Suuret perheet maalis-huhtikuu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Milla Maqia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Heippa!

Tervetuloa munkin puolesta uusille!!!

Olipa kiva lukea kuulumisianne..
Anskulin elämästä vähän jotain aina voin aavistellakin :D Mun naamakirjapäivitykset aika nihkeitä. Tässä nyt puoli sukua on boikotissa. Törmänny nyt sit tähän "edessä toista ja takana toista-ilmiöön".
"onnea vauvanodotukseen" ja muuta diipadapaa.. sit toisille jauhetaan, että "eikö niille olis jumalauta jo riittäny noi mukulat....." Sit kaikki muistanette miten herkillä sitä välillä on niin vetää sen herneen ja koko palkokasvinkin välillä nenään, vaik ei pitäs pätkääkään välittää! Itsepähän nuo "mukulat" on tosiaan tullu pääasiassa hoidettua ja elätettyä..... Kateusko lie vai mikä!? Jotenkin nyt on tuntunu että pitäs selitys antaa kaikille, Miksi meillä on näin iso perhe... Yks ystävä jol on yks lapsi sanoo ihan samaa, että pitää selittää miks heillä on vaan yksi joka jää ainokaiseks. Pitäskö jokaisessa suomalaisessa kodissa olla se 2-3 lasta, farmariauto ja koira??? No nyt lopetan tämän avautumisen tähän! :)

Ilmoilla on ihan selkeästi syysväsymystä! Ja eihän sitä aina tarvi ihan terävimmillään kai ollakaan.

Meidän 5-vuotiaalla todettiiin keliakia, maitoallergia, astma jne.. lisäks ruokavaliosta pois : soija, kanamuna, sitrushedelmät, tomaatti, mansikka, suklaa ja mitähän kaikkea. Hänen kanssaan saanu nyt ravata lastenpolilla.. Mut tähän asiaan en aio nyt jäädä jumiin, vaan yritetään elellä päivä kerrallaan ja sillä asenteella, että ainakin osittain paranee näistä "vaivoista".

Perheneuvola täälläkin tuttua. Esikoisella tuli koulun alettua semmosia alemmuuskomplekseja ettei se niistä yli meinaa päästä. Hyvänä esimerkkinä se, kun leikkasin pojalta hiukset. Luokkaan ei uskaltanu mennä vaan jäi käytävään hupparin huppu päässä. Opettaja oli joutunu maanittelemaan poikaa luokkaan, jolloin pojalta oli päässy itku että ku hiukset on näin lyhyet... hän oli saanu armon aikaa seuraavaan välituntiin saakka pitää huppua, mut syämäänki oli menny huppu päässä. Vaik ope oli antanu vaihtoehdot: huppu pois päästä tai ilman ruokaa.. poika oli valinnu ilman ruokaa, jolloin ope oli antanu periks (mun mielestä väärin).. vikalla välitunnilla oli tietenki luokkakaverit tullu härnäämään, että "näytä pää, näytä pää" jolloin ekaluokkalainen pikkuveli oli ottanu oman lippiksensä pois että "kattokaa tänne, mul on ihan samanlaiset".. sen jälkeen kaverit oli jättäny rauhaan ja poika menny tunnille ilman huppua. Tää tuli mulle aika puskista, että näin arka tai jotain se poika on. Ja ei tunnu kotikonstit tepsivän niin päätettiin lähteä sit perheneuvolaan.. saa nyt nähdä onko siitä sit merkittävää apua, toivottavasti! Kotona ja omalla väellä poika on tosi reipas ja iloinen... Opettajan mukaan hän tarvitsisi onnistumisen kokemuksia ja kannustusta.. Sit menee itteensä, että enkö mä sit kannusta tarpeeks...

Että ilmoittele Milla miten te olette kokeneet perheneuvolakäynnit! Ja voimia sinne!

Että on tässä kaikennäköistä muutakin ilmoilla. Raskausviikkoja kutakuinki 24, alaselässä tuntuu jo ihan kivasti rasitus :) Ja toi syke haluaa olla levossakin jatkuvasti yli 100..... että aika lailla tietää olevansa jo vanha ja ei ihan ensimmäistään odota :)

Jätetäänpä tarinaa toiseenkin kertaan..

Mukavata syksyä kaikille, ei anneta ilmojen sun muiden meitä latistaa. Lippu korkeelle vaan joka talouteen!! Pian ollaan joulussa, ja saadaan vähän hössötellä joulujutskillla ja muilla piristävillä asioilla :) <3
 
Moi.

Vielä on yksi tapaaminen perheneuvolassa jäljellä. Tavataan lääkäri ja nämä aikaisemmat perhetyöntekijät + psykologi. Järeä tapaaminen siis luvassa.

Vähän olen pettynyt kaikkeen, myös itseeni. Koulusta kuuluu koko ajan ikäviä uutisia ja välillä tuntuu että poika on joutunut opettajien hampaisiin. Jos joku esimpoikaa ärsyttää ja poiika takaisin ärähtää niin heti on poika syyllinen ja kotiin soitetaan. Sitten saan selvitellä näitä asioita kotona ja koulussa ihan urakalla.
Perheneuvolassa tuntui että syyllistä etettiin kotoa. Mutta se kai kuuluu tapaan. Pitäähän niiden selvittää että millaisista oloista ja millaisia ihmisiä ollaan. Katsellaan ja kuunnellaan vielä kerta... josko sieltä löytyisi jotain palveluakin. Ainakaan vielä eivät ole voineet tarjota mitään koska mitään sopivaa poikaa tukevaa "terapiaa" ei ole tarjolla. :(
Se nyt on selvää jo ettäpoika ei tunne oloaan luokassa hyväksytyksi. Ja sille me ei täältä kotoa voida tehdä mitään.

Jahas. Mies tuli kotiin. Täyutyy tehdä vahdin vaihto... mennä kauppaan ostamaan kakkosen synttäreille tarjottavaa. Kaverit tulevat muutaman tunnin päästä.....

Milla
 
Katruska älä välitä muiden mielipiteistä... itekin lakkasin piittaamasta jo aikaa sitte... puhukoot ihmiset mitä puhuu ja eikös se oo ihan hyvä jotta ei puheen aiheet lopu kesken ;) Teitäkin koetellaan noilla allergioilla, se on tosi ikävää ku on moni allerginen :( eli me päästään suht helpolla ku ei oo ku yhel vilja- ja toidel maitoallergia...

Meil pienin sit päätti ettii ittelleen jostai vesirokon :( puhkas kyl niiiin äkkisiltään näpyt että... noh ny ootellaan millo väliveli sairastuu... isot onneks on jo läpi käyny sen... Ittee kutisee vaan ny niin kovin ku mulla on joku ihme myötätunto kutina :D

Milla me käytiin joskus muinoin perheneuvolas ku isot oli pienempiä... aika liki sen jälkeen ku esikolla todettiin adhd... ja meille jäi siit vaan p*a käteen... samaa jauhettiin joka kerralla ja tuli sellanen olo et onks tää jotenki ite aiheutettu ollaanko huonoja vanhempia jne. jotenki se tuki osuus unohtu jonneki... lopetettiin se sit ja ei kukaa ees kaipaillu perään et miks ei enää tulla jne...

Tänne ei tällä kertaa oikeen mitää sen kummosempia :D loma menee sairastellessa ja kutistessa mut josko se siitä...

Oikein ihanaa syksyä kaikille ja käykäähän kertoilemassa kuulumisia...

Anskuli ja nelikko
 
Pikainen vilkutus kaikille! Lukemassa käyn vaan aina (niinkuin ei nytkään) ehdi kommentoimaan.

MM; juu, vaippuleita saapi edelleen, nakkaa säpoa ;)))

Mä sympatiseeraaan teitä kaikkia lasten erityispiirteiden kanssa taisteleville, tai lähinnä koulun kanssa taisteleville.
Meidän kakkonen, noh, varsin omalaatuinen poika on koko pienen lapsuuden ollut "omituinen" tai "jotain vikaa", näin ammattilaiset ovat sanoneet, jopa lapsen kuullen >:-/. Nyt tämä lapsi kumminkin pärjää koulussa ihan suht ok, kavereita ei kauheesti ole, mutta toistaiseksi se ei ole haitannut, ainakaan paljoa. On sellainen oman tiensä kulkija. Lukee luokkansa parhaiten ja matikassa aivan haka (ei ainakaan siinä ole äitiinsä tullut :)). Mutta tosiaan kahnauksia tulee ja menee, mutta mitään isompaa ei ole ollut kuin kerran, ja silloinkin aiheetta.

Mutta siis ymmärrän teitä millainen h*lvetti se voi olla!! Jaksuja siis kaikille!

Jaahas, nyt pitää mennä, nuorimmainen löysi jauhokaapista jotain ihanaa valkoista ja pölyävää :DD...

Kuulemisiin!!
 
Katsotaan osaanko mä ees käyttää tätä uutta versioo :O

Miksiköhän tämäkin näin hankalaksi tehty :D

Meillä saatiin kakkonen vihdoin ja viimein tutkimuksiin... koulu psykologi kävi tekeen arvion ja tuli samaan tulokseen minun kanssani eli tutkimuksiin laitetaan...
Eli siis lasten neuro seuraava suunta... erityis opettaja sanoi että lähdetään ajamaan vielä sellaista asiaa että tytöllä aloitettaisiin musiikki terapia, se voisi kuulema olla hyödyksi keskittymiskyvyn vahvistamisessa... kuulostaa minusta hyvälle...

muutapa tänne ei tällä hetkellä :D

suht terveitä ollaan nyt oltu ja saparotautikaan ei viel oo näille nurkille saapunu...

mut nyt lähettävä kauppaan

mukavia syyspäiviä kaikille

Anskuli ja nelikko
 
No johan oli vaikeasti löydettävissä tämä ketju!
Mutta onneksi viimein löytyi, vaikka hiljaiselta näyttää...
Enpä ole itsekään aktiivinen ollut, kotielämä vie kaiken liikenevän ajan, joten eipä ehdi täällä käydä.
Tuonne haaveilijoihin taas ilmottauduin, saas nähdä.

Vilkutukset kaikille!
 

Yhteistyössä