Home sweet home! Viime yönä palattiin, ihana olla kotona, vaikka mukavata oli reissullakin! Aurinko paistoi ja päivien keskilämpötila oli kutakuinkin +25 varjossa, eli muutama aste lämpöisempää, mitä odotettiin. Lennot menivät loistavasti, miten tuo elohiiri jaksoikaan muutamaa kitinää lukuun ottamatta istua kuusi tuntia putkeen syleissä. Nukkui kyllä mennen tullen puolet lennoista. Nousun ja laskun paineenvaihtelut toivat välittömästi unen, miten lie väsyttävät. Vai "suojelikohan" itseään korvien lukkiutumisen ja mahdollisen pelotuksen vuoksi, tiedä häntä..
Ilmat siis suosivat, yksi pilvinen päivä mahtui sekaan. Mereen emme rohjenneet mennä, tuntui hyytävältä ja aallokko oli melkoinen, Vili ihan pelkäsi, eikä halunnut varpaansakaan kastella. Uima-altaat sen sijaan kiinnostivat, vaikkei järin lämmintä vesi ollut niissäkään paitsi lämmitetyissä altaissa tarkeni. Hiekkadyynit olivat mieleenpainuvat, ihan autiomaalta vaikutti. Kameleitakin nähtiin, minä ihan ekaa kertaa.
Melkoinen vahtikoira pojasta kehkeytyi heti ekasta päivästä, iskä ja äiti ei saaneet kadota näköpiiristä hetkeksikään, vessareissutkin olisi varmaan pitänyt hoidella koko perheen voimin. Miehen sisko ja tyttärensä (Vilin kummi) eli Ai ja Tantti (Vilin ristiminä
saivat myös vaihtikoirakohtelua osakseen, muttei ihan samoissa määrin, asuivat kuitenkin eri huoneessa.
Hotelli oli viihtyisä, rauhallinen ja siisti (paitsi lattioista jäi jalkapohjiin ei-niin-mukavaiset muistot parin askeleen jälkeen), lapsiperheitä oli paljon.
Ruoka ei ollut erityisen hyvää, siis jokseenkin mautonta. Ranskalaisia tuli korvistakin jo loppuviikolla, pottuvaihtoehtoja oli todella harvassa raflassa. (Viime yönä yöpalaksi upposi meille kaikille ruisleivät HK:n Sinisen ja maidon kera, joita kissanhoitaja anoppi oli varannut kaappiin paluutamme varten.) Sangriaa olisin voinut juoda enemmänkin, parina iltana join lasillisen.
Mahapöpöltä emme Vilin kanssa välttyneet, mistä lie iskenyt, muut eivät sitä saaneet, joten ruokamyrkytyksestä tuskin oli kyse. (Sinä ja ed. päivänä söin samaa ruokaa kuin osa muustakin poppoosta.) Yksi päivä meni sitten _todella_ huonovointisena, mikään ei pysynyt sisällä ja joka päästä lensi (sorry..). Kokemuksesta siis voin yhtyä Sandemanin sanoihin, karmea tauti! Mahakin tuntui pienenevän puolella. Paitsi nyt on taas entisissä mitoissaan, kun justiinsa vedettiin pottuja jauhiskastikkeella ihan ähkyyn saakka. Vili siis oksensi seuraavana päivänä, muttei ollut ollenkaan niin huonovointinen kuin minä. Syömisensä vaan loppui siihen paikkaan ja loput pari pvää söi vain riisikakkuja ja joi mehuja. Eilen koneessa söi yhden riisikakun ja lakun ja joi vettä. Hki-Vantaalla veteli heti ison ruisleivän ja Valio-jugua!
Hienosti ja rennosti meni siis reissu muilta osin, vähän (vain vähän) sain väriä pintaan, mutta nassun iho parani lähes vauvanpyllymäiseksi. On siis ollut koko raskauden ajan melko huonokuntoinen. Nyt jaksaa taas pimeyttä ja sen tuomaa ankeutta, kun muistelee aurinkoisia ja rentouttavia lomapäiviä! Laittelen lomakuvia tuonnempana! =)
Jahas ja sitten muihin asioihin, mitä nyt muistankaan, kun kaikki luin pötköön..
Voi kurjuus Suvin huolta Elsasta.
Ei sitä käsitä, miten hirvittävältä voi tuntua, kun joutuu oman väsymyksen keskellä kamppailemaan huolen syövereissä, eikä lapsi syö ja nuku kunnolla. Oikein luja voimahalaus sinulle ja koko perheelle, toivotaan, että kaikki kääntyy parhain päin. Tosiaan, jos haluat (ja jaksat) s-postissa kirjoitella kuulumisia tarkemmin, niin olen vastanottavainen.
Nekku, Lotta menee kyllä melkoisesti omatoimisuudessaan edellä näitä meidän poikia. Ei Vilillä ole vielä kovinkaan paljoa omaa tahtoa tai siis sitä omatoimisuutta, joskus kyllä vaatii jotain kovaan ääneen ja parkuen, mutta ei ole kiinnostunut syömään, harjaamaan hampsuja saati pukemaan tms. itse ollenkaan. Perässä tullaan siis! Se meidän taannoinen pottajuttu oli ihan silkka "vahinko".
Piritalle onnittelut hienoista ultranäkymistä. Rakenteet kohdillaan, hyvä, hyvä. Harmitus, kun jalkoväli ei pilkahtanut, kun kerran olisit sinne tahtonut nähdä.
Gissa, mulla myös taaksepäin kallistunut kohtu (ja lisäksi vatsapeitteitä). Vilin sydänäänet kuuluivat muistaakseni ekalla nlakäynnillä 11+5, tässä raskaudessa haettiin ja haettiin vartin verran 12+6, th sai muutamaksi lyönniksi kuuluville (mä en kuullut) ja viikon päästä, kun kävin verikokeessa ja kuunneltiin uudelleen, ei saanutkaan samalla dopplerilla kuuluville. Naapurikaupungissa sitten uudemmalla vehkeellä löytyi heti. Että säikäyttää kyllä hemmetisti, jos ei kuulu, mutta silti voi olla kaikki hyvin.
Toivotaan, että sulla kuuluu heti, niin ei tarvitse sydän syrjällään jännitellä sitäkin.
Voi hittolainen sitä teidän joulutilannetta. Me ollaan miehen kanssa molemmat avioerolapsosia, mutta molempien isät asuvat kaukana ja ovat ymmärtäneet. että tahdomme viettää joulun kotona. Tai läheisten luona, mutta silti yö kotosalla, eikä vieraisilla.
Meidän kunta on tarjonnut tämän vuoden alusta sen seerumiseulan, en otattanut sitä, kävin vain np:ssa.
Keiju, mulla nousi verenpaine loppuraskaudessa, mutta alussa on ollut ihan paineet kohdillaan sekä viimeksi, että nyt.
Pikku-Hertalla oli ollut hyviä yöunisia, hyvä, hyvä.
Kaislalla sen sijaan ei, joko nukkui omassa sängyssään?
Sanelma oli käynyt leikkauksessa, pitää käväistä lukemassa rapsa. Hyvin oli kaiketi kuitenkin mennyt.
Jösses, nyt pitää katkaista, jotta jää muillekin tilaa! =) Mukavaa oli lukea kuulumisenne, vaikken tod. kaikkea muistanutkaan kommentoida.
