Toggle sidebar

Suuret perheet maalis-huhtikuu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Milla Maqia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Juu Milla reissuun vaan, kyl se tännekin ihan just kuulemma tulee niin ei auta kotiinkaan jäädä.. Hauskaa reissua!!!

Lueskelin muuten tuossa yhtä vanhaa vauvalehteä ja löysin yhdestä jutusta sun siskon!! = )

Mä oon välillä kanssa lueskellut tota ketjua, on se aika mielenkiintoinen joo. Meillä tuommoinen kasvatus tulee ihan luonnostaan, en ole sitä sen kummemmin koskaan miettinyt että sille pitäisi antaa nimi... Mut perhelehden juttu oli kyllä mennyt vähän överiksi, ettei kerrota kenellekkään (edes lapselle itselleen) sukupuolta, siinä menee mun raja. Meillä kolmonen leikkii tyttöjen leluilla tosi paljon, on siellä kyllä autojakin ja hirviöleluja, mut lelujahan ne vaan on. Vilma-nukkeakin on poika hoitanut tosi paljon. Meillä mies välillä sanoo pojalle että pojat ei kitise ja itke tuollalailla, silloin joutuu vähän ojentamaan että saa itkeä... Mut hän onkin jo niiin vanha ja vähän vanhanaikainen... ; )

Juuh, ei ihmeempiä täällä, kauppaan pitäisi kohta lähteä, mies lupasi lähteä mukaan kun hermo menee noitten kakrujen kanssa muuten. Kolmonen oli eilen oikein megarasittava, pinna paloi ihan täysin!! Tuhosi kukkapenkin, muutamat lelut maalasi akryyliväreillä, piirsi seinään meikkipuuterilla jnejne... Ja nauroi päin naamaa, nänännääännäääää... Huoh. Pohdin kuumeisesti laittaisinko sen syksyllä kolmeksi päiväksi viikoksi tarhaan, ite sanoo että haluisi mutta kun en oikein tiiä kun ite oon kuitenkin kotona. Vaikea paikka ja pitäisi tällä viikolla päättää...
 
Kuulostaa sellaiselta peruspäivältä, Titti.... ;D

Joo , mäkin olen ajatellut, että tämä "sukupuolineutraalikasvatus" on ihan normi juttu nykypäivänä. Enkä ole ajatellut sitä hirveesti sen enempää.. Miehelle teki välillä tiukkaa kun poika pukeutui niihin prinsessaunelmiin, muttei koskaan sanonut mitää. Ja siitä nostan kyllä hattua sille, koska tiedän että olisi varmasti halunnut vähän toppuutella.... Mäkin luin sen jutun ja mietin kyllä, että voiko se tehdä jopa lapselle hallaa, ettei tiedä kumpaa sukupuolta on...? Ja siinä jutussakin mainittiin, että tämän pariskunnan tuttujen samalla tavalla kasvatettu lapsi on koulukiusattu. Vähän tuli pahamieli lapsen puolesta. :( Niin ihan kuin se mulle kuuluisi....

Ja joops, mun siskohan se siellä lehdessä! :)

Jahas, ruokaa täytyy alkaa laittaa.... ei huvita kyllä yhtään.
 
Moi.

Hiljaista tällä palstalla.... Ajattelin vielä kertoa miten siellä psykologilla meni, kun sen täällä otin puheeksikin. :)
Eli mitä todennäköisimmin pojalla ei ole aspergeria, mutta psykologikin myönsi että on paljon as-piirteitä. Testien mukaan pojan ongelmat ovat juuri noissa sosiaalisissa kyvyissä, "akateemisissa" kyvyissä on ihan ikätasoinen. Neuvoksi saatiin ottaa yhteyttä perheneuvolaan ja siellä olisi tarkoitus työstää noita sosiaalisen puolen heikkouksia. Mitä se sitten tarkoittaakaan niin jää nähtäväksi. Mutta ihan positiivisella mielellä odottelen mitä apuja saadaan.
Pakko myöntää, että vähän on sellainen fiilis että mitä olen tehnyt väärin kun pojasta on tullut sosiaalisesti noin kyvytön. Niin siis meillä ollaan oltu kotihoidossa. Olisiko tarhaan vieminen nuorena ollut parempi vaihtoehto ja opettanut pojan paremmaksi tai etevämmäksi sosiaalisissa tilanteissa vai onko toi pojan luonne vaan sellainen ettei sille mitään voi? Poika siis luonteeltaan hyvin periksiantamaton ja omaehtoinen. Lisäksi usein esim kerhoissa tai pihalla valitsee mieluummin yksinolon kuin epämiellyttävän seuran tai tekemisen joka ei kiinnosta.... Noh, näitä on kait loppupeleissä aivan turha edes miettiä. Mennyttä ei voi muuttaa ja toisaalta ei voi tietää olisiko sekään ollut hyvä. Siis tarhaan laitto. Eskari vuonna kun poika stressaantui niin pahasti 7 tuntisesta päivästä. Hoidossa oli liikaa hälyä ja vaihtuvuutta...
Kiitos kaikille tsempityksestä ja tuesta!
 
Taitaapi ihan kuolla koko ketju, ei taida viitsiä edes touko-kesäketjua edes perustaa??
Onhan se niin että kiire on isoissa perheissä ja Fb:ssä Anskulin ja Millan kuulumiset jo tuleekin nähtyä. Mutta mites Mirkku?? Tyttöhän on jo vuoden täyttänyt, mites siellä menee??

Millan tytsikin on ihan kohta vuoden!! Näin se aika menee... Tules kertoilemaan kuulumisia! = )

Meillä poika tulee viikon päästä puoli vuotta!! Huoh, ei voi enää ihan vauvaksi sanoa...
Viime viikolla nousi itse istumaan ja eilen konttasi/ryömi ekan metrinsä! Ja hammaskin eilen tuli, on ollut kuumeinen nyt kun rokotuksetkin tuli samaan syssyyn. Mutta nyt tehtävä alakerrassa kunnon raivaus, kaikki ylimääräiset tavarat pois, portti täytyy laittaa portaikkoon, silmät on oltava selässäkin kun pääsee jo ronklaamaan joka paikkaan. Rankka aika edessä kun meillä sitä pikkusälää riittää!!

Siinäpä tärkeimmät kuulumiset, kesälomaa odotellessa, mitenhän siitäkin taas selvitään kun kaikki neljä tuossa jaloissa pyörii aamusta iltaan... = ) Ei muuten mutta kun toi kolmonen haastaa tyttöjen kanssa koko ajan riitaa, kaikilla palaa hihat sen kanssa. Se on vaan niiiin huomionkipee, sitä pitäisi huomata ihan koko ajan eikä se ole vaan mahdollista.

Eipä sen ihmeempiä, hyvää kesää kaikille!!!
 
Hupsista! Emmä unohtanu teitä ole, on vaan ollut niin paljon kaikkea.
Elämässä on just nyt niin paljon kaikkea (eikä niin vallan kaikkea ivaa, vaan myös murhetta) etten ole palstailemaan ehtinyt.

Silti haluan toivottaa kaikille isojen perheiden äideille rutkasti voimia ja rakkautta lapsilleen, ja ennenkaikkea TERVEYTTÄ!
 
Anskuli moi!

Mä käyn harvakseltaan katsomassa, onko täällä ketään enää. Ehkäpä tässä jonkin ajan kuluttua taas aktivoituu paremmin ;))

Meille kuuluu ihan hyvää, nyt. Vanhin lapsi oli kk sairaalassa, tarkkaillaan nyt vointia. EI siitä nyt enempää. Koulun alkua odotellaan pikkuhiljaa, kakkonen alkaa koulun kans. Isompi tyttönen menee osa-viikkoiseksi hoitoon, ja itse jatkan kotona kunnes kuopus on kolmen, joko tää tai ehkä mahdollisesti sitten joskus kun tuleva......
Ei vauvakuumetta on ilmassa.

Mirkku ja nelikko :))
 
Reissun päältä pikaisesti heipat!!

Täälläkin on elämää, kiva!! Mirkkukin aktivoituu taas, mukavaa!!! Vai haaveet taas nostaa päätään, taitaa olla ikuista itse kullakin... = ) Mulla on ainakin ikuinen kuume mutta terve järki tulee mukaan kuvioihin, pakko jossakin olla raja ja meillä se on tässä. Vaikka toi pienin on niiiin ihana ja suloinen!!

Jäbä on siis 7,5 kk ja kauhee vauhti päällä!! Kuukauden on nyt noussut jaloilleen ja nyt jo hitusen etenee tukea pitkin. Ruokakin menee nykyään aika hyvin alas, alussa oli vähän hankalaa mutta harjoittelu tekee mestarin. Tisumaitoa edelleen vain pelkästään juodaan, en ole jaksanut harjoitella nokkamukia oikeastaan ollenkaan kun ei tunnu tajuavan siitä mitään. Lasista tykkää vettä hörppiä joskus. Mutta siis kaikki ok, ihana tyyppi on ja rauhallinen ja kiltti. Valloittava kerta kaikkiaan!! = )

Nyt mentävä taas, palaillaan kunhan pääsen taas kotiin, laitelkaas kuulumisia lisää!!
 
Heippa kaikille...

Kävinpä täällä vaihteeks kurkkimassa... Nykyään tahtoo olla tosiaan että kun on koneella niin suurimman ajan lohkasee Fb..

Meillä sama meno jatkuu. Rytmiä yritetään tässä parhaillaan kääntää kesärytmistä pois. Illalla mukulat laitettiin 20.30 sänkyyn ja tänään herätys 7.00!! kauheeta jurinaa ku esikko tottunu kesällä lukemaan myöhäseen ja untakin on riittäny aamu kymmeneen saakka. Elikkä esikko menee kolmoselle ja kakkonen ekalle.

5-vuotiaan ilmoitin just seurakunnan kerhoon. KERRAN viikossa. Hän on erittäin vilkas ja näkyvä persoona, silmälasipäinen poika jolla toinen silmä lähes sokea. On sellainen vähän sähläri (kaikella rakkaudella sanottuna) No sit ku vanhimmat koulussa ja pikkuveljen kanssa pitäis leikkiä niin siitä ei tuu yhtään mitään. Heillä ikäeroa 2v9kk. Että vähän hirvittää tuleva syksy...

Justiina täytti 1-v pari viikkoa sitten. Oppi siinä kävelemisen jalon taidon ja nyt vetää rundia koko ajan.. Huono syömäri ollu koko kesän, ei maistu enää puurot ynnämuut :)

Sitten vähän hassu uutinen, meille tulee tammikuussa vauva :)
Nyt taitaa olla viikkoja 16.
Minä ressukka sain justiinan jälkitarkastuksessa cerazette-pillereitä ilmaseks kouraan varmaan vuoden tarpeeks. Että en tulis nyt raskaaks. Ihan uus merkki mulle eikä lääkäri eikä neuvolan täti antanut mitään ohjeita tästä merkistä. Minä syöny sieltä viime syyskuusta liuskan pillereitä ja pitäny viikon tauon. Sitten rupean keväällä ihmettelemään nivelkipuja ja valtavaa väsymystä, käyn lääkärillä, verikokeissa jne. Eikä mitään löydy. Reumaakin epäiltiin. Yks aamu ukkeli oli jättäny mulle kahvia pannuun ku oli itse lähteny töihin ja minä menin keittiön kautta suoraan vessaan oksentaa. Ei ollu mieleinen tuoksu. Ja sit soitan ukolle että mitä hel... nytte. "Sä oot raskaana". "en mä voi olla, oon syöny niin tunnollisesti pillereitä"...

Tein positiivisen testin ja soitan neuvolaan, kerron kaiken ja kyselen että miten tää on mahdollista. "Ei tässä merkissä pidetä viikon taukoa välissä"... KIITOS ku kerroitte näi hyvissä ajoin. Olishan munki tarttenu lukea käyttöohjeet mutta neuvolan tätin mielestä lääkärin kuuluu Aina opastaa kun antaa ihmisille tuntemattomia "lääkkäeitä" tms... Olivat ihan paniikissa tk:ssa että hyökkäänkö sinne riehumaan.. Ristivät tämän sitte "neuvolanmokavauvaks"..

Minä itkin kaks viikkoa, mies oli alusta saakka innoissaan. Oltiinhan puhuttu että vielä yks Sitten Joskus... Mut se tuliki sit nyt. Meidän piti mennä naimisiin eka. Kirkko varattuna ja kaikkee...... mut näillä mennään....

Mukavia viimeisiä koululaisten lomapäiviä ja innokasta koulun alottajaista kaikille!!!

(kauhee romaani Taas)
 
Voih Katruska ihanaaaaa :) Vähä mä oon onnellinen sun puolesta... (ja kadekin ehkä vähän) ;)

No joo aika paha moka kyllä neuvolalta, mut nykyään ku on näitä pilsui missä ei pietäkään taukoja vaan syödään putkeen... Mut kyl niist ehottomasti pitäs muistaa sanoa koska ei moni niistä tiedä kun ne kuitenkin ainaki mulle aikas uus juttu...

Onhan se kyl varmaan aika shokki toi, varsinki ku mä ainaki alkasin miettii et kuin kauan oon syöny pilsui ja ollu raskaana... ja onko siitä haittaa vauvalle jne.

Kyl mäki viel sen yhden haluisin... mut jää nähtäväks... ku on noi osa suvusta jo sitä mieltä et jo riittää :( Mut en mä kuitenkaa suvulleni niit tee... ite oon lapseni hoitanu... voin sanoo et tän liki 12 vuen aikana mun lapset on ollu muualla ku kotona hoidossa ehkä maksimissaan 20 kertaa eli käytännös ei ees 2 krt vuessa... eli ei pitäs olla kellää sanomista...

Katruska mä aloin miettii et ootkos sä mun fb listal???? ku ei toi nimimerkin yhistys oikeen luonnistu taas :D mut jos en oo ni jos haluut ni mut voi lisätä sp:l ansku-79@hotmail.com, siel ku on jo muitaki meit paljolti siirtyneenä :D on vähä reaalimpaa...

Meil lähtis huomen koulukkaat opintielle... esikko vitoselle, toinen tokalle ja sit nää kaks pikku ukkoo jääki äidin kans kotiin... mitehä sitä taas sopeutuu "hiljais" eloon :D

Mut joo mä taidan jatkaa jouten oloo... jos vaik koht painus unilleki ni jaksas herätä herättämään lapset kouluun :)

Anskuli ja nelikko
 
tohon edellä olevaan kirjoittamaani pitänee lisätä siis että sen vuoksi että olen miehen kans jossai kahelleen käynyt, ollu lapset hoidos maks 20krt... tokihan ne on osa päiväkodis tms ollu kun opiskeltu ja töis oltu :D
 
Ei tätä raskautta oikeen vieläkään meinaa todeks uskoo... Ihan niinku pieniä liikkeitä tuntus jo, että pikkuhiljaa niiden myötä varmaan sit rupee tuntuun. Viikkoja 17 nyt... Ja mähän en oo pillereitä syöny varmaan kymmeneen vuoteen, niin en oo ollu ajan tasalla kaikesta :) reppana

Niinhän se varmaan monissa isoissa perheissä on, että harvemmin sitä saa/tulee kysyttyä lastenvahtia että olis tilaisuus ukkelin kanssa kahdenkeskiseen aikaan. Meilläkin on ollu just sillain, että mun vanhemmat on tyyliin tullu hoitaan lapsia sillon, ku olen lähteny iltavuoroon ennenku mies on kerenny kotiin...
Kesällä piti lähteä kaksisteen reissuun, mun äiti sano, että se on sitten 3päivää maksimi että jaksavat (ovat jo aika iäkkäitä) Sit mietittiin että kannattaako kaksisteen tuhlata aikaa kaks päivää pelkkään ajamiseen, kun lapin reissua suunniteltiin. Oltiin sit koko perhe, ja niin oli varsin hyvä!

Ainakin mulla on semmonen "vamma" päässä että en tohdi pyytää, kun ajattelen ettei noiden kanssa kukaan pärjää. Vaikka luulen, että ne on kuiteski ihan normilapsia. Mut neljä vilkasta poikaa kumminki..... :)

Painiskelen vähän samojen tuntemusten kans ku MM. Tuon 5-v kohdalla, ja miettiny, että auttaisko jos laittaisin hänet päiväkotiin. Tässä on kuitenkin vuosi vielä eskariin aikaa.
Joskus säälittää kun sukulaiset ei oikeen jaksa häntä, poika vaistoo ittekin sen, ja on jopa sanonu, että "äiti miks mä oon aina kaikkien tiellä". Kun sitä hätistellään koko ajan pois silmistä.. Ite itkukurkussa yrittää pitää poikaa varsinki sillon sylissä, kun ollaan kylässä tai on vieraita. Poika on aito persoona, sanoo just mitä ajattelee. Ja ainahan ne ei ole ihmisten mieleen. Esim. tuumasi ukkelin veljelle ja vaimolle heidän pian 3-v lapsesta, että "miksi hän ei vielä puhu mitään?" Nehän melkeen suuttu ja rupesivat puolustelemaan lasta. Eivät ymmärtäneet, että poikakin on vasta lapsi, eikä tarkoittanu kysymyksellään varmasti mitään pahaa.. Mut näitä vastaavia tilanteita tulee, ja ite saa olla koko ajan varpaillaan että mitähän nytten. Ja varmasti lapsi vaistoo ku mäkin oon sit kiree ku viulun kieli...

Anskuli, mä kävin kurkkaan sua fb:ssa, mut en oo varma et olitko se sit sinä... En uskaltanu laittaa kaveri pyyntöä.. Mut sieltä löytää non-na@windowslive.com ja etunimi on katri.... heeeh...
 
Heippa!!

Ensiksi, isot onnittelut Katruskalle!!! Kylläpä neuvola tosiaan mokasi mutta onneksi olitte vielä yhtä lasta ajatelleet joten elämä ei niin tainnut mennä sekaisin.. = )

Meillä poitsu on nyt 8,5 kk. Tänään oli lääkärineuvola ja kaikki hyvin. 8,7 kg ja 74 cm, edelleen siis pitkä ja hoikka poika. On sillä niin kova vauhti päällä ettei varmaan kerkiä massaa kerätä.. ; ) Kävelee siis tukia pitkin jo sujuvasti ja konttausvauhtikin on tosi kova. Ylähampaat on ihan hilkkua vaille puhjenneet, viivat jo näkyy ikenissä. Edelleen odottelen kokonaista nukuttua yötä, ei taida tarvia uneksiakaan siitä ennenkuin imetys loppuu...

Mä tässä odottelen että ekat menkat alkaisi että pääsisi sterilisaatioon. Juuri eilen totesin että taitaa olla eka ovis käsillä, houkutteli noi petipuuhat meinaa siihen malliin ettei 1,5 vuoteen olekaan!! Ja muut oireet siihen päälle.. Noh, parin viikon päästä nähdään miten käy.

Jahas, taitaa olla Fb:n vuoro, mutkin löytää Anskulin kamuista jos Katruska haluat...

Moikka taas!!
 
Voi Katruska, onnea niin kamalan paljon!! Aivan ihana uutinen! Täällä mä ehkä vähän katteelisenakin tuumailen...

Ja moikkelis muillekin! Mä en ole fbssa joten mua voi "tavata" vain täällä ;))

Jaa että muillakin koulunkäynnistys vaikeuksia :). Meillä ei noi nukkumiset ja heräämiset ole hankalia, vaan se että sääntöjä on noudatettava :/. Ihme juttu. Kyllä kotonakin on säännöt, mutta koulun säännöt ne vasta "hankalia" onkin, kait.
Mutta kyllä tää tästä, mä uskon poikiin ja siihen että kyllä se alkaa taas sujua.

Katruska, sun 5v miehenalku kuulostaa vallan samantyyppiseltä kuin nyt ekalla oleva omani. Hän tosin on kylässä aika rauhallinen mutta sanoo asioita niinkuin ne on ja vieraille hyvin varauksellinen.
Viikko sitten pidettiin palaveri koululla josa käytiin uudelle opelle toi.teran kanssa näitä pojan piiretitä yms. läpi, ettei tilanteet tule ihan puskan takaa, ja että esim. kieltäytymiset jostain tilanteesta ei ole ilkeyttä (useimmiten) vaan että asiassa on joku hankaluus joka pitää selvittää ensin. Kun kaikki on ok, eikä esteitä ole, poika alkaa ihan kaikkeen mukaan, jopa sellaisella innolla että heikompia hirvittää :)). Suuttumus ja ahdistus-olotilat on menneet kokonaan ohi, niitä oli vieläsatunnaisesti vielä eskarin syksyllä, ja poika koeponnistikin uudet hoitajat ja johtajan oikein uralakka. Mutta uusi johtaja olikin viisas ja otti pojan pahimmassa raivossa vastaan, piti holdingissa ettei vahingoita itseään tai muita ja niin poika rauhoittui. Näitä tilanteita oli ehkä kaksi-kolme, ja sen jälkeen ei ole ollut ongelmia.
Ja mikä ihmeellisintä; poika oppi lukemaan keväällä ihan itsestään! Siis toki kirjaimet ja sen sellaiset on kiinnostanut jo kauan, muttamies ei mikään kirja-toukka ole koskaan ollut niin mulla oli todellinen ihmetyksen aihe, kun yks kaks poika luki, eikä siis mitenkään tavuttaen vaan ihan suoraan siitä vaan. Ei muuten tienny eskariopekaan että osaa lukea, eli poju on pitänyt kynttilää vakan alla.

Meillä perhe-elämä menee ihan ok. Mulla levottomuus on taasen kasvussa, se on varma merkki syksystä. Mä en tahdo jaksaa pitkäjänteisesti mitään, ja tuntuu että kokoajan pitää olla sata rautaa tulessa, tai muuten tulee... niin mitä? Tyhjyys?
Mä en osaa selittää. Syksy on mulle vaikea aika, tiedän sen. Kesä loppuu= kaikki loppuu. Tiedän, tyhmää. Mutta silti. Nyt on uusia projekteja vetämässä, autokauppa käynnissä, keittiöremontin aloitimme sunnuntaina ostamalla uudet kaapit, no ovet vielä puuttuu. Mies alkaa asentamaan keittiötä jahka ehtii.
Harrastustoiminnassa olen aktiivinen, ja meidän ensivasteessa olen päivystänyt nyt reilun kuukauden :)), käytännössä tarkoittaa sitä että olen lähtövalmiudessa virka-ajan ulkopuolella viikolla, ja viikonloppuna 24h. Keikkaa ei kuitenkaan tule edes päivittäin ja oikein tuurilla voi koko viikko olla keikaton. Mutta toisinaan voi sitten olla vaikka kolme keikkaa päivässä. Huh.

Jaaha, meidän neiti herää tuolla, pakko mennä.
Mutta hei kaikki, koitetaanko aktivoitua uudelleen tän listan kautta, mä kun en sinne fbhen ole tulossa, niin olis kiva kuulla teistä muistakin?

Jookoskta?

terkuin Mirkku ja nelikko
 
Heipparallaa! Muistin tässä kesän kääntyessä syksyyn tämänkin palstan.Oon ollut vähän pimennossa,en niinkään netin vuoksi vaan ihan oman jaksamisen.

Meillä kun meni vuosi noissa juniorin tutkimuksissa ja sitten tuli miehen kohtaukset ja 4 veen kurkun turpoamiset...kun alkoi olla seesteisempää niin mulle tuli se hirvee korvetulehdus huhtikuussa esikoisen rippijuhlien jälkeen.

Tauti ei tahtonut parantua,korva puhkesi ja puhkottiin ja kolme kuuria siihen söin.Ikinä ei ole ollut poskiontelotulehdusta ja sekin iski siihen.
Olin aivan puhki,kuume hakkas vähän väliä ja korvassa kaamee tinnitus joka jäi pysyväksi.
Nämä ja univaikeudet sai mut romahtamaan ja hain apua.Onneksi..
Olen syönyt nyt muutaman kuukauden mielialalääkettä ja elämä alkaa voittamaan.
Alkoi ahdistamaan kaikki,tarkkailin omaa terveyttä/sairautta ja pelkäsin että lapset taas sairastuu..
Olin niin ylikierroksillakin enkä silti saanut mitään aikaseks.

Mutta onneksi nyt on jo parempi olo.Kaikin puoli.

Koko ketjua en ehtinyt kahlata läpi,mutta sivun ainakin ja Onnea Katruska!!!
Onpa ihana ylläri teillä!
Meillä mies kuumeilee,aina se kai kuumeilee,mutta järki sanoo onneks mun päässä että nyt lepoa ja rauhaa tähän perheeseen.

Olen liian perfektionisti ja ajan itteni sekopääks.On opeteltava olemaan ja rentoutumaan sekä olemaan armollinen itselleen.
Eikä aina vaatia enemmän ja enemmän.

Nyt on sellasta aika rauhallista..ai niin paitti se että ehkä laitetaan talo myyntiin ja muutetaan!!! =)
Mutta muutoin iisisti mennään.

Junnu on tosiaan nyt 2 v 3 kk ja oikea pälpätti!!Laulaa vielä unissaankin...=)
On sellanen ilopilleri.
Siskonsa 4 vee on niin reipastunut,seuraa kamalasti kaipaa,kerhon alkoi ja sieltä kamuja toivoo saavansa.
Ja tosiaan vanhin pääsi ripille keväällä ja nuo kolmoset alkoi nelosluokan jo.

Mutta käyn useammin nyt varmasti,terkkuja kaikille!!
jatkan paremmalla ajalla...
 
Olen aikaisemmin lueskellut ketjuanne, ja nyt kun meille neljättä lasta odotetaan, niin rohkenen kaiketi laittaa jokusen rivin. On niin ihana lukea juttuja ja arkea, mikä nyt liittyy tähän isommat pesueen pyörittämiseen. Meillä vanhin lapsista täytti kesällä neljä, ja nuorin on nyt 10kk. Olen ollut yhtä opiskeluvuotta lukuunottamatta tässä kotosalla, tehnyt opintoja samalla, mutten onneksi enää :D

Neljäs raskaus oli suunniteltu ja toivottu, ja ehkä joskus vielä lisääkin tulisi. Kuitenkin nyt on ensimmäinen kerta, kun omaien voimine riittävyys on mietityttänyt enemmän. Ja sukulaisille en ole saanut kerrottua, kun toisinaan pelottaa mahdolliset kommentit. Ei ole suvuissamme näin isoja perheitä, vaikka en nyt usko, että voi ihan täysi yllätyskään heille olla. Yhdyn kuitenkin edelläkirjoitettuun,e ttä en minäkään näitä sukuni hoidettavaksi ole ajatellut, ja itse olenkin tähänkin asti kaikki hoitanut kotona ollessani. Tarkoittaa siis, että meillä isovanhemmat asuvat joko kaaaamean kaukana tai ovat vielä aktiivisesti seuraavat kymmenen vuotta työelämässä. Lastenhoitoapua en silti kieltäisi. Näin kotihoidontuella kun ei saa kotitalousvähennystäkään mistään lastenhoitopalvelusta. Äitini oli yhden yön kaksi vuotta sitten lapsia (silloin kaksi) vahtimassa, jotta päästiin miehen kanssa hotelliin nukkumaan univelkoja pois, mutta uutta vastaavaa tilaisuutta olen jo lakannut uneksimastakin! Sitä ei tule... :/

Meillä ei ole tuttavapiirissäkään muita lapsiperheitä, mutta nyt lapset ovat sentään sen ikäisiä, että kerhot ovat astuneet kuvioon. asumme maalla, jossa niitä ei ole huimasti:kaksi tuntia viikossa, ja matkaa kertyy yhteensä neljä kilometiä jalan. Mikä nyt ei tunnu missään :D En tiedä sitten kovin isolla vatsalla ja vaunuilla...

Katsoisin kuitenkin olevani varsin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, ja jahka nyt tämä etova ja paha olo hellittäisi, niin pääsisi taas arkirutiineihin käsiksi.

Onnea uusille raksuksille ja jokaiseen päivään lasten kanssa!! :D
Suvi
 
Pitkästä aikaa huikkasen tervehdyksen minäkin :-)

Ensinnäkin Kesälle kovasti onnea! Eikös me olla "tuttuja" entuudestaan.. Taisit olla heinäkuisissa -05 myös, jos en ihan väärin muista.
Ihanasti teillä tuo katras kasvanut ;-)

Voi, Katalla ollutkin rankkaa. Toivottavasti kohti parempaa ollaan kovaa vauhtia menossa!
Ei sitten kesällä taas keritty treffaamaankaan.. Nyt asutaankin lähempänä ;-)

Meillä tosiaan on tapahtunut tässä viime kuuleman.
Vaihdettiin paikkakuntaa. Muutettiin oikeasti maaseutupaikkakunnalle eli minun kotikylälleni. Talo saatiin ihmeen nopeasti myydyksi, vaikka ei ihan helpoiten myytävä talo... Nyt kovasti tsempataan tyhjennysten kanssa. Lokakuun lopussa pitäisi olla tyhjä ja silloin vaihtuu omistusoikeudet ym.
Asustellaan nyt rivarikolmiossa ens hätään, minun isovanhempien vanha asunto. Pikkuisen tiukkaa kuudella hengellä, mutta sopu sijaa antaa.. JAA MIKÄ??? :-D
Nyt katsellaan uutta tonttia. Samalla suunnitellaan myös vanhan sukutalon korjausremonttia, sillä meillä on nyt sellainenkin, vanha hirsitalo maalla.
Lisäksi pienen lisän&muutoksen tähän perheen arkeen tekee se, että minä lähdin töihin. Nuorin on kohta siis 2v. Sain töitä täältä kotipaikkakunnalta, työmatka 3km.
Arki on aikas rumbaa. Tuntuu, ettei juuri tyhjiä arki-iltoja ole. Ja tuo työ kyllä pahasti haittaa näitä vapaa-ajan askareita :-)

Semmoista tänne. Terkkuja kovasti kaikille!

Tehis
 
Heipä hei kaikille tasapuolisesti

Ihana kuulla kaikista...

Kesä 1 tervetuloa joukkoon ja ihanaa odotusta :)

Katalle jaksuja halien kera...

Mä oon täs parin vimosen viikon aikana miettiny elämän tarkoitusta... niin paljon on sattunu ja tapahtunu... mun piti tos jo kauan kauan kauan sit käydä tääl kirjotteleen mut kaik p*a kaatu päälle niin se vaa jäi... ootte kyl ollu koko aika mieles...

Kuten osa jo tietääki fb:n kautta ni meijän auto palo tos joku viikko takaperin parkis... ja lunastukseenha se meni... noh onneks löydettiin uus auto suht pikaseen ja ny on menopeli millä mennä...

Pari päivää autohomman jälkeen mun isä sai todella pahat epi kohtaukset ja jouduttiin nukuttamaan kahtee otteeseen 12 h:n uneen ja niiden jälkeen se ei meinannu herätä ollenkaan ja pelko oli suuri... Nyt kuitenki viikko sitten isä heräsi reilun viikon "unesta" ja toipuu kovaa vauhtia... nyt vain odotellaan jättikö kohtaukset ym jotain jälkeensä...

Täs välil tuntunu oikeesti et ei jaksa ja monet itkutkin tuli itketyä... jotenkin pari viikkoo sitten päivät meni niin sumussa että itse en muista puoliakaan mitä on tapahtunut... herätyksen todellisuuten sain kummi tytön ristiäisiin mennessä kun vetäsin itteni nurin portaissa ja teloin polveni... kasteen ajan purin kieltä et sain pidettyä itteni kasassa ja sen jälkeen saiki raahautua saikkulaan tikkauttaa polven...

Mut nyt jo vähä valoo tunnelin pääs sentäs...

Tää viikko meneeki väliveljen 4-v. synttäri juhlia suunnitellessa...

Joo mut nyt mä taidan lopetella tän purkautumisen ja lähtee nukkumaan niin jaksan aamulla nousta herättelemään lapset kouluun...


Askuli ja nelikko <3
 
No nyt. Paremmalla (?) ajalla luin teidän kuulumiset. En olekaan täällä käynyt yhtään sitten kevään. Ja oli kiva huomata että olette käyneet täällä kuulumisia kirjoittelemassa. Olette kaikki olleet mun mielessä ja aina välillä olen miettinyt mitä teille kuulu. Elämällä onkin ollut yllätyksiä yhdelle jos toiselle... on näyttänyt sitä rumempaa poskeaankin. Ikävää. Voima halauksia kaikille niitä tarvitseville ja miksei muillekin ;D
Joo, ihan en ole osattomaksi jäänyt minäkään, siis noiden vastoinkäymisten kanssa. Kakkosen eka kouluvuosi meniniin surkeasti ja sitähän tilitin tännekin ahkeraan.... Oltiin kokoperhe niin totaalisen loppu kun kesä alkoi,ettei sitä ihan todeksi uskonutkaan. Ikävä kyllä kaikki vaikeudet ei ole vieläkään takanapäin. Ollaan käyty perheneuvolassa ja tavattu jopa lastenpsykiatri, mutta tuntuu ettei oikeinmistään saa apua tai kunnollisia neuvoja. Kaikki vaan nyökyttelee, että poika on kyllä TODELLA poikkeuksellinen, erilainen nuori. Kuulemma myös aivan ihana. AS-piirteitäkin löytyy,,muttei tarpeeksi.Sosiaalisissa suhteissa on vaikeuksia. Ja että suurin ongelma on koulun ja koulun täytyisi asialle tehdä jotain. Huoh. No katellaan vielä hetki. Miehen kanssa ollaan mietitty että kauan ei katella tätä juttua enää. Jos kaverisuhteet alkavat vaikuttamaan yhtä paljon negatiivisesti koulunkäyntiin kuin viime keväänä niin salamana poika pois koulusta. Ei se asia sitten parane siellä.
Jahas, taas heti aloin kaataa likavettä teidän niskaan. :(

Katruska, onnea uudelle vauva uutiselle! Aina ei elämää voi suunnitella... ja joskus se todella yllättää!

Kesä1, tervetuloa joukkoon munkin puolesta!

Ja Mirkulla vauvakuume nostelee päätään.... ;) No sitä samaa vaivaa kai yhdellä jos toisella... Vieläkö sulta muuten saisi ostettua parit vaipat? Noi yhdet mitkä sulta silloin tilasin ovat meidän ihanlempparit.

Niinhän se on, että yleensä aina jollain on joku mielipide toisten lapsi lukumäärästä. Joko niitä onliikaa tailiian vähän, ikäero liian pieni tai liian iso. Ja hei haloomiksi toisiin perheisiin syntyy pelkkiä tyttöjä / poikia ja toisiin sekaisin kaikkia???? Ei kannata välittää. Rohkeasti kaikki kulkemaan vaan omalla valitsemallaan tiellä!


Lopuksi pyydän anteeksi kaikkia kirjoitusvirheitä. Maisku nakkasi mun läppärin alas pöydältä ja on repinyt muutamianappuloita tästä irti.... jotennäppis ei ihan toimi moitteettomasti ja kuten vanhastaan tiedätte, mulla ei tod ole tapana oikolukea.... Jälkeenpäin vaan kauhistelen kaikkia mokia, niin asussa kuin tyylissäkin.

Nyt pyykkiä lajittelemaan. Sitä työtä riittää. Ja sitä tehdessäni aina muistelen Mirkkua ja Mirkun säntillisyyttä niissä asioissa.

Milla ja pesue
 
Milla voimia, jaksuja ja halauksia sinne... toivotaan et lähtis koulu rullaamaan....

Meil esikol alkamas esi murkku ja se näkyy ja kuuluu... huoh... kyl oikeesti välil jopa tavarat lentää... Mut josko se ois vaan ohi menevää... hih toivos hyvä elää ;)

Joo mut nyt mentävä jeesaamaan isäntää ku se innostu vaihtaa järjestystä... on noi meijän lipastot sen vertas painavia jotta niitä ei yksin siirrellä :)

Mut tulkaahan kertoilee muutki kuulumisia...

Anskuli ja nelikko

 
Helou!!

Täällähän oikein säpinää, hienoa!!! = )

Millalle jaxuja pojan kanssa, toivottavasti asiat selkiytyy ajan kanssa, mieluiten pian!!

Anskulillakin murheita, voimia sinnekin.

Ja Kata, kiva kuulla sinustakin vaikka ei sielläkään ruusuilla tanssimista ole ollut. Hyvä että kaikki nyt paremmin.

Tervetuloa munkin puolesta Kesä1, tää on tainnut nykyään vaan olla vähän hiljainen ketju, toivottavasti vähän eloa tähän nyt saatais.

Täällä ei mitään ihmeempiä, poitsu kasvaa ja kehittyy edelleen hurjaa vauhtia, ei kyllä enää vauvaa meillä oo... Hö. Ensi vkl tulee jo 10 kk, pari viikkoa on jo kävellyt ja muutama sanakin tulee, yhtenä yönä hamusi tisua ja sanoi "äiti, anna.." Ihanaa.. <3 Viime yönä jo ajattelin ruveta yösyöntiä lopettelemaan kun viime ajat on heräilty parin tunnin välein mutta se taisi kariutua jo heti alkuunsa kun jo seitsämännen (!!!) flunssan pukkasi päälle. Katotaan ny, viime yö meni ainakin hyvin vaikka monta herätystä olikin. Mut aika helskutan väsyny oon tohon ainaiseen sairastamiseen, joka kerta kestää sen pari viikkoa kun paranee. Pöh.

Mitäs muuta, eipä oikein ihmeempiä. Kolmonen täytti juuri 4 vuotta ja ehkä elämä sen uhmistelujen kanssa ihan hitusen alkaa helpottaa. Käy pari kertaa viikossa kerhossa, haluaisi joka päivä sinne mennä että ilmeisesti viihtyy. Ensi elokuussa olisi tarkoitus lähteä töihin joten siihen asti saa odotella päivittäistä hoitoa. Mut ehkä mä selviän sen kanssa... ; )

Jaha, nuhanenä heräs tirsoilta, gottago.....
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Similar threads

T
Suurperheelliset tammi-helmikuu
Viestiä
98
Luettu
3K
Vauvat ja taaperot
Milla Maqia
M
M
Suurperheelliset MARRAS-JOULU
Viestiä
80
Luettu
2K
Vauvat ja taaperot
Titti*
T
T
Suurperheelliset SYYS-LOKA
Viestiä
163
Luettu
4K
Vauvat ja taaperot
katruska-31
K
T
ISOmpaa pesuetta haaveilevat 31
Viestiä
574
Luettu
11K
Lapsen saaminen
Ohdis
O
J
ISOmpaa pesuetta haaveilevat 28
Viestiä
234
Luettu
5K
Lapsen saaminen
joo Xo)
J

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa