Suurperheelliset MARRAS-JOULU

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Milla Maqia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mirkku kyl meilläkin miksut tappelee... ja välil saa meilläki olla jompikumpi erotuomarina... meillä siis kaks vanhinta ottaa tosi usein yhteen ja välil sit toka ja toi väli veli... meil neiti on oikee riidan kylväjä :) oi voi...

mut nyt ei täl kertaa enempää, pako alkaa siivoomaan ku öhmötin naksuja on joka puolella :D

Anskuli
 
Mirkku, meillä tytöt yleensä vain vähän nahistelee ja joskus tulee pientä suukopua mutta yleensä todella hyvin tulevat toimeen. Tappelupukareina meillä siis kakkonen ja kolmonen!! Eli 9 ja 3 v... Toi kolmevuotias on niin raivoisan temperamenttinen että likasta on hauska huudattaa sitä ihan tahallaan. Argh!! Nyt ne on keksineet ruveta painimaan ja siitäkös vammoja sit tulee, ei pahoja kuitenkaan vielä. No toivottavasti toi tyttö tuosta kohta vähän kasvaa ja rauhoittuu. Muutenkin on nyt paljon tasoittunut kun ei ole enää käynyt isällään, siellä on sillä ollut niin kurjaa että elämä ollut vähän hajallaan.. Nyt onneksi helpottaa ja tyttö alkanut taas hymyilemään!!

Mulla muuten tänään vasta tuntui maito oikein kunnolla nousevan!! 10 päivää meni.. Mut on toi jätkä ollut silti ihan tyytyväinen ja nukkunut hyvin että kai sitä tarpeeksi on tullut silti.. Viime yönä selvittiin kahdella herätyksellä, toisen pätkän nukkui 4 tuntia, upeeta!! ; )

Nyt mentävä laittaan pojalle boxi kiinni telkkariin että pääsee kattoo Helinäkeijua...
 
Kiitti vastauksista!
tänään tapahtunutta, jatkoa eiliselle ilkeilylle :( ;
lapset meni ulos pihalle pulkkamäkeen. Kakkonen meni säätään jotain siihen mäen alle ja huuteli jotain tyhmää siinä ja oli joku lauta tai joku että tekee hyppyriä tai jotain, mut siis ei käyttäny sitä mitenkään kielletysti. No, aikansa siinä oli vätkyttäny, ja ollu eessä ettei toiset olleet päässeet laskemaan, niin esikoinen oli ottanu oman pulkan ja vetässy oikein olan takaa sillä kakkosta päähän!! Jumalaton patti ja reikäkin tuli vaikka oli paksu fleecepipo päässä. Ja se huuto!! :(((. Leikkasin sit tukkaan kolon että pääsi tarkistaan vauriot, komee reikä ja aikan syväkin mut ei kamalan iso, joten en lähteny ompeluttamaan, vaan laitoin perhosteipin päälle. Enää ei vuoda mut on kuulemma kipee, ihmekös tuo.... ei millään jaksais tuommosta.
 
Huh huh! Teillähän ottavat oikein kunnolla yhteen... Meillä pojat tulevat hyvin juttuun keskenään. Tai noin yleensä ainakin, toki on nahinaakin välillä. Välillä oikein vakavampaakin ja sitten painitaan. Mutta meillä pahimmat riitapukarit on esikko ja kakkonen. Voih.... ne jaksaa kinastella ihan kaikesta!! Ja kakkonenkin osaa oikein kunnolla kaivaa verta nenukistaan... Onneksi niillä ei ole oikeastaan koskaan fyysisiä noi tappelut, mutta sellaista sanasotaa ja aivan kammottavaa kielenkäyttöä. Ei kiroilua, mutta sellaista jäätävää ja tylyä tiuskintaa. Oikein korviin sattuu sitä kuunnella... Välillä mietin että miksi noilla kahdella on niin kamalasti eripuraa, mikä siinä suhteessa hiertää..?? Ja tosiaan, aina ei vaan jaksaisi olla erotuomarina ja riitojen selvittäjänä... Oppiikohan ne koskaan tulemaan toimeen keskenään?!! No onneksi ne kyllä sitten pitävät tuolla ulkona toistensa puoliakin. Ja yhtä. Ja väliin kotonakin leikkivät kivasti keskenään. saas nähdä saako toi kolmonen tästä vauvasta itselleen tappelupukarin...!? ;D

Kerroinko että vaalensin tukan..? Ja siis miehelle yllätyksenä.... No oli tuo vähän katsonut kummastuneena kun tuli kotiin että kuka hitto meillä oikein on käymässä ??! Siis oli nähnyt mut keittiön ikkunasta. ;D Ja anoppi tänään ihmetteli että kuka meillä on lastenvahtina kun käväsi. Että on tää ainakin vähän erilainen "luukki" kun aikaisemmin.

Meillä TAAS oksennustautia. Toivottavasti menee pian ohi. Mutta siis ei päästy ostoksille kun ei haluttu laittaa lapsia hoitoon anoppilaan kun yksi oksentaa. Se kun saattaa olla muillakin... Noh, joku toinen kerta. Anoppi lupasi ottaa muksut päivähoitoon heti kun ovat terveitä.

Nyt pitää mennä. Täytyisi saada vauveli nukkumaan. Toinen on niin pirteä ja seurallinene!

Milla
 
Aikas hyvä ylläri Milla!!=)
Mä oon niin lörppö etten tiiä pystyisinkö olemaan hiljaa tukan värivaihdosta!!!

Meillä on tuota jäätävää kinaamista ja solvaamista tulpista tytön ja esikkopojun välillä.
Alkaa vähän niinkun herjana ja sellasena kiusotteluna mutta sitten siinä mennään jo loukkauksiin.
Ovat niin samanlaisia ja kumpikaan ei anna periks.

Mut tuo Mirkku kuulostaa aika rajulta...mitähän nyt heillä-onko jotain tapahtunut mihin reagoivat?
Vois olla hyvä puuttua kyllä ihan aikasessa vaiheessa,äkkiä jää päälle noin agrekäytös.
Jaksamisia kovasti.

Meillä esikoisella välillä kans tuiskahtelee,eilen viimeks.Murkku,murkku...mä niin tykkään tästä iästä =(
Ei vaan,osaa olla oikein symppis välillä,mut on päiviä kun murkun ajaisin huitsin nevadaan kasvamaan ja tulis täysipäisenä takasin vasta!!
=)

kata
 
Sehän se on kun mikään ei ole muuttunut tai siis mikä vois olla syynä.
Tosin, mun äiti ja miehenkin äiti sanoo että tuttua touhua on, eli mun veljet olleet samanlaisia ja mieheni veljet niin ikään, mun mies itsessään on rauhallisempi tapaus..

En tiedä. Ei ne päivittäin ottele, mutta liian usein kumminkin, jos multa kysytään.
Jospa se olisi ohimenevä vaihe. Joulu kun tulee niin liekö paineita pojilla olla kiltisti ja sit se purkautuu noin :/
 
Kyllä mullakin on tuttuja joiden muksut ottavat kunnolla yhteen tai sitten tuttuja jotka kertovat että ottivat itse sisarustensa kanssa yhteen. Siis oikein nyrkein... ja nyt aikuisina ovat kuitenkin ihan väleissä. ;D Että eiköhän sitä tapahdu "paremmissakin piireissä"....

Pitäisi alkaa leipomaan...mutta ei jaksaisi kaivaa aineita kaapista ja tehdä valmisteluja... Tänään olen taas huhkinut imirin kanssa. Viel'ä pitäisi lattiat pestä ja sitten voisikin nostaa jalat ylös ja nauttia niistä leivonnaisista mitä siis pitäisi tehdä...
 
Niin ja vielä lisään että kyllä kaikki tarhoissa ja kouluissa työskentelevät sanovat että joulukuu on kauhein kuukausi ikinä!! Kaikki lapset on ihan mahdottomia. Hermostuneita ja stressaantuneita. Joulun odotus ja pimeät päivät vievät mehut lapsistakin.... Onneksi kohta on taas lomaa!! ;D
 
heips!

Täällä kakkonen myös ihan älytön tuittupää.. Muuten rauhallinen ja ehkä kiltein pojista, mutta sit ku käämit palaa niin ne kans palaa. Yks päivä jouduin irrotaan sen esikon kurkusta. Herrajumala ku 6-, ja 8-vuotiaatkin osaa jo ottaa yhteen, että
epäilee jo itekin uskaltaako väliin mennä. Minä karjun naamapunasena ne eri huoneisiin miettiin ja rauhottuun ja sit tullaan takas ku rauhotuttu ja osataan pyytää anteeks. Vanhempi nääs haistatti pikkuveljelleen (haista pippeli!) ja sanoin, että se oli sit viimenen kerta ku tässä talossa haistatetaan.. hee, tuskinpa on!!

Meillä tuli kakkosen eskarista kutsu oppilashuotoryhmän kokoukseen...
Tämähän tässä sit vielä puuttuu. Syynä oli hänen huono itseluottamuksensa.
- Aina ajatellu ettei kakkosella ole niin niitä murheita mitä esikoisella. Ei osaa omasta mielestään mitään ja ei ole hyvä missään, haukkuu itseensä ja ei ota vastaan kehuja.
Poika oppinu lukemaan 5vuotiaana, on tosi taitava piirtämään ja muutenki. Mulla kauheet itsesyytökset, että enkö ole muistanut suurperheen äitinä huomioida tätä yhtä lasta tarpeeksi vai mistä tää johtuu...
- ehkä sit kuitenki ne myrskyisät vuodet poikien isän kanssa on tehnyt osaltaan sen, että tätä viljaa nyt niitetään sitten pidemmän kaavan kautta. Toki ne on vaikuttanut minuunkin ja sitä kautta lapsiin. Huoli isästä on välillä niin kova, ettei poika edes nuku kunnollisia öitä välillä... mut nohhh, kai tää tästä. Perheneuvolan tulevia asiakkaita!!??

Mietin vaan, että saako poika jo samantien jonku leiman otsaansa, ennenku koulu edes alkaa???? Paikallahan on koulukuraattori, erityisopettaja, erityislastentarhanopettaja sun muut tahot... Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia!!??

Käytiin la siel ideaparkissa. Väkeä oli ku pipoa eikä autoa meinannu parkkiin saada.. Siin oli joulumieli kaukana. Käytiin siinä lelukaupassa ostamassa ne mitkä oltiin päätetty. Sit mentiin syömään jne. Ihan jees. . .
 
Katruska, epäreilua!!! Me ei päästykään lauantaiona minnekään kun oli sitä oksennustautia.... Yritetään uudestaan torstaina. Anoppi lupasi tulla silloin lasten vahdiksi. Tuskin kyllä mennään syömään kuten alunperin kaavailtiin, mutta hyvä jos saadaan noi pakolliset kuviot suoritettua.

Hee, sain kakun uuniin... ihanaa! Lupasin muksuille että saavat sitä huomenna kun koulusta kotiutuvat. Mä taidan vähän "varastaa" jo illalla kun olen saanut kaikki mukelot sänkyyn ja hiljaisiksi!
 
Katruska, meillä kanssa kolmosella on huono-itseluottamus. Johtuu varmaan pääosin tosta puheviasta ja siitä kun vertaa turhan ahkeraan itseään muihin.... :( Anyways... ostin Raisa Cacciatoren kirjoittaman kirjan Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa. En ole vielä kahlannut sitä läpi mutta hyvältä vaiputtaa! Toivon että siitä löytyisi apuja meille. Pahamieli ton pojan puolesta :( !!! Ei ole kivaa kun ei pysty kommunikoimaan yhtä hyvin kuin muut ja ei tule aina ymmärretyksi. Ja jotkut aikuisetkin on niin julmia. Puhuvat pojan kuullen siitä kuin se olisi jotenkin vähä-älyinen!!! Meillä siis vain puheen motoriikassa vikaa, ei älyssä! Joskus teksii mieli motata!!!!!!!!!!!!!
 
Heissulista!

Pitkästä aikaa piipahdan minäkin. Olen jättäytynyt tuolta vakkarikejusta kokonaan pois ja jotenkin muutenkin ollut sellainen olo, ettei huvita hirveästi täällä elleissä kirjoitella.
Ajattelin nyt kuitenkin tulla teitä näin joulun alla tervehtimään :-)

Katruskalle piti ainakin tulla heti vastailemaan tuolta toiselta puolelta katsottuna.. Oppilashuoltoryhmissä käsitellään hyvin monenlaisia juttuja. Ei suinkaan ole leimattu, jos lapsen asioita siellä pohditaan. Lähinnä varmasti käydään läpi juuri sitä tilannetta siellä eskarissa ja halutaan kuulla vanhempien näkymystäkin. Yhdessä pohditte, miten itsetuntoa saataisiin parempaan suuntaan. OHR on aina lapsen eduksi, ei leiman lyömiseksi. Ilman muuta sinun kannattaa kertoa näitä omia pohdintojasi tilanteen taustoihin/syihin. Näin ammattilaiset voivat ohjata tarvittaessa eteenpäin. Se perheneuvolakaan ei ole mikään leima perheen otsaan :-) Pääasia, että suunta olisi ylöspäin ja se on myös ammattilaisten halu.

Tappelemisista täällä on ollut kovasti puhetta. Tsemppiä kaikkien pikku ja vähän isompienkin persoonien&riitapukareiden kanssa!
Kyllä sitä riitaa riittää täälläkin. Musta tuntuu, että on juuri sellaista kausittaista. Välillä on pitkään hyvin seesteistä. Joskus tuntuu, että myös se oman pinnan pituus on suoraan korreloitunut tuohon lasten riitelevyyteen, mutta kumpi oli ensin; muna vai kana.. Siitä ei ota aina erkkikään selvää :-D
Kyllä meilläkin välillä nyrkit heiluu ja sanan säilä heläjää.

Toivottelen kovasti kaikkiin suurperheisiin joulurauhaa ja ihania yhteisiä hetkiä <3

Halauksin,
Tehis
 
Moikkis!

Kiva kuulla Tehotytönkin kuulumisia! Onko sulla alkanut työt tjms kun et enää kirjoittele täällä elleissä...? Vaikka kyllä väliin tuntuu että tuossa irl:ssakin olisi ihan kivasti puuhaa.... ilman netissä roikkumista.... ;D

Oltiin tänään esikon koulun joulujuhlissa ja voih, aivan ihanan perinteisen joulujuhlan olivat järjestäneet! Oli esityksiä ja joulukuvaelmakin! Jäin ainoastaan kaipaamaan tiernapoikia. Olen ajatellut että parin vuoden päästä opetan sen omille muksuille ja saavat sitten esittää sen mulle täällä omassa olohuoneessa, kun ei sitä enää koulun juhlassa esitetä! Vielä toivon että pojan koulussa se esitettäisiin... Ne juhlat onkin sitten lauantaina. Hyvä etteivät menneet juhlat päällekäin!

Jokos kaikilla on hyvä joulufiilis?! Mulla ei ole koskaan sen kummenpaa fiilistä. Ei ole odotuksia eikä kauheasti mitään toiveitakaan. Miehelle tämä joulu sen sijaan on hyvin tärkeä juhla ja sen takia täytyy aina vähän panostaa...

Huomenna joululahja ostoksille... Toivottavasti kukaan ei nyt tule kipeäksi!!! Meillä on ollut tänä talvena jo kaksi oksennustautia!! Ja nekin ihan parin viikon välein. Tarhassa olisi tarjolla enterorokkoa, vesirokkoa ja tulirokkoa. Vesirokko on jo sairastettu ja tod.näk. enterokin, mutta tulirokkoa ei ole kyllä koskaan ollut. Joten se jouluksi..??! Pojalla tosin alkoi jo joululoma joten toivottavasti ei ehtinyt saada mitään ylimääräisiä tauteja sieltä...

Nyt taidan mennä tölsön ääreen. Nelosella taitaa alkaa Greyn anatomia... ei olisi pitänyt alkaa seuraamaan sitäkään sarjaa... jään niinhelposti kaukkuun...

Milla
 
kiitti tehot. ja mm!! Tartteeki käydä kirjastossa... :)

Se miks mulla on vähän nurja asenne, johtuu ihan siitä meitin historiasta...
Sillon ku jäin lasten kans yksin, pojat oli päiväkodissa. Me oltiin vähä sellanen kai perhe, että niitä tukitoimia sit oltiin vailla. Jo sillon ku exää yritettii saada kuosiin tuloksetta. . ,

Mulla tuli sit mitta täyteen, että mä en tarvi, enkä halua enkä jaksa minkään sortin paapomista. Halusin pärjätä ja nousta sieltä epätoivon suosta. :)

Niin me sit noustiinki, hyvin mielestäni. Sain ammatin luettua loppuun, työpaikan ja arjen rullaamaan. Jäi semmonen, että minnen halua, että meidän elämään enää liikaa puututaan.

Mut toi perheneuvola lähti mun omasta halusta ja huolesta, että lapset, kaks vanhinta täytyy saada eheytettyä ja ne menneisyyden möröt puhuttua pois. En vaan arvannu että kakkosella on näitä ko. ongelmia, mitä olin tiedostanu esikolla olevan. Toisaalta se on voinu mallioppiakin sitä, koska esikko on hokenu sitä "minä en osaa mitään, oon ihan tyhmä" mantraa jo pari vuotta. (nyt vähemmän tosin)

Eli siis jostain voimia siihen keskusteluun ja avointa mieltä!! EN haluais täällä uudella paikkakunnalla leimautua miksikään ongelmaperheeksi ku me ei sitä olla!! Kai ne itsetunto ongelmat on korjattavissa ja voi johtua muustakin ku ongelmallisesta historiasta!!? Tai huonosta tsemppauksesta äitiltä. . .

Milla, mul ei oo kans mitään erityistä joulumieltä vielä hankittu. :)
En aio siivota mitään suursiivouksia. Ukkoa tekis mieli heittää välillä kaulimella leipäläpeen ku se vaatii itsetehtyjä laatikoita imellyksineen. Toki oon joskus tehnyki niitä, mul itellä sappivika, mikä vähän rajoittaa tota puolta.. Porkkanalaatikon kyl teen, mut kai se perunaki sit täytyy.
Viitti perkule sanoa eilen, ettei muista koska on saanu riisipuuroo viimeks, et varmaan toissajouluna ku äitinsä sitä teki. Voi huilu, että ei voinu tietenkään muistaa ku minä viime jouluaattona keitin riisipuuroa porukalle niinkuin joka ikinen muukin jouluaamu!!
Mut eihän sitä kannata huomioida, äidin tekemät vaan.. Motivaatio tosi korkeella.

Mut kai se tästä. Ootan että isommil lapsil alkaa tuo loma niin sit leivotaan sun muuta. Ei noiden kahen (2 ja 4v) kans silleen huvita ennenku isommat on mukana. Nääs noi on niin menevää sorttia, että tolkku pois!
 
Tsemiä katruska sinne...

Joo mulla joulufiilis ihan hukassa... vaik kui joulu musaa kuuntelis ni ei vaan iske... pukin tamineitaki oon metästäny ja kaikkee mut ei iske se joulufiilis niin millää... noh EHKÄ jouluaattona sit...

Ite ku ei tartte kauheesti joulua laittaa kotiin, muuta ku koristeellisesti kun mennään siskon perheen tykö jouluksi... mut ehkä se kun on isompi porukka niin se joulu tarttus itteesäki...

Lasten huonees pitäs alottaa joulu siivous... sais tilaa uusille leluille :) mut ei sekää oikeen iske... jotenki taas niin viimisen päälle motivaatio pula kaikkeen...

Osaako kukaa muute sanoon mist vois johtua, mulla tuli viime yönä ihan outo olo... koskaan aiemmin ei oo ollu... öhmis oli uni tissillä ja siin se jonku aikaa oli mul tuli tosi levoton olo päästä varpaisiin ja oli pakko lopettaa tissuttelu... mut toinen itki niin sydäntä raastavasti et aattelin jatkaa, mut sama homma taas eli koko kroppa oli yli levoton ja en oikeesti voinu rentoutuu ollenkaa ja oli pakko lopettaa tissutelut. Poika onneks nukahti pienen nyyhkimisen jälkeen... oma oloki helpotti ja sain nukuttuu... mut oikeesti oli niiin outo tunne ja teki ihan pahaa... Tosin on sellanen hiukka levoton olo kropas ollu viel tänki päivää... en tiiä... jotaiha se kai...

Mut nyt mentävä... käytävä asioilla ja sit neidin joulujuhla...

Ansuli ja öhmötti
 
Katruska kirjoitti:Ukkoa tekis mieli heittää välillä kaulimella leipäläpeen ku se vaatii itsetehtyjä laatikoita imellyksineen. " Ihanasti sanottu!! Ja kyllä tiedän tasan miltä toi voi tuntua!!! Joskus jopa kuvittelen mielessäni ukon ilmettä jos sitä kaulimella heittäisin tai paistinpannulla kajauttaisin.... ;D Meillä ukko ei lyllä nyt vaadi mitään. Oli suorastaan yllättynyt kun sanoin että haluan tehdä yhden kinkun jouluksi. (yleensä meillä siis väännetään kättä siitä onko se kinkku pakko tuoda sinne joulupöytään....) Ja joulusiivoukset, noh niiden tekemisen lopetin jo ...hmmmm, pitää oikein miettiä....5-6 vuotta sitten...? Meillä on ihan tarpeeksi puhdasta ilman yletöntä kuuraustakin! Vähän oli ukkelilla sulattelemista ekana jouluna ja pesi ihmeissään keittiön ovia. Sen jälkeen ei olla kumpikaan sitä just jouluksi tehty..
Noi lasten itsetunto jutut on kyllä niin raskaita. Mulla on tosi pahamieli ja myös huono-omatunto kolmosen puolesta. Raukka kun ei pysty edes kommunikoimaan helposti muiden kanssa ja joutuu siis usein kuulla arvostelua älynlahjoista perheen ulkopuolisilta.... ja kuten kelto sanoi palaverissa niin on sen verran fiksu että vielä kaiken kukkuraksi vertaa itseään ja huomaa omat puutteensa... :´( No ei auta kuin mennä eteenpäin ja yrittää tehdä asialle jotain...

Anskuli, en osaa kyllä sanoa mikä sulla oli.... Mulla oli viime vuonna joku ouot paniikkikohtaus, alkoi ahdistamaan, hermostutti ja koko kropassa outo olo... Samalla kyllä verenpaine ponkaisi ylös. Olin raskaana ja se tietty hermostutti lisää. Jos vaikka siitä tilasta olsii ollut jotain haittaa vauvalle.... Voisko toi olo johtua tulevasta joulusta? Miten sun ja sun sikon välit? Joko olette "lähentyneet" ja saaneet puhuttua, vai vieläkö se sulkee sut ulos omasta elämästään?

Nyt neidille ruokaa antamaan!

Milla
 
Milla mä ite pistän tätä väsymyksen, stressin tms. piikkiin... joulu ei sinänsä minua stressaa kun sen päätin jo aikaa sitten... mut muuten elämä täynnä ylä ja alamäkiä (ei siis oma perhe-elämä, mut muuten)... Siskon kans ei olla missään väleissä... oli kieltäny mua hommaamasta lahjoja sen lapsille, mut enhä mä sitä kuunnellu vaan ostin niille aivan kuin muilleki (on ihan jumalaton ikävä niitäki muksui)... Sit tos pari viikkoo takaperin kaveri kaato omat huolesa mun päälle ja sotki mut omiin huoliinsa... otin siipieni suojaan ja annoin kaiken avun mitä ihminen voi toiselle antaa... niin henkisesti, fyysisesti kuin rahallisestikin... eli käytännös se oli meil vauvansa kanssa liki viikon,söi mun ruokia, sai levätä ja mä hoidin vauvan yötä päivää... ja kiitoksena sain hatullisen paskaa... niil siis ongelmia ukon kans ja ny ku ne sopi ni ukkosa kiels yhteyden pidon muhun ja liki kaikkiin kavereihin... ei vaan oikeesti jaksa... mul ny reippa viikon ollu tosi räjähdysaltis olo (puran sen vääriin ihmisiin) :( eli mies saa kuulla paljo mitä ei välttämät ansaitse... jotenki nyt ei vaan jaksa nousta ylöspäin... oon siis henkisesti tosi lopussa... välil oikeesti huomaa iteki ku on ihan pysähtyny ilme ja vaan jää tuijottaa yhtä kohtaa... eli kai toi viime yö on vaan jotai oireilua väsymyksestä ym... itellä uni rytmi ihan sekasin parin viikon ajalta... En oo muutamaan viikkoon yhenäkää iltana käyny nukkuu ennen kahta :( ja aamul kuitenki pakko herätä herättää muut 7-9 aikaan... Mua vaan sinänsä pelotaa ku oireet alkaa olla saman moiset tietyl asteel ku esikon jälkeen ja sillo kävin läpi tosi pahan masennus jakson... oikeesti ois pakko saada ny elämään jotai positiivistaki... toki sitä on jo ja paljon (kiitos lasten ja miehen), mut siis jotain uutta mikä vetäs ylös tästä... Huomen lähen pikku poikien kans junal pv reissulle entisille nurkille, jos se sais ees hetkeks ajatukset muualle...

Mut nyt alan lopetella tuli jo niin pitkä vuodatus omaa napaa et ei oo enää kivaa luettavaa :(

Yritän alkaa nukkumaan ku huomen ois tarkotus lähtä aamul kuuden pintaa junaan...

Hyvää yötä kaikille ja mukavaa loppu viikkoa

Anskuli ja öhmötti
 
Anskuli, täällä niin hengessä mukana ku vaan voi! Toi on niin väärin...
Ensin ihminen on vailla tukea, apua, olkapäätä ja vielä pätäkkääkin. Sit ku pahin ohi, niin sonmoro! Huomaat ite kuin kuiviin sut on imetty ja sit sitä on jääny lopulta ihan ulkopuoliseksi. Hieman tulee varmaan hyväksikäytetty olo!!
Kai se on sitä ihme hoivaviettiä, mitä me tarvitaan ison perheen pyörittämiseenki ja sitä riittää sit vähän ohi oman perheenkin. Toiset tietää sen, että on niin hyväsydäminen ihminen kyseessä, että se ei sua ovelta takas käännytä. . .

Noista yöllisistä oloistasi mietin, että josko jonkinasteista paniikkia niinku Millakin sano. Mul oli ennen justiinaa kans tommotteita, että mun piti siis juosta ihan pihalle haukkaamaan happea kesken unien, ku tuntu että huone käy ahtaaksi. Jos omassa mielessä myllertää kaikenlaista niin oon sen ajatellu sillain, että ne puskee sit ruumiista läpi, jos ei kerta sielusta pääse :)
Toi on tosi surullista, että sisko käyttäytyy noin jyrkästi sua kohtaan...

Ja Milla, noi ulkopuolisten, tietämättömien ihmisten kommentit satuttaa. Ei niiden pitäs antaa vaikuttaa kun itse tietää miten ne asiat on. Silti sitä ottaa itteensä kun kyse on omista lapsista varsinkin.
Mun kolmonen on sit taas asia erikseen, siitä en nyt vuodata juuri. Hänellä ei ole nupissa vikaa, on vaan tosi näkyvä persoona kun toinen silmä lähes sokea ja toisessakin tosi huono näkö, plus huono kuulo. Nyt syksyllä vasta sai lasit ja rupeen tässä odottaan jotain muutosta käytökseenki. Törmäilee paikkoihin ja sille sattuu aina kaikkee. Sit ne ihmisten epäluulot ja hymähtelyt ku en aina saa sitä pidettyä aisoissa. Porukka luulee ja sukulaisetki vähän kyselly, että onko tuo aina ollu tommonen... siis että sil olis joku oireyhtymä... huohh! (vuodatin kuitenki)

Mutta niinku oon tässäki todennu varmaan monesti, että se joulu tulee ilman sitä ylimäärästä kouhotustakin. Pitäs osata nauttia siitä täreimmästa mun mielestä, eli perheen kiireettömästä yhdessä olosta. Sitä on vielä kai meikäläisellä oppimista, että unohtaa ne vaatehuoneen sekaiset hyllyt ja ulkopuolelta pesemättömät ikkunat. Onneks on niin pimeetä ett ei ne sieltä mihinkä näy. Tuleeha tuota imuroitua tätä huushollia vähä väliä, että ei mekään tänne paskaan hukuta vaik se Joulusiivous (pahh) jää tekemättä.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Katruska
 
Sellanen juttu viälä, että mie oon ny ihan vallan eriparitissi. Toisesta loppu vallan maito ja se on asettunu nyt omiin uomiinsa, koko b85 ja sit toinen meijeri on käytössä ja tuottaa maitoa justiinalle varmaan koollaD. Ajattelin työntää liiveihin isännän tennissukan ku mennään anoppilaan jouluaterialle.
Justiinalle pikkuhiljaa antanu kiinteitä ja se ny herää kerran yössä ottaan tissiä, eli sitä oikeeta, ei isännän puolimmaista. . . varmaan se mun rintatulehus aiheutti tän...
 
Heips vielä!
On tässä jo vähän kiiruskin, mutta muutama sananen..

Hih, eriparitissit. Mulla kohta se kansallispukutaskuvaihe. Lopetin viime viikolla imettämisen, tyttö siis kohta 1v2kk. Loppuviikolla plajahti sellaset silikonit, että eipä meinannut isäntä uskaltaa päästää mua viihteelle perjantaina :-) Nyt tästä vähitellen surkastuvat...

Jaksuja kaikkien hankalien juttujen kanssa! En nyt ehdi erittelemään tarkemmin. Katsotaan, jos päivemmällä.

En ole mennyt töihin. On vaan vähän tullut mitta täyteen elleilyä, mutta kyllä mä täällä sillontällön pyörähdän.. Kotosalla jatketaan muksujen kanssa oloa ensi vuonnakin :-)

Nyt pitää rientää kerhon joulujuhlaan.
Moiks!

Tehis

 
Anskuli, mä sairastuin ekan vauvan jälkeen synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja se oli kyllä aika kauheaa aikaa. Se voimattomuus ja väsymys, puhumattakaan siitä pahasta olosta! Neuvoisin kyllä sua hakemaan apua ja voimavaroja jo nyt jos vähänkin epäilyttää että voisit masentua tai väsyä. Parempihan se on reagoida ajoissa ja varauta nyt jo, kuin kärvistellä sitten masennuksessa....
Sen olen oppinut tietyistä kavereista ja nk. "ystävistä" että kaikkea ei saa ottaa itseensä ja kantaa, vaan osan, suurimman osan asioista täytyy antaa valua pois kuin vesi hanhen selästä. Sä et voi kantaa sun ystävän murheita, parhaimmassa tapauksessa voit vain tukea ja kuunnella, mutta ystävä tekee ne päätökset omasta elämästään siinäkin tapauksessa että jää huonoon (?) liittoon ja katkoo välit kaikkiin muihin ja entiseen. yritä antaa asian olla (joo on vaikeeta) ja vaikka ajatella muita kivoja asioita. Keskittyä oman elämän positiivisiin juttuihin. Joskus sun ystävä ehkä huomaa minkä virheen on tehnyt ja haluaa ottaa yhteyttä, tai ehkä pääsee irti miehestään (?) ja tarvitsee sua, tukea sulta ja sun ystävyyttä. Jos olet silloin sitä valmis antamaan niin hienoa, mutta silloinkaan ei ole sun asia kantaa ystävän murheita omana taakkana.
Ei muuta kuin voima haleja!!!! Ja lohdutus haleja!!! :( Laitan samalla tulemaan iloista joulumieltä (suoraan tuolta meidän lasten huoneesta... siellä sitä on kukkura kaupalla) Ja rauhallista ja seesteistä joulun odotusta multa.
 
Minä taidan vetäytyä jo Joulun pariin... jos tässä kotia laittamalla joulukuntoon ja lahjoja pakkaamalla sais edes jonkinlaisen joulun tunnun... Palaillaan taas joulun jälkeen :)

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille

toivotaa Anskuli ja öhmötti
Sekä muu perhe
 
Heippa kaikille!
Täällä aletaan kanssa "hiljentyyn" (hih, varmaan hiljeneekin) mutta siis joulun viettoon. Aatonaattona meillä vähän ku aatto jo, kun sit joulunpyhän yöllä lähetään ajelemaan kohti pyhätunturia. Eli siellä on sitten talvea tiedossa ja lomaa!

Oikein ihanaa joulua ja hyvää mieltä sydämestä saakka. Lasten riemusta sen joulumielen viimeistään itselleen saa, toivottavasti ainakin. Kiitokset kaikille kun ja jos olette jaksaneet lukea meikäläisen vuolaita vuodatuksia!

Jouluniloa toivottaen katruska, justiina (tänään 5kk) jne jne :)
 

Yhteistyössä