Moi!
Sydänääniä kuuluvissa, hienoa! Keijunkin tuoreita uutisia odotellen.
Mullakin viime viikolla kesti _tosi_ kauan, ennen kuin sydänäänet saatiin kuuluviin, vauva perätilassa ja äänet kuuluivat näin ollen ihan tuosta kylkikaaren välistä, ei hoksannut heti niin korkealta kokeilla. Mutta sama juttu kuin Julialla, liikkeet tuntuvat, niin en ollut huolesta soikeana, vaikka vähän säikäytti. Aiemminkin on molemmat pennut säikäytelleet, kun liikkeet ei olleet vielä tuntuvissa, silloin kyllä hikoiluttaa ja pelottaa ihan ältisti.
Hehee, nauramaan sai mutkin Mariskan kommentti, mutta myös Tiitun "odottajien sukupuolen arviointi..."
Kiitokset muuten ennustaja-Mollylle, jännityksellä odotamme povauksiesi paikkansa pitävyyttä!
Piritta, nyt kuvaa nassusta ja massusta! Halutaan nähdä sun uusi look!! Mulla otsis ollut jo pari vuotta ja vääntöä aamuisin myöskin. Paitsi täällä kotirouvana ollessa..
Hieno juttu, että gissan esinainen suhtautui hienosti, niin pitääkin!
Meillä Viliä taitaa kyllä tosissaan kuu valvottaa. Mun mielestä vähintään kolmas kerta, kun nukkuu todella levottomasti täyden kuun aikaan. Hyörii ja pyörii ja tulee viereen ja potkii ja kääntyilee siinäkin, mitä ei normisti vierellä tee. Kauanko kuu vielä mollottaa??
Pandattaa täälläkin, menen pikapikaa myöskin päikkäreille..
Mä ostin tänään lämmintä savukalaa torimyyjältä meille lounaaksi ja kommervenkkejähän siitä tuli. Vili tykkää kalasta kovasti ja lenksun jälkeen vaati "tavaa, tavaa" kiireellä. Mun riisuessa vielä päällysvaatteita ehti jo avaamaan kalakääreen ja niin se fisu luiskahti lattialle, great. No, se ei naurattanut, mutta onneksi oli puhtoinen lattia. Ruokailumme jälkeen annoin kissallekin osansa, joka tietystä syystä ruokailee nykyisin pakastimen päällä. Menin itse pyykin laittoon, niin eiköhän eteisen lattialla ollut kaksi kamua, joista toinen mussutti kisun lautaselta toisesta kädestään lohta ja toisella syötti kissaa, jaiks. En kyllä itse niin läheisenä kumppanina Paavoa pidä, mutta väkisinkin nauratti. Miten lie Vili ylettynytkin kurkottamaan pakkasen päältä lautasen, eikä kyllä jäänyt nälkäiseksi, kun omalta lautaselta annos ei ihan loppuun asti kulunut.
Joten kurkottelua täälläkin _ihan joka paikkaan_. Tavaroita on hajonnut yllättävän vähän, tottelee kyllä tosi hyvin tällä hetkellä. Kun tässä oikein hehkutan, varmaan talo kaatuu päälle illalla pojan toimesta.
Mä en ole sitä vauvasarjaa katsonut, milloin ja mistä tulee?
Peukkuja Mariskalle, jotta vauvakuumeilusta pääsisitte itse toimeen!
Keijulle on pitänyt kommentoida kahdesta asiasta. Mullakin on/oli kova sohvakuume, meillä on nahkasohvat, joista en pidä ollenkaan. En materiaalista, en väristä, en mallista. Ovat miehen isoisältä peritty, ehti ostamaan ne juuri ennen kuolemaansa muutama vuosi sitten. Nyt olen hylännyt ajatuksen uusista sohvista tällä erää, nuo ovat niin helppo puhdistaa, sillä niitä pikkuisia käpälänjälkiä on _joka paikassa_, vaikka usein kädet pestäänkin, eikä ruokaa syödä kuin pöydän ääressä. Joten hyvä, jos omanne on helposti puhdistettavaa matskua!
Ja taapero-sanasta mulla oli sama fiilis kuin sulla, se kalskahti kovasti korvaan, mutta nyt on jotenkin täällä kirjoittaessa iskostunut kirjoituskäyttöön (en edelleenkään käytä sitä puhekielessä) ja yleistynyt sana on muutenkin viime vuosina, hyvin usein virallisemmissakin artikkeleissa puhutaan taaperoista pikkulapsien sijaan. Me käytetään ehkä eniten napero- tai pikkupoika-sanoja puhuttaessa.
Vitsit, mäkin haluan kokeilla mutakakkua, en ole tehnyt ikuna. Nam. Nyt pitää kyllä varmaan luistaa arkilupauksesta ja ottaa pieni pala jädeä, jotta makeanhimo kaikkoaa. Vai söiskös marjoja ja jugua..? Muuten, missä jogurtissa on n. 15 palaa sokrua, huimaa ja uskomatonta!! Nastaa, että Lotalle kelpaa luonnonjugu, meillä ei.
Nyt lukemaan/tirsoille. Ai, niin se jäde..........
Mä en aina edes huomaa, jos joku korjaa sanomisiaan jälkikäteen.