pojille ei kuulu ihmeempiä. Kova meno meillä on kokoajan eikä päivisin saa hetkenrauhaa. Jos luen vaikka lehteä niin keksivät kyllä jotain millä saa äidin mukaan leikkeihin. Mutta ihan kivaa arkea tämä on.
Yöt menee tosi mukavasti, molemmat nukkuvat heräämättä aamuun asti joten sekin helpottaa kun ei ole kokoajan ihan rättiväsynyt.

Tänään mennään miehen pikkusiskon 1v juhliin. Pitäisi silittää pojille paidat ja housut mutta ei millään viitsis, vihaan silittämistä yli kaiken.

Miehellä on vielä ensi viikko töitä ja sitten alkaa loma=) Ajateltiin mennä viikoksi mökille ja käydään varmaan puuhamaassa, muita suunnitelmia ei ole.

Jaaha kai se täytyy jotain tehdä.

Hauskaa päivää kaikille!
 
Moikka Vivi!

Mä oon muuttanu tänne nettiin asumaan. Heh!
Ei vaan, on niin kurja olo, ettei huvita mikään. Poikakin nukahti hetki sit. Sillä oli joku ihme kiukkuaamu ja enkä sit pystyny ajoissa soittaa sille lastenvalvojalle, kun niillä on yhteentoista se puhelinaika. No, huomenna uudestaan. Voi hitto, kun oon ihan uupunut. Väsyttää vaan.

Joo toi äijä tuli sit kotiin yöllä kahden aikaan, et paikallisessa oli varmaan vetämässä viinaa. Ihanaa kuunnella sen kuorsausta tuolta makkarista. Meillä kun on kaksio, niin tätä tilaa ei liiemmin oo. Yöllä nukuin huonosti just ton kuorsaamisen takia ja kun meillä on jenkkisänky -mikä on tosi huono- niin siinä kun kääntää kylkeään, niin ainakin mä herään heti.

Yks lapsi meillä vaan on. Onneks. Se riittääkin mulle tällä hetkellä hyvin, kun on yksin käytännössä vastuussa. haluan kyllä joskus lisää lapsia, mutta en tiedä toteutuuko se toive ikinä. Mulla on menny usko miehiin. Ainaka vähään aikaan en halua ketään. Haluan vaan itsekkäästi jakaa itseni itselleni ja pojalle.

Mitenkähän nuo huoltajuusjutut menee? Meillä on nyt se yhteishuoltajuus ja en todellakaan, halua sitä eron jälkeen.

Aloin tässä eilen miettiä, et taidan kysyä sieltä koulusta "lykkäystä". Tulee olemaan sen verta iso elämänmuutos, että on varmasti pojallekin hyväksi, etten mäkin vielä hylkää sitä hoitoon. Kouluun kuitenkin tulee matkaa semmoinen 55- 60km suuntaansa. Ja kun tiedän, että toi ukko tekee kaikkensa, että mä en selviäis tästä, niin sit sotaan yhtyy ainakin sen vanhemmat. Mun paras ystävä on käynyt läpi tän kaiken ja varoitteli mua hankkimaan hyvän tukijoukon ja asianajajan. Hänellä on lapsi miehen veljen kanssa. Tää mihen veli ei oikeastaan oo kiinnostunu lapsesta, mutta anoppi painoi silloin päälle kaikesta. Sehän koitti saada poikansa lapsen huoltajuuden itselleen. Aatelkaa! Se on ihana nainen kun on hänen kanssaan samalla puolella, mutta jos on vihollisleirissä, niin Hitlerkin on vielä mamis.

Vivi, millaisia töitä sä teet? Niin ja mä asun tällä hetkellä Hämeenkyrössä eli Tampereesta n. 35-40km Vaasaan suuntaan. Mä kyllä tunnen sun ja kaikkien muiden sympatiat. Kiitos paljon! : )

Kyllä tää tästä jotenkin lähtee sujumaan. nyt taidan mennä hetkes sohvalle löhöön, jos vaikka olo paranis. On kyllä tosi uupunut olo.
 
Late, mä tarkastin... meiltä on teille 27km. Melkein sama kun mun työmatka (20km). Eli ei paha. Mä nimittäin asun Ylöjärvellä joten suunta Tampereelta on jo teillepäin. Eli mä olen fyysisestikin sun naapurissa, henkisesti mä jo asun teillä =) Eiku....

Mihin sä olet menossa kouluun kun tollanen matka on? Ja toi koulun lykkäys vuodella ei ole ollekaan paha ratkasu. Muutenkin koulunalotus ja lapsen hoitoon laitton sekä fyysisesti että henkisesti iso muutos ja jos siihen lisätään toi sun ero niin hohhoijaa... vahvinkin ihminen olis tiukassa paikassa tollasessa rutistuksessa. Ja siihen vielä lisätään tuo anoppi niin "THE hell" on valmis. Hämeenkyrössä asuu yksi mun vanhempien ystäväperhe, tosin lapset heillä ovat jo aikuisia mutta että joskus kun olin pieni niin ravasin Hämeenkyrössä porukoiden kanssa tosi usein.

Ja kysy siltä lastenvalvojalta tuota huoltajuusasiaa. Meinasin tähän kirjottaa että sulassa sovussahan tuollaset kannattaa sopia mutta eipä taida sekään olla mahdollista tässä tapauksessa. Varsikin kun anoppi taitaa pistää hanttiin oikein urakalla. Kun nythän häneltä "viedään" toinenkin lapsenlapsi =) Anteeks... en kai ole tyly.

Ammatiltani mä olen atk-asentaja... tai on meillä täällä hienot englanninkieliset tittelitkin mutta ei ne kenellekään mitä sano. Eli siis asentaja mikä asentaja. Toisin sanoen puran uusia tietokoneita paketeista, asennan ne ja kiikutan loppukäyttäjälle. Usein sitä käyttäjää pitää sitten vielä opastaa uuden koneen käyttöön yms. Eli tällasta täällä.

Ajatus katkes kun piti töitä tehdä välissä =(

Ja huomenna tulet sitten heti kertomaan miten saat ajan sinne lastenvalvojalle. Ja lepää, lepää, lepää. Virkeänä jaksat arjen paremmin. Asuuko sun omat vanhemmat missä? Voisiko heistä olla apua? Ajatellen tosiaan tuota parhaan ystäväsi neuvoa tukijoukoista.



Ja Tuisku se lomaili sitten siellä Lontoossa, voih! Mä niin haluaisin lähteä miehen kanssa syksyllä johonkin lomalle mutta näillä veloilla se ei taida sittenkään olla mahdollista. Tylsää... pitäisi tuo inohttava Visa saada maksettua ensin pois ennenkun haaveilee mistään ostoksesta. Mä vaan olen usein sellanen impulssi-ostaja että hohhoijaa... ja visa piikki kasvaa =( Kaikki muut luottokortit mä olen onneksi saanut maksettua takas ja leikannut kortit kahtia mutta tuo Visa on ulkomaanmatkoja varten otettu ja pojan lääkärikulut maksan myös sieltä. Ai niin... pitääkin hakea vuoden saatavat vakuutuksesta pois niin niillähän mä tuota piikkiä lyhennän jo kivasti. Huh.

Ompa tää nyt yksinpuhelua... on vaan NIIIN tylsää kun melkein koko firman väki on lomalla.
 
Heipparallaa!

Täällä onkin käyty kiivasta keskustelua...
Late,teillä on kyllä tosi ikävä tilanne.
....mietin ja mietin ja olen sanaton =(
Tässä tosiaan tulee itekkin kiukkuseksi =/ ei tuollaista tilannetta toivois kellekkä.
Mutta paljon tsemppiä ja haleja =)

Täällä ei hassumpaa,mies lomalla vielä ensi viikon.
Käytiin Tuurissa Keskisellä ostoksilla ja särkänniemessä,muuten ollaan nautittu auringosta ja käyty uimassa.
Tyttö on ihan hulluna järvi veteen,kuukausi sitten vähän pelkäs,mutta nyt nautti niin paljon,ettei meinannu saada pois sieltä,tais olla vesi lämpimämpää...
Mutta,mutta...pikku flunssahan siitä tuli,räkä valuu ja silmä rähmii.
En tajua,aina kun tyttö saa pienenkin räkä taudin niin vasen(?) silmä alkaa rähmiin JOKA kerta.
Muuten on kyllä iloinen ja eikä pieni nuha menoa haittaa,mutta koko ajan saa olla paperin kanssa pyyhkimässä...voi kun osais niistää =)

Yksi muutos on tullu,meinaan päiväuniin,ei suostu nukkuun enään vaunuissa,vaan sisällä nukkuu nykyään.
Mummulassa vaunut kyllä kelpaa,ovat sellaiset vanhemmman malliset ja mummu laittaa kaiken maailman pehmusteet jne että tekis mieli ite hypätä sinne.

Peukut pystyyn st:lle ja minä-83:lle =)
Se mun veljen vaimokin kohta ponnistaa...
 
Hellou!
Ihanaa, mä tulin kipeäksi. Ei oo angiinaa, mutta kurkku on tosi kipeä ja olo todella hutera. Hiki valuu vaikkei tekis mitään. Ja mies tietty lähti tossa kuuden aikaan ylläri -juomaan!!! Mun pitää kai nyt harjoitella sitä yksinhuoltajuutta. Olis tehnyt mieli heittää jollai tooooooooooooooooosi painavalla.

Viville: Voi, me asutaankin ihan lähekkäin...
Oon varmaan arvioinut noi km:t reilummalla kädellä. Eli Hämeenkyrön Kyröskoskella asun, ihan melkein "keskustassa" (on täällä keskusta) Se mun koulu on Tampereen Sosiaali-ja terveysalan opisto. Vammalaan, mä vissiin muuttaisin, kun mun vanhemmat asuu siellä. Äitikin oli sitä mieltä, että täällä mä oon tosi heikoilla ja ilman tukijoukkoja. Täällä kun lastenvalvojasta alkaen on ton miehen perheen puolella (sillä miehen veljen exällä kokemusta) ja huomasin sen jo ihan sillo isyydentunnustuksessa että mä olin pelkkää ilmaa. Äiti oli yrittäny tavoittaa Vammalan lastenvalvojaa, että saatais siltä vähän apua. Tulee lomalta vasta 13.7

Kyllä mä päivä päivältä oon enemmän sitä mieltä, että kyllä mä lahden. Toisaalta tänään mun mies oli poikansa kanssa, niin kyllä paha olo tuli, kun niitä katselin, mutta nyt mun täytyy ajatella sitä tärkeintä eli itseäni.

Onkos teillä kellään kokemusta noista huoltajuusjutuista? Kirjoitelkaa.

Pakko lopettaa, tuli niin huono olo. Toivottavasti paranen pian.

Jännittävää aikaa St:n ja Minä-83 kannalta! Tsemppiä teille!

Jokos Kauran pahoinvointi on hellittäny?
 
HELLOU TAAS.

Kävin tuolla enirolla laskee matkat kouluun. Kyröskoskelta kotoa siis matkaa TASTOon on 40.9km ja Vammalasta vanhempien 2.asunnosta (siihen varmaan muutettais) niin 52.5km

Kyröskoskelta olis hyvät yhteydet bussilla, määränpäässä olisin n.15-20 min. aiemmin. Mut Vammalasta jos menisin bussilla niin odottelua lähes tunti ja junalla 1,5 tuntia. Et siinä se. Liian pitkä aika. Et jos päädyn muuttamaan Vammalaan, niin ehdottomasti täytyy siirtää vuodella koulunaloitusta. Ei noin pientä voi yhtäkkiä noin pitkäksi aikaa hoitoon laittaa, enkä haluakaan. Eemu tarttis aamullakin herättää vissiin neljältä et kerettäis viemään hoitoon ja mä kerkeisin matkaan. Ei tuu onnistuu vielä. Voi paska.

No jos laittaa hautumaan asian. Moi!
 
Kiitos vaan ku jännitätte mun puolesta ja ootte mukana tän uuden tulokkaan suhteen.:) Voi olla et täs saa viel jonku viikon odotella.
Tänään 39+0 rv kasassa.Eli viikko laskettuun aikaan.Ei mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä.Väsyttää vaan.Huomenna pitää neuvolas käskee ottaa hemoglobiini...
Daniel tossa tunkee syliin.Alkaa kai olla yöunille menos.Nukku päikkäreitä 18.00:n asti.
Että siks ei kovin aikasin ala yöunille.Tai ei meiän pojat yleensäkäään aikasin ala.Mut jopa 22.00 paikkeilla nykyään...
Mun sisko on tosiaan ollu meillä tän viikon mun apuna ja oon päässy helpolla,ku se on tehny paljo kotitöitä.Paikat on siistimpänä ku yleensä :)
No onhan se mukava vähän levätäkki ennen vauvan syntymää.

Late:Kiva,että sun tilanteessa valoa.Saat vanhemmiltasi tukea.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
Hienoa Late, teidän poika kävelee! Se on ihana hetki kun näkee ne ensimmäiset askeleet, mulla ainakin tuli kyyneleet silmiin. No, musta tulikin tän raskauden myötä sellanen herkistelijä että poraan milloin mistäkin syystä. Usein onnesta, mutta niihin kyyneliin tosiaan riittää ihan joku onnellinen kohtaus telkkarissa =)

Oletkos Late miettinyt että jos muuttaisit Tampereelle? Noi sun matkat kuullostaa hirvittäviltä kuljettaviksi joka päivä ja vielä kun on pieni lapsi. Ja rahallisestikin noihin matkoihin menee aikas summa. Tosin onhan täällä asuntojen hinnat / vuokrat aikas korkeet mutta silti. Jos muuttaisit johonkin keskustan lähettyville niin sulla olisi kaikki lähellä, koulu, tarha ja kaikki palvelut. Ja jos sulla ei täällä ole ystäviä niin mä olen =) Ja lisää saat ihan varmasti kun olet aktiivinen... ja tuolta koulusta saat ihan varmasti nopeastikin ystäviä. Näkisit heitäkin helpommin kun ei tarttis aina heti kiirehtiä koulun päätyttyä bussiin / junaan istuun että ehdit hakea pojan tarhasta. Jokatapauksessa olen sitä mieltä että sinne Hämeenkyröön sun ei kannata jäädä. Mä olen ymmäränyt mun äidin (ja sen ystävän joka asuu siis siellä Hämeenkyrössä) puheista että se on aikas sisäänpäin lämpiävä paikka ja siellä tosiaan ämmät juoruaa kaikkien asioista! Mut mieti sitä Tamperetta... ja ainahan voit täältä viedä pojan hoitoon vanhemmillesi jos tulee sellanen tilanne. Sun arki olisi vaan niin paljon helpompaa jos se koulu ja tarha olisi lähellä kotia. Ja jos lykkäät kouluun menoa niin voithan asua ensin vuoden Vammalassa ja sitten muuttaa lähemmäksi. Silloin tästä episodista on kuitenkin jo vuosi ja asiat on jotekin asettuneet paikoilleen.

Ja noista huoltajuusjutuista... mulla on kolme veljeä joista jokaisella on kaksi lasta. Kaksi näistä veljistä on eronnut ja toisen tilanne on vielä se että lapset ovat eri äideistä. Eli mä olen kyllä elämäni aikana nähnyt vaikka mitä huoltajuusjuttuja. Ja mun paras ystäväni on joutunut myös kamppaileen näiden huoltajuusjuttujen parissa. Niistä olisi vaikka kuinka tarinaa kerrottavana. Jos niistä pitäisi joku "kehäpäätelmä" tehdä niin sanoisin että alussa noi asiat on aina vaikeita ja herkkiä mutta kun vuodet kuluu niin ne vaan loksahtaa paikoilleen. Tärkeintä olisi molempien vanhempien hyvät välit ja hyvä yhteistyö mutta sellaset asiat saavutetaan vasta ajan kanssa. Varsinkin jos välit ovat erotessa tulehtuneet =(

Niin ja nyt kun luin vielä sun kirjotuksia niin mites teidän neuvolan täti? Oletko sille jutellut tilanteesta / voiko siihen luottaa? Ajattelin vaan että voisit saada vaikka jotain hoitoapua pojan hoidossa varsinkin nyt kun olet kipeä. Tai voitko mennä viikonlopuksi vanhemmillesi ja saisit näin vähän levättyä ja pääsisit hetkeksi pois kotoa? Saisi sun miehesikin ihan yksikseen käkkiä siellä kotona... ellei sitten paariin rynnistä =( Mitäs sä muuten puhuit jostain rakenteilla olevasta talosta???

Ompas mulla kysymyksiä =) Jokatapauksessa voimia ja pikaista paranemista. Niin ja sitä piti kysyä että minkäs ikäinen sä olitkaan? Kattelin noita koulun sivuja ja siellä näytti olevan nuorisopuoli ja aikuisten puoli, kummalle sä olet menossa?

Ja St, SÄHÄN VOIT SYNNYTTÄÄ HETKENÄ MINÄ HYVÄNSÄ! Jännääää!!!! Mikäs olis hyvä päivämäärä... hmmm... no tänään? Tulis 070706. Tai sitten hmmm... hei! Huomenna! Miten olis 080706, aikas jees =) Eli siis se on sovittu, sä synnytät huomenna. Hyvä!

Mitään uutta ja ihmeellistä ei meidän elämään kuulu. Jesper on nyt innostunut kävelemisestä ja leikkimisestä niin että äidissä ei tarvi ihan 24/7 roikkua kiinni, ja se on hyvä se! Toki poika näyttää selvästikin tarvitsevan läheisyyttä vielä todella paljon mutta kiva kun hän osaa jo vähän tehdä asioita itsenäisestikin ja muutenkin olla vapaammin kun aikasemmin. On helpompaa tuo tarhaankin meno sitten parin viikon päästä...

Jaahas, mä lopetan tän romaani nyt. Aurinkoista perjantaita kaikille!
 

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä