Voi Molly, kiitokset kehuista, lämmittävät mieltä toden teolla! Justiinsa kauhistelin, kun posket pullottavat ja leuka roikkuu ja muutenkin tuntuu tynnyrimäiseltä, niin ihana kuulla, että joku näkee seesteisyyttäkin.
Kuva ei ole mikään "poseerauskuva", justiinsa käänsin päätäni ja rapsuttelin masua, mutta oli paras niistä otoksista, mitä mies eilen räpsi.
Mulla on tänään se kärsimättömyys vähän nostanut päätään, kai sitä fyysisesti vielä jaksaa, mutta alan kypsyä tähän hermostuneisuuteen, jonka loppusuoran odotus saa aikaan. Tulee helposti tiuskittua Vilillekin ja sitten on taas niin paha mieli, että heti itkettää. Ehkä poikakin sen vaistoaa ja käyttäytyy siksi marakattimaisesti, tiedä häntä. Leikö joku luonnonlaki, että alitajuntaisesti valmistelee Vilkkua tulevaan "poissaolevuuteen", siis siihen, etten olekaan täysin hänen palvelksessaan 24/7. Onpas vaikea selittää, mitä ajan takaa.. Kai sitä jonkin sortin paineitakin purkautuu, kun on niin kova into jo päästä synnyttämään ja saada vauva syliin.
Mulla ei siis mitään tuntemuksia lähenevästä synnytyksestä, ei niin _yhtään mitään_. Mutta eipä sitä ollut viimeksikään, silloin vain olin fyysisesti aika loppu = kovat liitoskivut loppuun saakka, ja se turvotus oli ihan hirrrveää! Neljä kiloa pissin pyttyyn heti kun sain furesista synnytyksen jälkeen, että voitte vaan kuvitella miltä näytin viime metreillä. Ei paljon puhuttu samana päivänä kaposista poskista tai sorjista sääristä!!!!!
Mullahan viimeksi käynnisteltiin synnytystä 41+0 (verenpaineen nousun ja sen turvotuksen takia), muttei tuottanut heti tulosta. Synnytys käynnistyi vajaa pari vrk:tta lapsivesien menolla sairaalassa, tosin se käynnistystippa saattoi vauhdittaa asiaa kuitenkin, kun supisteluja oli enemmän ja vähemmän siitä saakka. Mutta silloinkaan ei niin mitään tuntemuksia ennen sitä käynnistystä, että sama varmaan odotettavissa. Uskon myöskin, että Piritta kurvaa ohi!
Omaa napaa siinä kerrakseen, lähti ajatus juoksemaan Mollyn kysymyksistä. =) Sulla M sitten sävelet selvillä suurin piirtein ja odotan innokkaasti akupunktio-kuulumisia. Minkälaiselle "henkiparantajalle" olet menossa?
Kiitokset hymy-Masan kuvasta, niin on aurinkoinen ja söpö poju!!
Julialle ja Stellalle pikaisia paranemisia, äänen lähtö on kyllä ihan kökköä.
Ihanaa, että Leokin on viihtynyt sylikissana, sä justiinsa siitä loit kauhukuvia, että milloin ei enää kelpaa syli ollenkaan. Ihanaa, kun noitakin vaiheita on, niin meilläkin, vaikka marakattivaiheista tuleekin ehkä enemmän raportoitua vertaistuen toivossa.
Ja Kaisla on oppinut uusia taitoa, se on aina niin liikuttavaa ja hauskaa katseltavaa. Tai Nelliksen tavaroidenlevittelytaito ei ole ehkä kovin liikuttava uusi taito, jonka lapsoset vääjäämättä oppivat..
Jäikö muuten Leolta kokonaan pottavaihe välistä, kun nyt jo pyttyyn päästelee? Onko teillä sellainen pienennysrengas (vai miksi niitä sanotaan)? Vili ei suostu millään ilveellä siihen, mutta eipä haittaa, potta toimii tällä hetkellä loistavasti. Vrk:ssa menee kaksi vaippaa (siis jos ei ole mitään menoja mihinkään ja ollaan kotioloissa) ulkoilu-päikkärivaippa ja yövaippa. Vahinkoja sattuu keskimäärin 1 päivässä, joskus ei sitäkään, joskus kolme-neljäkin.
Voisin kuvitella, että mullakin hinku kevät-kesävaatteiden ostoon on hurja, kun tästä vähän hoikistuu, mä olen lopen kyllästynyt mun raskaustamineisiin.
Me oltiin muuten Titi-Nallen konsertissa vkl:na , Vili nautti suunnattomasti. Tanssahteli mukana, kun tuli tuttuja lauluja. =)
Täälläkään ei enää valkeaa maata ja aurinkoinenkin näyttäytyi päivällä. Taas siis kevät!
Nyt heppu hermostuu, menen viihdyttämään. Iskänsä on työreissussa, toiv. ensi yönä ei se lähtö kuitenkaan tule. Tai mummi on kyllä hälytysvalmiudessa, ettei hätää siinä mielessä.