Tahkoojaplussat 59

[siis vielä]

Huomenta!

Viime yö menikin sitten aika vehtaamiseksi, ennen kahdeksaa Vanessa nukahti perinteisen parinkymmenen minuutin huudon jälkeen (koskakohan se loppuu?), sitten heräsi puoli yksi, puoli kolme, puoli neljä..vähän vaille viisi annoin tissiä, sitten nukkui puoli seitsemään. Annoin taas tissiä mutta sitten ei sen jälkeen enää nukahtanut. En tiedä onko huono juttu antaa rintaa ollenkaan yön aikana, mutta kun kiinteiden syöminen niin superhuonoa, niin ei raaskisi enää olla antamatta viiden aikaan, varisinkin jos on puoli kahdeksalta syönyt illalla viimeiseksi, ja vain maitoa silloinkin. Meneeköhän lapsi siinä sekaisin?

Hertalle nuhan parantumisia! Ja ihanaa että pääset rauhassa kampaajalle! Musta joulu on ihan jees, mutta ei mua haittais sinänsä olla jossain muualla lämpimässä..me ollaan aatto kotona, ja varmaan jää eka kertaa kuusi hankkimatta, eipä tarvitse sitten vahtia Vanessaa sen kimpussa.

Mites Sanden ja Nellan yö?


Kannattaisi lopettaa imettäminen kerralla sitten kun sen lopettaa. Lapsi ei voi ymmärtää että rinnat ovat siinä vieressä mutta niitä ei nyt saa, koska on yö...

Jään odottelemaan päiväunia, krooh..

Kannattaisi lopettaa imettäminen kerralla sitten kun sen lopettaa. Lapsi ei voi ymmärtää että rinnat ovat siinä vieressä mutta niitä ei nyt saa, koska on yö...

vielä: Rinnat merkitsevät lapselle niin paljon muutakin kuin ravintoa, lohtua läheisyyttä jne. Tavallaan on sama että ei antaisi tuttia imevälle tai unilelua/räsyä tarvitsevalle lapselle sitä yöllä.

 

[Nekku ejk]

Jasså det, olen tautisen kanssa eri mieltä. Käsittääkseni unikoulun tarkoitus on saada lapsi nukkumaan yönsä syömättä, ei koko imetyksen lopetus. Meillä ainakin toimi vallan mainiosti, imetys jatkui vielä 4 kk unikoulun jälkeen ja useimmiten onnistuu. Hellyyttä ja läheisyyttä voi tarjoilla muutenkin kuin daisasta. Kata, mietin kyllä samaa juttua silloin itsekin sen aamuyön syötön kanssa, että meneekö lapsi sekaisin. Mutta me saatiin se toimimaan. Jätin silloin Lotan viereeni nukkumaan loppuyöksi, muuten nukkui omassa sängyssään. Varmaan teit V:n tapauksessa just hyvin, että kitkit imemis-nukkumisrituaalin pois päikkäreiltäkin loogisuuden nimissä. Ties vaikka tottuisi tilanteeseen ja vetelisi toisinaan pidemmänkin pätkän. Mun kaverin tyttö oli lähemmäs vuoden ikäinen, kun alkoi nukkua pitkiä päikkäreitä. Hän oli myös tutiton tissilapsi. ;-)

Hertalle hyvää kampaajaa! Kiva, että pääset yksin liikenteeseen. Mekin oltiin eilen kampaajalla. Lotta ei ollut moksiskaan toimituksesta. Takatukkaa tasoitettiin ja leikattiin otsista. Jotenkin on heti ison tytön näköinen.

Mä en muista mitä piti kommentoida ja tekstit edellisellä sivulla. Ollaan mummin hoivissa. Vitsit, että L on mumminsa perään! Ihan mahdoton. Aamulla heräsi jo klo 7 hölöttämään mummia ja meni hänet herättämään. Liikuttavaa. Ah, pääsen täällä ihanan helpolla, kun ei tarvinnut lähteä edes puistoon vaan sai potea "krapulaa" sohvalla lehtiä lukien...

Huhuu, tulkaa juttusille. Ollaanko me kadotettu Murmeli kokonaan? Suvista ei ole kuulunut kuukausiin.

 

[Nekku vielä]

Äh, sitä piti Katalle sanoa, että meillä meni myös just noin, että ekoina unikouluöinä heräsi tosi tiuhaan, vaikka ei varsinaisesti itkenyt. Olisiko ollut 5. tai 6. yö, kun sitten nukkui hiiskumatta siihen aamuviiteen. Ja jos tosiaan vetää maidot klo 19.30 voipi olla jo tuohon aikaan nälkä.Vaude Hertan roiskeläppää! Imetys kyllä kuluttaa ja mullakin olisi mennyt miinukselle roisisti, mutta eh, ei mennyt, kun vetelin niitä suklaatilevyjä ja karkkeja säkeittäin. Sähän olet muutenkin niin taskukokoinen, että olet kyllä varmaan tooodella pienessä kunnossa, jos itsekin niin sanot.

Mimmustakin olisi hyvä kuulla päivitystä!

 

[Sandeman ejk]

"Huomenta"
Oon tässä pari päivää laittanut ylös mitä ja miten meillä nukutaan/syödään/herätään. Ja eipä niissä ole mitään säännönmukaisuutta, vieläkään. Periaatteessa syötän vielä kerran yössä, mutta aika saattaa vaihdella klo 2-4 ja siitä sitten riippuen ns aamusyöttö on klo 6-8. Tänään meni ap.unille jo 9.30-11 ja nyt yrittelee toisia unia kun känkkäränkkäili sylissäkin. Mikä lie juttu mutta kai hermoilee kun näkee että mä säntäilen pitkin kämppää ja yritän pakata. Luulee ettei pääse mukaan??

Ollaan siis tänään lähdössä maalle, mun vanhempien muuttoa väsäämään ja tullaan sieltä maanantaina junalla kun meillä kotona vaihdetaan ma aamuna klo 7.30 alkaen lämminvesivaraajaa. Paree olla vielä yksi aamu mummin hoivissa, kun ei täällä ole juoksevaa vettä. Junia vaan tulee vähän huonosti, noissa tavallisissa pikajunissa ei kai ole mitään vaunupaikkoja? Yritän pähkäillä teutsikoiden ja rattaiden välillä, kummat olis kätevämmät? Matkahan sinänsä kestää 3,5 tuntia joten voisi olettaa että jotkut torkut N voisi ottaa vaunuissa?

Ens viikko on muutenkin jännä, to oon menossa kampaajalle ja anoppi tulee meille lapsenvahdiksi. Ja lauantaina ollaan eka yö pois kotoa ja Nellan luota. Mulla on tosi vaihtelevat fiilikset siitä illasta/yöstä, kauhulla ajattelen kuinka mun pieni täällä itkee lohduttomasti äitiä ja sitten taas voi olla IHANAA olla ihan kaksin liikenteessä. Kai tämä on ihan normaalia? Ja onhan anopilla 4 omaa lasta vaikkei ihan viime aikoina olekaan hoitanut. Ja kai se Nellis on sopeutuvainen kun saa olla kotona eikä vieraassa paikassa.... ARGHHHHHHH.

Sori ihan omaa päätä mutta kiireessä...

 

[Piritta*]

Hellouta jälleen,
Aah, mikä ilma ulkona, puhuinkos mä joskus, että marraskuu on jotenkin _ankea_ kuukausi?! Hemmetti mikä tuuli, harmaus ja kolkkous. Kiinnostus ulkoiluun täysi nolla.

Heh, tämä on siis yksi syy, miksi mun joulupaketit on jo hankittu (siis ei niitä yleensä nyt näin aikaisin hankita ;-), on tekemistä pojan kanssa, kun suunnataan päikkyjen jälkeen shoppaamaan. Niitä kertoja saa sitten tehdä lukuisia, koska poika viihtyy kaupoissa max 1,5 t.
Ja noh, olenhan mä jouluihminenkin, todella. Joululahjojen ostaminen on niiiin ihanaa, ja ostan niitä myös...ööh, aika monta. Lapsiahan riittää ja lahjojen saajia. Jotta stressiä ei synny, mun kannattais aloittaa paketointi jo nyt Onneksi Sokoksella ja Stokkalla on paketointipalvelut, helpottaa vähän hommaa. Että ei tartte ihmetellä, miksi mun tili näyttää kohta miinusmerkkiä...hooh.

Voih Kata, sua koetellaan kyllä nyt. Mä pystyn tarjoamaan vain henkistä tukea, koska mulla ei ole mitään hajua, miten noin tissilapsen saa lopettamaan yösyötön. Kuulostaa oikeasti todella haastavalta. Mutta yhdyn Nekkuun, että unikoulu ja imetyksen lopetus on hyvä pitää erillään, on kuitenkin ihan eri asioita. Sun pitäisi Kata nyt ehdottomasti saada se nlan tätsy langan päähän, että saisit neuvoja, muutenhan sä joudut miettimään pääsi puhki, miten toimia joka yö. Zemppiä!

Nekku, kyllähän varmaan JOSSAIN ravintolassa olisi ollut tilaa kahdelle, mutta mulla oli skitso pakkomielle päästä tähän tiettyyn ravintolaan... Kun kerran pääsee syömään, tahtoo sitten ns. hyvään paikkaan. Eli luovutin heti kättelyssä, kun arvelin, että joka paikassa on täyttä ja kuitenkin suhteellisen äänekästä porukkaa
Leffa on ihan ok, kun löydettiin molempia kiinnostava kuva. Paljon poppareita ja namia mukaan, se on jo juhlaa se.

Piti Stellan perheelle toivotella muuten ihanaa minilomaa. Kuulostaa kyllä mukavalta vaihtelulta. Me odotetaan, että M hieman tuosta kasvaa, niin sitten voisi suunnata kylpylälomalle.

Onpa Nekku muuten kiva, kun Lode on niin äitisi perään. Siis ihan huippujuttu. Mä taas koen mun vanhemmilla olon ajoittain raskaaksi, koska hoidan koko päivärumban itsekseni. Ja toisaalta onhan mun äiti töissäkin, joten ei voi olla puistottajana välillä. Mutta mä uskon, että M tuosta reipastuu, kun pikkuhiljaa otetaan näitä hoitokeikkoja.

Mitäköhän vielä..Sandelle hyvää reissua skuggaan. Niinhän se on, että kun on lapsesta erossa, sitä miettii, miten oma kullanmuru pärjää, mutta samaan aikaan on kiva olla lapsesta hieman erossa. Mun ei tarvitse olla kuin tunti jumpassa, niin on jo älyttömän ihana nähdä poikaa taas. Hassua. Näin se menee.

Juu, pitää jatkaa muiden puuhien parissa. Mimmu ja Murmeli voisi tosiaan esittäytyä pitkästä aikaa.

 

[Riinuska]

Siis huh, mikä viikko takana. Viimeisimmän viestini jälkeen Juskalle nousi yllättäen kuume 40 asteeseen. Se oli siis perjantai. Tätä korkeaa kuumetta kesti yhteensä 5 vrk:tta. Ei meinannut laskea millään, oli koko ajan 38-41. Tiistaina kävi taas korvalääkärillä ja molemmat korvat täynnä mätää (pe oli vain toinen tulehtunut, ei märkivä), joten korvat "puhkaistiin" ja imettiin tyhjiksi. Illalla vielä päivystyksessä kun poika ei suostunut juomaan eikä syömään ja nukahteli istualleen. En viitsi edes kertoa millainen mölli se lääkäri oli, mutta aivan turha käynti. Eilen soittelin ensiapuun kahteen kaupunkiin kun oli niin kova huoli pojasta. Kauhea kuume ja yleiskunto heikko. Sitten kuume alkoi laskea ja tuli lisää näppylöitä, mitä oli tullut jo edellispäivänä. Eli taisi sittenkin olla vauvakuume ja lisäksi se korvatulehdus. Voi pientä miten on ollut kipeä!
Tänään oli korvien putkitus, meni ihan ok. Herätessään huusi 10min täpöllä, sitten halusi potalle ja seuraavat 10min huusi täysillä "kakalle,kakalle,kakalle..." Ihan kun olis levy jäänyt päälle Korvat oli tosi pahana, taas oli mätää imetty pois. Nyt vaan peukut sojoon, että tää putkitus auttaisi Juskalla korvavaivaan.

Mariska, mulle korvalääkäri sanoi että jos on putkitetut korvat, pitää AINA tulehduksen tullessa mennä imasemaan ne korvat tyhjiksi, pelkkä kuuri ei riitä. Sä siis sait lääkkeet päivystyksestä?
Aika mölö se hoitaja, mikä oli sulle tiuskinut. Ihan ihme käytöstä. Mikä lie naista vaivasi...

Mä yhdyn Pirittan mielipiteeseen säästä täysin, ihan kammottava. Tosin olen ollut viikon sisällä ja niin huolissani Juskasta, että vasta tänään tajusin tuon ilman. Tulis vaan pian lunta ja pikkupakkanen.

Hertalle tervetuloa takaisin ja kiitos pikku- Hertan kuvista! Miten sä nyt niin pieneksi olen kutistunut. Mulla laski paino vasta (tai loput pari kiloa ja sitten vielä pari kiloa lähdöstä miinukselle) kun Juska oli noin vuoden. Imetys on varmasti tehokasta, mä kun lopetin sen jo niin aikaisin. Koitahan nyt ehtiä syödä, että se roiskeläppäkin näyttää vielä hyvältä, ettet liian pikkuiseksi mene

Aah, ja tsemppiä unikoululaisille. Ei ole varmastikkaan helppo homma. Sisua ja jaksamista vaaditaan varmasti.

Meillä muuten J siirtyi yksiin uniin muistaakseni 1v 2-3kuisena. Ja siirtyminen kesti ainakin kk:n kun aluksi oli joka toinen pvä yhdet ja joka toinen pvä kahdet unet.

Mäkin olen ihmetellyt, missä Suvi luuraa, linjoille sieltä!

Nyt menen sohvalle hetkeksi huilimaan,oon käynyt viikon aivan ylikierroksilla.

 

[Piritta*]

Mä vielä...Unohduin jälleen noille asuntosivuille...

Voi kamala Juskan sairastelua! On tosiaan ollut teillä rankka viikko, ja Juska-raasu, voi pientä. Näissä tilanteissa ei kyllä todellakaan ottaisi vastaan ketään mölö-lääkäriä. Voimia, toivotaan, että putkista olisi apua tulehduksiin. Kaikesta ikävästä huolimatta mua nauratti J:n "kakalle"-huuto Nyt pöpöt pysykööt poissa.

Hihii Hertan roiskeläppää! Go Girl Mä taas en ole koskaan painanut näin paljon =((( Siis tietty ennen tätä mun kasvanutta pötsiä. Mua ei kyllä vauva-aika laihduttanut, vice versa. Tosi hankala oli saada 4-5 kiloa veke, vaikka olisin kuinka liikkunut. No, mä kyllä ehdin syömään AINA, ja muistan kyllä palkita itseni aina karkilla ja viinillä

 

[Aniliini#]

No, voi kauhistuksen kananhäkki tuota Juska-poloisen sairastelua. Kyllä sitä varmasti on huolesta suunniltaan, kun yleiskuntokin heikkenee, ei syö ja nukkuu istuvilleen. Toivottavasti putket poistavat nyt korvatulehdukset kokonaan. Miten märän imeminen sujui, rimpuiliko ja huusiko kovastikin? Vili nimittäin huusi kuin syötävä jo siitä, kun korvia putsattiin jollain härvelillä, vai liekö sama häkkyrä..? Lievä tulehdus silloin ja huusi _ihan järjettömästi_. Sen jälkeen pelkäsi pitkään, kun edes katsoi tk:n suuntaan.

Katalle ei vinkkejä käsiteltyyn asiaan, imetys kun loppui mulla lyhyeen kuin kananlento. Sitä toivonkin hartaasti, että tällä kertaa onnistuu. Mikäli nyt saadaan ilouutisia rakenneultrastakin, joka on 3.12.

Me oltiin justiinsa nlassa, Vili sai influenssarokotteen ihan ex tempore, ei siis ollut aiemmin ollut siitä puhettakaan th:n kanssa ja nyt kysyi, niin tuikattiin mun käynnillä se, uusinta jouluviikolla. Suht kivuttomasti meni, toiv. i tule jälkiseuraamuksia. Luettiin kiva kirja ja leikittiin (nukenvaunuilla aulassa vielä jonkin aikaa piikityksen jälkeen, ettei jäisi kammotusta taas. Muttei tuo ollut mitään verrattuna siihen korvajuttuun.

P on jouluihminen henkeen ja vereen, Riinuska sitten ihan toista maata, mä taidan jäädä sille kultaiselle keskitielle siinä asiassa. Lahjojen hankkiminen on kököintä, ellei tule suurta oivallusta tai suoria toiveita esim. kummilapsilta. Antaminen on tietty ihanata, kun vaan aina saisi loistoideoita. Aikuisten kesken olemme sopineet jo kauan sitten, ettei paketteja ostella ja nyt meidän joululahja toisillemme on matka ja siellä ehkä jotain extrakivaa. Jouluruoka ja erityisesti rauhallinen yhdessäolo perheen ja lähisuvun kesken viineineen ja glögeineen jonkun kivan pelin kanssa pitkälle yöhön, joululevyjä unohtamatta, se on Joulua se. =) Ai niin, siitä olemme poikenneet parina viime vuonna, että ollaan ostettu miehen siskon + miehensä kanssa "toisillemme" eli kimppaan aina joku uusi seurapeli jouluksi.

Nyt Lotasta kuvia uudessa lookissaan! Ja muistakin.
Kiitti pikku-Hertan kuvista, oli niin ihana suklaasilmä, siis kaiketi on ruskeat silmät, kuvassa ainakin näytti!
Hih, näytin Vilillekin kuvia ja vauvaa tietysti sanoi Hertan ja Kaislan kohdalla ja Juskan nähdessään kerroin, että kuvassa on Juska, sanoi Tutta ja meni vielä n. ½ h:n päästä koneelle roikkumaan ja vaati "Tuttaa"! =)

(.) Tänään löytyi välittömsti heti laakista jumputus, kun viimeksi mr. Kerttu säikäytti ihan huolella, eikä tullut "kotinlassa" esiin. Paino kumma kyllä pysynyt ihan samassa,
-100g on siihen mistä lähdin, vaikken juuri ole oksutellutkaan. Mutta Hertan roiskeläppäkuosiin mulla on useita, useita kiloja!!!! =)
Nekku kyselikin vertailua ed. raskauteen, mulla huomattavasti parempi olo kuin viime alkuraskaudessa. Eipä kummempia muutoksia, suht samalta tuntuu tässä vaiheessa, kun ei tunnu juuri miltään (siis fyysisesti).

 

[Stella*]

Heippa! Voi ankeus tosiaan tuota säätä. Käytin äsken koiran ja luikin mahdollisimman nopeasti takaisin sisään. Illalla ajattelin kyllä uskaltautua lenkille.

Kävin äidin ja lasten kanssa äsken katsomassa ystäväni 3 vkoa vanhaa vauvaa. Oli kyllä söötti ja ruttuinen, ja Kaisla näytti sen rinnalla ihan jättiläiseltä.

Voi Juska-parkaa, kuulostaa ihan kamalalta . Nuo korvakierteet ovat ihan vihoviimeisiä, näemmä. Ja on siinä äidin ja isän sydämet syrjällään.

Leo on myös hyvin kiintynyt mummuunsa, mutta ukkiaan vierastaa aika tavalla edelleen.

Meillä oli viime yö ihan risainen, joten panda täällä morjens. Mä en oikein osaa nukkua missään muualla kuin omassa kodissa, ja täällä vanhempien luona havahdun joka ääneen. Poistin jopa patterit kahdesta kellosta, jotka nakuttivat seinillä, kun niiden äänet häiritsivät.

Vai on Hertta kutistunut . Mulla on kyllä sama kuin Nekulla oli, että herkkuja menee sitä tahtia, että paino pysyy aika stabiilina runsaasta imetyksestä huolimatta. Kilo olisi vielä karistettavana, jos lähtöpainoon hingun. Mun mielestä on aina kuulostanut kummalliselta, kun tuoreet äidit sanovat, etteivät ehdi syödä, koska mä olen ehtinyt syömään vähän liiankin hyvin niin Leon kuin Kaislankin vauva-aikoina. Mutta en kyllä ole ihmetellyt sen jälkeen, kun pääsin todistamaan yhden kaverini vauva-arkea. Vauva nimittäin kitisi koko ajan, jos ei saanut olla sylissä ja/tai tissillä, ja kitinä yltyi suoraksi huudoksi, jos siihen ei reagoinut. Sellaisessa tilanteessa ei varmaan herkuttelu ole mikään nautinto...

Mäkin olen ihmetellyt Murmelin ja Suvin katoamista. Tulkaas ilmoittautumaan!

Kata, tuo unikoulu vaatinee aikaa ja hermoja, ja huonoja öitä mahtuu joukkoon. Mä en osaa sanoa tuohon aamuyön imetykseen oikein mitään, mutta ehkä äkkiseltään tuntuisi siltä, että kun Vanessa on perhepedissä, niin se saattaa häntä hämätä, kun aamuyöllä tissiä yhtäkkiä saakin, ja sänkyyn jäädään kuitenkin vielä nukkumaan. Toisaalta ymmärrän kyllä sen huolen, että onko tytöllä nälkä. Hmmm, hankalaa.

No niin, äiskä huutelee syömään, joten mä menen .

 

[**Keijukainen]

Hihii, mä hihittelen tuolla Aniliinin -100 kg lähtöpainoon =D

Mä oksensin tänään ekan kerran vähän täällä töissä. Ou jee tästä se lähtee...

 

[**Keijukainen]

Ja öö, minähän se luin väärin, luin oikeesti että -100 KG vaikka kirjoitit selvästi -100 G. Nyt tää laho pää lähtee kotiin lepäämään

 

[Aniliini#]

Hihiiiihii Keiju, tuttu tunne ja vielä tutummaksi tulee sullekin, siis tuo "lahopäisyys" raskauden ja äitiyden myötä! ! Mä jo olin ihan vakuuttunut, että itse olin kirjoittanut höpöjä. Sitten olis kyllä mennyt jo roimasti miinuksen puollle, jos -100 kg olis lähtöpainoon, vaikka _milloinkaan_ mihinkään minihamosiin mulla ei ole asiaa. "Onnea" Keiju nyt vaan pahoinvoinnista, kumma, että vaikka fyys. olo on ihan kamala, niin samaan aikaan henkinen fiilis helpottuu.

Mä ihmettelin uudelleen lukaistessani omassa ed. tekstissäni hetken, että mitäs mä Nekkua nyt sillä tavalla olen käskemään ruvennut : "Nyt Lotasta kuvia uudessa lookissaan! Ja muistakin." Heh. Ymmärsitte varmaan, että viimeinen lause oli muille kuin Nekulle! On tämä suomen kieli hauskaa.

Koskas te Stella palaatte kotiin (ja parempiin uniin)? Ja menetteköhän tästä meidän ohi vai ysitietä? Ajattelin, että tullaanko vilkuttamaan tien varteen vai tuletteko kaffille?

 

[Murmeli*]

Hei vaan hei,
täällähän sitä ollaan, laiska kirjoittelija vaan...
Oltiin eilen katsomassa päivänvanhaa veljenpoikaa, voi miten pieni oli! Maija näytti ihan jättiläiseltä siinä vieressä!

Mitäs kaikkea... Keijulle "onnea" pahoinvoinnista ja tervetuloa tänne puolelle!
Voi Juskan sairastelu kuulostaa hurjalta! Toivottavasti pikkuinen on paranemaan päin. Ja tuollaisissa tilanteissa ei tosiaankaan kaipaa mölöjä lääkäreitä.

Kiva ettei Kerttu tällä kertaa piilotellut neuvolassa, vaan Aniliini pääsi kuulemaan jumputusta.

Kyllä Piritta on tosiaan jouluihminen! Mä olen myös alkanut lahjojen valmistelut, mutta lähinnä siksi että olen väsäillyt itse kaikenlaista, lakanoita pienille vauvoille, pannulappuja ja nyt on työn alla mollamaija veljentytölle. Saa nähdä mitä siitä tulee, en ole ennen kokeillut. Mutta joululaulut eivät sentään vielä soi meillä, saavat odottaa ensimmäiseen adventtiin.

Mä olen kyllä Stellan kanssa samoilla linjoilla, hyvin olen ehtinyt syödä eikä ole kiloja pahemmin karsiutunut. No, aika lähellä lähtöpainoa ollaan kuitenkin. Mutta ei kyllä koskaan ole ruoka (ja herkut) maistunut samalla lailla kuin imetysaikana.

Ja vielä Katalle ja Vanessalle onnea unikoulun aloituksesta! Meillä ollaan ihan samoissa puuhissa. Maija on siis tähän saakka myös nukahtanut aina illalla tissille, syönyt kahden-kolmen tunnin välein eikä suostu millään muulla konstilla sängyssä nukahtamaan. Ja nukkuu vieressä. Ei siis ihan samanlainen tissitakiainen kuin Vane, mutta samaan suuntaan. Päiväunet sentään nukkuu pihalla, ettei tarvitse niillä tissiä. Nyt on sitten muutama yö oltu ilman keskiyön syömisiä. Ensimmäisenä yönä Maija huusi reilun tunnin siinä kahden-kolmen välillä vuoroin mun vuoroin miehen kainalossa, torkahti välillä kyllä mutta jatkoi taas. Sitten nukkui puoli viiteen ja sai silloin maitoa ja nukkui aamuun. Toisena yönä huuto kesti vartin ja kolmantena pari minuuttia. Vieläkin havahtuu ja vähän huutaa, mutta rauhoittuu tosi nopeasti. Aamuyöllä saa vielä maitohuikan, mutta sitten kun nukkuu tuon ensimmäisen pätkän heräämättä niin on tarkoitus jättää sekin pois ja vasta aamulla syödä. Saa nähdä miten homma etenee! Mutta eipä meilläkään ole tarkoitus imetystä vielä lopettaa.

Sandeman taisi jo lähteä, mutta junista piti sanoa, että tavallisiin pikajuniin saa kärryt konduktöörivaunuun, ja kerran osuttiin sellaiseen, jossa vaunut mahtuivat konnarivaunuun istumapaikkojen viereen, kun siinä oli reilusti tilaa invapaikoilla. Mutta tämänaamuisessa junassa ei taas ollut sellaista tilaa.

Mitäs vielä... nyt en muista kun jutut on edellisellä sivulla... hyvää viikonloppua kaikille!

 

[Piritta*]

Voi järkytys tuota keliä..ihan viistossa sadetta ja tuulta. Heijaa. Hipsittiin kauppaan ja äkkiä sieltä kotiin. Mitenköhän mä ikuna totun aikaisiin työaamuihin, kun tänäänkin koisittiin ysiin asti?! Ihanat unenlahjat tuolla poitsulla - ja mulla.

Heh, nyt mä oon jämähtänyt facebookiin. En tiennytkään sen olevan noin hauska systeemi! Kiva etsiskellä vanhoja kavereita, ex-poikaystäviä - hah - ja lähestyinpä yhtä tuttuakin, jonka kanssa on ollut vuosikaudet aika viileät välit. Saas nähdä, tuleeko viestiä

Mun joulumaisuus herättää selvästi hilpeyttä Kai se on tämän pimeän kauden ihana piristys ja tapa koota perhe yhteen. Just tuo Anskun mainitsema tunnelma, kiireettömyys, yhdessä pelaaminen ja syöminen, laulut ja lasten ilo on joulussa parasta. Mutta ymmärrän hyvin niiden jouluahdistusta, jos joutuu poukkoilemaan kyläpaikasta toiseen saman pvän aikana, olemaan joulun ehkä ei-niin-kivassa-seurassa
tai jos joululahjojen ostaminen oikeesti stressaa. Meikäläisen onni on ollut viettää joulu lapsuudenkodissa viimeiset 32 vuotta - paitsi murrrr viime jouluna mun vanhemmat karkasi Thaikkuun. Eh, mitenköhän tuosta perinteestä pääsee eroon, ja joulun viettäisi omassa kodissa. Varmaan nelikymppisenä

Kiva oli kuulla teistä Murmeli. Laitas muuten Maijan tuoreita kuvia jakoon. Teilläkin jo iso tyttö. Onko tullut uusia taitoja lähiaikoina?

Sissus, mulla on muuten ollut huono olo aamuisin. Matsku katsoo - imitoiden - vieressä, kun meikä kakistelee pönttöön. Selvästi huonovointisempi olen tässä raskaudessa, että saas nähdä, mitä meistä ulos tulee Nekku, jos sulla on nyt huonompi olo myös Mä veikkaan meille flikkaa =)

Kuinkas Juskan vointi tänään? Entäs naisten vkloppusuunnitelmat? Me otetaan rauhallisesti ja jos sää suosii käydään katsomassa keskustan jouluavajaisia sunnuntaina. Pitäisi kai vähän urheillakin, ettei ihan pääsisi paisumaan

 

[**Keijukainen]

Piritta, kiitos kysymästä, mulla on ultra maanantaina aamulla. Toivottavasti selviää hyvä syy kuvotuksen tunteelle

 

[Stella*]

Heippa! Marraskuu ja 7 astetta lämmintä. Sekä vettä taivaan täydeltä. Pah.

Mä olen kyllä pikkuisen jouluihminen. Olisin enemmänkin, jos saisin laittaa oman joulun, mutta tämäkin joulu menee näköjään sukulaisissa poukkoiluun . Tykkään kyllä tuoksuista, mauista ja tunnelmasta tosi paljon. Mutta vasta 1.12. jälkeen!

Mullakin Kaislan odotus oli tukalampaa kuin Leon odotus. Kuvotusta ja väsymystä oli enemmän. Että ehkä tosiaan plikka Piritalle... Ja Keiju, kyllä sun oireet ovat niin selvät, että ultrakäynti on varmasti mieluinen.

Mäkin rekisteröidyin Facebookiin sillä ajatuksella, että katson millainen se on. Ei ollut ollenkaan tarkoitus alkaa käyttää sitä. Eilen kävin kuitenkin läpi, löytyykö tuttuja ja eipä löytynyt. Tai no sitä "vanha poikaystävä" tai "baarituttu"-osastoa kyllä, mutta vanhoja koulukavereita tai nykyisiä kavereita/ystäviä ei löytynyt (paitsi pari tahkoojatarta ). Enkä taida viitsiä heitä kutsuakaan käyttäjiksi, etteivät syytä mua nalkituksesta . Mun lähipiiri on näköjään hitaasti lämpeävää sakkia tai sitten välttelevät mokomaa villitystä. Täytyy kyllä myöntää, että joidenkin tuttujen naamojen löytyminen on ollut hauskaa.

Kiva Murmeli, että ilmoittauduit. Samaa toivon: laita kuva Maijasta.

Aniliini, meillä on tapana ajella ysitietä kotiin, mutta ens kerralla voin muuttaa reittiä ja vaikka tullakin oikeasti kahville! Nimittäin Turun-reissuja me tehdään n. parin kuukauden välein, joskus tiheämminkin.

Ja mitäs sitten... kohta lähdetään hakemaan miestä lentokentältä ja lähdetään kylpylää kohti. Pitäisi vielä yrittää saada pöytä jostain raflasta, mutta saa nähdä, päädytäänkö taas Raxiin, kun on pikkujouluaika.

Toivotaan lunta ja vietetään mukavaa viikonloppua mustasta maasta huolimatta.

 

[Julia ejk]

Perskuta sanon mää - kirjoitin pitkästi ja tunteella ja hups ponnahdusikkunan esto ja tsädäm - mun jutut bitti avaruuteen. Rrrkele.

Juuh, ilmoja pidelly tosiaan. Oon kylläkin Sanden kans samaa mieltä, että se on pukeutumiskysymys tuo säätila. Sitäpaitsi Ilonan kanssa on ihan hauskaa hyppiä vesilätäköissä. Kuraisten vaatteiden huolto onkin sitten asia erikseen.

Juskan korvatulehdusta kauhistelin. Kysyy voimia koko perheeltä tuollainen. Tsemppiä. Läheltä on tullut seurattua ystäväni vastaavaa tilannetta ja kyllä se rassaa. Parempaa toivoen.

Nekku kyseli odotusolotilasta. Mulla on paljon parempi olo kuin Ilonaa odottaessa. Silloin olen kirjannut rv 20 jotakin, että "palasin normaaliin elämään, en oksenna enää". Siihen nähden voin loistavasti, vaikka väsymys vaivaakin.
Maha on kasvanut noin kuukauden "etukäteen" edelliseen verrattuna. Mammahousuja pidän, vaikka eivät oikein vielä tahdo jalassa pysyäkään. Kireimmät ja kevyimmästä matskusta tehdyt pysyvät kauppareissun verran

Katalle lisää sinnikkyyttä unikoulutukseen. Olen myös sitä mieltä, etteivät unikoulu ja imetyksen lopettaminen mene käsikädessä. Minäkin imetin aamuyöstä viiden kuuden aikoihin, mutta viereeni en ottanut. Musta selvä peli, että omassa sängyssä tissin jälkeenkin. Tsemppiä siis ja teet niinkuin susta parhaalta tuntuu.

Mies halusi, että mennään rakenneultraan. Kait se koki jääneensä paitsiolle kun ei päässyt niskapoimu-ultraan mukaan ja haluaa nyt kurkistaa tulokasta. Sukupuolta emme kumpikaan tahdo tietää. Ultran sain jo 11.12. taitaa olla 18+ viikot, eihän ole liian aikaista?

Keijukaisen pahoinvoinnista on mukava kuulla Tiedät mitä tarkoitan.

Hihii, mää höröttelen täällä Pirittan jouluinnolle, sillä mulla on vähän sama fiilis. Miehen vuoksi olen luvannut rallattaa joululauluja vasta ens. adventista alkaen.
Toden totta, parasta on tuo yhdessä olo ja ruoka. Meilläkin pelataan aina pelejä ja valvotaan, lahjat ovat sivuseikka. Jokatoisen aaton olemme mun vanhemmilla ja toisen miehen lapsuudenkodissa (kun koira kuoli ja voin olla siellä nykyään). Hyvin sujuu, eikä stressiä ole. Omien vanhempien luona kuitenkin on se "oikea" joulu, vaikka sitten jokatoinen vuosi.
Omassa kodissa koristellaan kuusi aattoaamuna ja syödään riisipuuro. Sitten lähdetään mummulaan. Ilonasta on varmasti enemmän koristeluapua kuin vuosi sitten.

Nonni, Illi heräs ja mulla olis ollut vielä kilometri matkaa siihen minkä bittiavaruus vei.

Hyvät viikonloput, täällä rauhaisaa oleskelua parin ystävän kanssa tiedossa, sekä kylän joulunavaus-karkelot sunnuntaina. Kuten arvatenkin joka "kylässä".
Seommoro!

 

[Kata*]

Moikka ja viikonloppuja kaikille!

Kiva kuulla Murmeli sustakin! Ja hauskaa että meillä on niin samat touhut menossa, ja kuulostaa muutenkin hyvin samanlaiselta tilanteelta nukkumisien kanssa näillä neideillä, mitä nyt Vanessalla ehkä vielä astetta pahempi tissiriippuvuus..

Eilen neljäntenä unikouluiltana oppilas simahti yhtään itkemättä, jee! Neljästä viiteen yöllä sitten pyöri ja itkeskeli, mutta sitten kun olin tiukkana niin nukkui puoli kasiin. Viiden rajasta aion pitää tiukasti kiinni, ja ehkä jättää pian senkin pois. Nyt jo tuntuu, että Vane syö paremmin päivisin, joten kai tuo yötankkaus oli iso syy huonoon ruokahaluun. Päivisin en vielä jaksa käydä taistelua, nukahtakoot välillä tissille, ja tuo imetyksen lopetus nyt minusta olisi ihan turhan dramaattinen juttu, kyllä nää vauvat oppii ilmeisen nopeasti muutenkin. Juttelin muuten asiasta myös ensikodin henkilön kanssa (niillä on unikouluneuvontaa puhelimessa), ja hän painotti vielä suht tiukkaa päivärytmiä, mikä kuulostikin ihan järkeenkäyvältä, nyt aion ottaa tarkemmin rytmin alle ruokailut 4 kpl ainakin. Mutta eiköhän tästä hyvä tule..

Nyt on kyllä vuoden ankeimmat päivät menossa, joten annan itselleni luvan olla väsynyt ja apaattinenkin välillä..tulisipa lunta pian, sekin piristäisi kummasti.

 

[Aniliini#]

Olihan täällä elämätä, vaikka ilma vetääkin mieliä matalaksi. Täytyy kyllä sanoa, että hyvään samaan tulee meidän reissu, samaa apattisuutta täälläkin, jospa sitten saataisiin Maspalomasin aurinkoa terän täydeltä, toivoa sopii.. 2 vkoa vielä odottelua.

Hienoa, että Vanen unikoulu edistyy!

Kiva kuulla Murmelista, Maija-neitiä tahtoisin myöskin "tavata". Tai tietty ihan IRLkin, mutta mennee keväämmälle..

Vili täällä vinkuu tittää, on kysellyt ihan taukoamatta isäänsä hela dagen, tulis jo!!!!!

Voihan pöh, puntissaroikkuminen ja kitinä alkoi, taidetaan lähteä lähikaupan kautta miehen siskolle naapuriin kyläilemään, josko Vili olisi aloillan sen verran, että tätsy saisi katkaistua tuon rehottavan pehkon. Ellei, saapi tulla vkl:n aikana meille saksineen, mä en halua Vilille mitään polkkista, tai mies erityisesti ei halua.

Viikkistä! =)

 

[Nekku ejk]

Ihanaa, olette olleet juttutuulella! Mää täällä kaffen kera nautiskelin lukemalla kuulumisianne. Kiitos.

Stella, mut saat nalkittaa Facebookista, jos haluat, mutta öh, ilman suoraa totuutta addiktiostamme yhteiseen yhteisöömme. ;-)

Meille ei ihmeitä. Isovanhemmilla edelleen, kun mies on firman pikkareissa ja saa siten nukkua rapinsa pois rauhassa huomenna.

Lotta haluaa välttämättä päästä aina remmin päähän ulkoiluttamaan koiraa täällä. Siis hänen on aivan pakko saada pitää kiinni remmistä. Aika hauskan näköistä menoa! Vie myös aina koiran kupin hänen eteensä. Huolehtivainen luonne.

Nyt tää lähtis uhmaanaan sadetta ja ostamaan vaippoja ja maitoa. Kivaa viikkistä!

 

[Aniliini#]

Stellalle unhottui sanoa, että tervetuloa vaan matalaan majaamme sitten tuonnempana!

Vilillä jo tamineet päällä, tulin koneen sammutukseen, oli unohtua päälle.

 

[Hertta*]

Hyvä Kata! Hienosti olet jaksanut olla tiukkana ja Vanekin alkaa hoksaamaan mistä on kyse. Äh, noita tautislaisia.. Imettäminen on arka paikka monille äideille. Mulla oli esim. kova paikka se kun Hertalla oli rintaraivarikausi eikä "tykännyt" mun suihkutisseistä. Samoin ottaa joskus oikein sydämestä, kun tietää, että Hertalla on nälkä, mutta en pysty heti imettämään, jos vaikka ollaan jossain kärryttelemässä tai bussissa. Unikoulu vaatii äidiltä paljon ja sä, Kata, olet pärjännyt hienosti!

Aniliiniko se epäili Herttaa ruskeasilmäiseksi, ei, kyllä ovat tosi tummansiniset. Saa nähdä, muuttuvatko. Mulla ja miehellä on molemmilla vihreät.

Voi Juskan korvia! Oikein pelottaa se, kun Hertta on ekaa kertaa sairas, oon varmaan ihan paniikissa. Jaksamista sinne!

Facebookissa en ole käynyt. Yhdeltä kaveriltani tuli meili, että olen hänen facebookissaan tai jotain vastaavaa. En ymmärrä koko systeemiä. Parempi pysyä poissa ettei hurahda.

Me ei olla vielä päätetty joulunviettopaikkaa. Toisaalta haluaisin mennä mun vanhempien luo, mutta kun sinne on aika pitkä junamatka ja sitten ollaan menossa sinne jok.tap. 3 viikon päästä joulusta mun isän synttäreille. Mies myös vähän protestoi sitä, että kaikki hänen vapaapäivänsä menisi matkusteluun. Saa nähdä, mitä sitten päätetään.

Keijulle toivotan hyvää ultraa! Eiköhän siellä ole kaikki niin kuin pitääkin. Tuletko sitten tänne puolelle turisemaan? Pliis... Gissa myös?

Mukavaa viikonloppua! Huomiseksi on ainakin etelään luvattu aurinkoa. Me ajateltiin viedä Hertta ekaa kertaa saunaan lauantaina.

 

[Kata*]

Heippa!

Kiitos Hertalle unikoulukannustuksesta! Pari yötä oli tuossa aika hulinaa, mutta viime yö meni Vanessalta tosi hyvin, kahden aikaan pyöri vähän enemmän, ja neljän aikaan sai, niin kuin yleensäkin, rauhoitella ja itkeskeli lyhyesti, mutta en ole silloin vielä antanut tissiä. Tänään nukkui sitten kuuteen siitä, sai maitoannoksen, ja sitten heräsi kyllä jo ennen seitsemää. Päivissä näkyy ällistyttävä muutos, söi eilenkin viisi kertaa, puuroa, lihasosetta, hedelmäsosetta, lihasosetta ja hedelmäsosetta, sekä vielä velliä viimeiseksi! Näköjään tuo yösyöttöjen lopetus auttaa! Saatan minäkin jättää pian sen varhaisaamun imetyksen pois jos näin hyvin menee!

Itselläni sen sijaan on uniongelmia, viime yönä valvoin klo 24-05, eli en nukkunut juuri ollenkaan. Näin zombina ei ole tullut vielä oltuakaan..ehkä se unensaanti siitä suttaantuu taas kun tasoittuu elämä. Ehkä se on niin outoa nyt, kun ei imetä vähän väliä. Arvatkaas silti, että ärsyttikö yöllä, kun Vane paahtoi unta vieressä ja mä vaan valvoin. Pitäis kai nousta ylös jos ei uni tule, niinhän sitä neuvotaan. Ei vaan jaksaisi ruveta keskellä yötä mitään puuhastelemaankaan.

Facebookista saa mutkin kyllä napata, mikäs siinä, itsekin olen joillekin täällä kutsuja laittanut kun olen nähnyt..=) Musta se on ihan hauskaa, olen löytänyt muutamia opiskeluajan kavereita.

Jaahas, alkaiskohan kohta päivä valjeta, jos lähtis kävelylle happea haukkaamaan.

 

[Sandeman ejk]

Moro, on taas palattu skuggasta. Huhhuh, eilinen lumi/räntäkeli takaisin ajaessa oli kyllä melko karmea noin takapenkiltäkin katsottuna! Onneksi on neliveto!! Lisäksi auton perässä vielä peräkärry täynnä kaikkea tarpeellista vanhempien muutosta...muuttivat kerrostaloon ja ihan kaikki kamat ei mahtuneet uuteen asuntoon. Mulle mm pari taulua ja sellainen vanha matka-arkku, joka pitäisi kunnostaa ja roudata sitten omalle mökille kunhan valmistuu. Ja kaikkea pientä sälää, löytyi jopa vielä jotain valokuvia, vaikka periaatteessa lapsuudenkoti purettiin jo nelisen vuotta sitten.

Facebook: Katalta sain kutsun ja ystävyyden lajiksi laitoin: mammakavereita. Ja sitähän te olette, toiset tapaa hiekkalaatikon reunalla ja toiset netissä?

Unet: ihan hulinaa ollut koko viikonloppu, la-su yönä Nellis söi neljä kertaa kun en saanut muuten pidettyä hiljaisena enkä halunnut koko taloa herättää. Viime yönä sitten kotona, omassa sängyssä söi enää kerran, 2.45 ja sitten kuudelta ja nukahti vielä kasiin. Nyt on jo tunnin kohta vetänyt päikkäreitä. Aika raskas viikonloppu kun koko ajan porukkaa ympärillä eikä malttanut nukkua päiväunia ja joku koko ajan vatkaamassa. Siis mun koko sisarusparvi oli vaimoineen/miehineen/lapsineen koossa, 10 aikuista ja 4 lasta. Vipinää riitti ja N oli ihan mielissään, kujerteli poikaserkuilleen ja kiljahteli ilosta. Mutta söi ja nukkui huonosti...

Me ollaan aatto mummolassa ja sitten joulupäivänä suunnataan kohti K-suomea ja ollaan uuden vuoden yli siellä. Jos vaikka pääsisi lähirinteeseen jos mummi olis Nellan kanssa päivän.

Tänään piti alkaa lämminvesivaraajien vaihto meiltä, mutta yllättäen siirtyi. Joten ollaan jo kotona, illalla olis taas pitkästä aikaa vauvauinti.

 

[**Keijukainen]

Heissan,
Tulin tänne nyt kertomaan ultrakuulumiset, jotka olivat hyvät. Eli koko 1,68 cm pää-perämitta, vastaa 8+2, mulla viikkoja siis nyt tasan 8. Sydän sykkii reippaasti.
Laskettu aika on 7.7. eli sama kuin miehellä aikanaan! Eka neuvola on 4.12.
Ihan hassua. Mua ei juurikaan jännittänyt ultraan meno, ehkä siksi kun tänä(kin) aamuna oli kunnolla paha olo kuten koko viikonlopun, tosin yleensä se painottuu iltaan ja pe ja la oksensin.

Kiitos teille hurjasti tsempeistä ja myötäelämisestä ja Nekulle kaikki mahdolliset tsempit ja peukut huomiselle