Mimmu: 29.10.2005 Venla, 53 cm, 3670 g
Kirppu: (esikoinen poika -97) 9.8.2005 Viljami, 52 cm, 4750 g ja 1.7.2007, Anna-Sofia 51 cm, 4475g
Hilla: 20.8.2005 Nea, 50cm 3390g
Riinuska: 7.1.2006 Juska, 50cm 3260g
Stella: 24.1.2006 Leo, 48 cm 3250 g ja 26.7.2007, Kaisla 50 cm, 3355 g
Julia: 30.5.2006 Ilona, 49cm 3240g
Nekku: 30.6.2006 Lotta, 51 cm, 4165 g
Piritta: 30.6.2006 Matias, 50,5 cm, 3330 g
Aniliini: 21.7.2006 Vili, 51,5 cm, 3660 g.
Mariska: (esikoinen Teemu 12/02) 9.8.2006 Samu, 51 cm, 3100 g
Suvi: 10.2.2007, Elsa 46 cm, 2500 g
Kata: 23.2.2007, Vanessa 53 cm, 4428 g
Murmeli: 23.2.2007, Maija 51 cm, 3650 g
Sandeman: 1.5.2007, Nella 50 cm, 3320g
Hertta: 27.7.2007, Hertta 51 cm, 3680 g
Odottajien la:t:
Aniliini 23.4.2008
Piritta 1.5.2008
Julia 19.5.2008
Ultrasta tarkennettuna tuossa nyt munkin la.
Mistähän sitä ensin alkaisi, päässä vilisee varpaankynnet ja kengät. Hih. Oon valvonut kaksi yötä järkyttävän yskän vuoksi ja sen takia polla kumisee lähes tyhjyyttään. Lentsua liikkeellä täälläkin.
Ärsyttävää, sillä juuri podin parin viikon flunssan ja yskän ja nyt TAAS yskä. Istuvillaan sängyssä olo öisin ei oikein rentouta. Vinkkejä, mitä troppeja ootte uskaltaneet ottaaa? Mää laitoin nenääni keittosuolaliuosta kun ensin huuhdoin sarvikuonokannulla ja yön aikana menee melko monta bafucinia. Pari Panadolia on mennyt päivä-aikaan kun päätä jomottaa valvomisesta.
Inhottavalta kuulostaa teidän muidenkin valvomiset, flunssasta tai lapsesta. Ainut lohtu tosiaan taitaa olla se, ettei kestä ikuisesti. Pandakerholainen ei kukaan haluaisi olla. Jaksamista vaan ja muistakaa pyytää apua läheisiltä jos se vaan on mahdollista.
Poukkoilen tässä asiasta toiseen -
mahtavia menyitä teillä joillakin oli ollut isänpäivänä. Mää en varmaan koskaa saa aikaseksi kokata tuollaisia settejä. Kadehdittavan ihailtavaa ja niin herkullista. Meillä nuo mummut hoitavat tuon ruokapuolen, oltiin nytkin molemmissa paikoissa, yhdessä ruoalla ja toisessa jälkkäreillä

Mies sai kotona vain aamupalan, joka sekin suht suppea kun ei ole aamusyöjä juuri lainkaan. Ilonan avoimessa päiväkodissa askartelema amuletti oli mieleen, sekä tietyt iittalan kaljalasit, joita mies on kerännyt muutaman ja sai nyt lisää. Kortti oli tietysti myös Illin askartelema.
Kengistä - muakin neuvoi kenkäkaupassa myyjä samoin kuin Stellaa oli neuvottu. Niillä oli siellä kaupassa kipollinen eri kokoisia kengänpohjallisia ja me etsittiin Ilonan jalkaa vastaava plus se puoltoista - kaksisenttiä lisää. Kengät ovat tällä hetkellä kokoa 21 tai 22. Vähän vaihtelee mallista ja käyttötarkoituksestakin (villasukkavara) riippuen.
Tuota varpaankynsiasiaa mietin minäkin taannoin ja ajattelin, että ollaanko pidetty Illillä liian pieniä kenkiä, mutta ei se kyllä siitä johdu. Onko kellään hyvää selitystä?
Sujuvasti saunomiseen...Illi tykkää olla sekä suihkussa/kylvyssä, että saunassa. Saunassa viihtyy parhaiten vannassa tai jossakin vadissa mihin nyt vaan mahtuu istumaan. Uimahallissa annan yleensä saunan toisen ämpärin Illin viereen ja lutraa sillä innoissaan. Joo ja muistan täyttää sen uudestaan! Kerran yksi kanahaukka muistutti vähemmän ystävällisesti asiasta.
Niin joo, piti kommentoida yövalostakin. Ilonalla on seinään kiinnitetty suht himmeä yövalo, johon ylettyy itse sängystään. Pitää aina joskus diskoa ennen kuin nukahtaa. Siis naksuttelee valoa päälle ja pois. Joskus pyytää, että sammutetaan, mutta yleensä jätetään valo päälle ja käydään sammuttamassa kun I on nukahtanut.
Aamulla I laittaa itse valon päälle kun herää. Musta se on ollut hyvä juttu. Ennen kuin hankittiin valo, niin I itki heti herättyään ilmeisesti koska oli niin pimeää (pimennysverhot). Valon myötä alkoi olla rauhallinen herättyään. Laittaa valon päälle ja leikkii sängyssä hetken ennen kuin alkaa vaatia pois pinniksestä.
Niin, Ilona siis vielä nukkuu pinniksessä. Vuoden vaihteen jälkeen on tarkoitus ostaa sänky ja alkaa opetella siihen hyvissä ajoin ennen kuin vauva tarvitsee pinniksen toukokuussa.
Sandeman, Nella nukkuu aivan samalla tavalla kuin Ilona aikoinaan. Hassua ajatella, että monilla vauvoilla ja perheillä vedetään samaa tahtia.
Vielä hassumpaa ja ehkä pelottavaakin (?!) on ajatella, että sama ralli alkaa taas alusta. Hoh. Onneksi meitä on täällä monessa eri vaiheessa, niin aina löytyy joku kuuntelemaan ja tunnistamaan tiettyä vaihetta ja vähän symppaamaan ja tsemppaamaan.
Piritta, mulla oli parin viikon ajan aivan järkyttävän kova ruokahalu. Kai se oli se vaihe kun pahoinvointi vähän hellitti ja tuli mielitekoja toinen toisensa perään. Lihaa ja karkkia! Vuoronperään, ei sentään samalla lautasella

Nyt pärjään suht normaalilla annosmäärällä.
Maha on viime viikon aikana todella pullahtanut esiin, järkyttävää huomata muuttuvansa, mutta toisaalta ihanaa. Ylpeä olo, vauva kasvaa mun sisuksissani
Ääh vielä jäi paljon asioita, mutta nyt silmät alkaa lupsumaan, joten eiköhän ole aika yrittää sitä istumanukkumista. Toivottavasti alkaa olemaan viimeinen yö, ainakin kurkku tuntuu vähän paremmalta kuin eilen illalla.
Nekku, ootko muuten jo varannut varhaisultra-ajan?
Öitä.