Tahkoojaplussat 59

[Julia ejk]

Kata, kun Illiltä lopetettin yösyötöt, niin mää valvoin tai vähintään nukuin huonosti NELJÄ KUUKAUTTA. En tiedä miksi. En mielestäni huolehtinut Ilonasta tms. En vaan osannut nukkua. Oon kans ollut aina huono nukkumaan. Korvatulpat on paras unikaveri. Sympatiaa sulle.

Jee, Keijukaisen hyviä uutisia. Lisää huomenna Nekulta!

Onko muiden lapsille yhtäkkiä tullut sellainen vaihe (toivottavasti), että heräilevät yöllä ja huutavat? Muistaakseni Ilonalla oli tälläinen vaihe joskus 4-5kk iässä ja nyt taas
Viime viikon aikana heräsi joka yö 2-3 välillä huutamaan. Muutaman kerran oli silmät kiinni ja huusi siis unissaan ja useamman kerran oli hereillä ja seisoi sängyssä kurkkien kohti ovea ja mahdollista tulijaa. Nukuttiin siis kaikki kolme huonosti koko viikko. Näkeeköhän unia ja reagoi niihin? Tiedä häntä. Toivottavasti menee ohi pian. Tässä saa taas vaivata päätänsä, että mennäkö lohduttamaan vai antaako parkua. Noh, päätettiin, että hetken aikaa kuunnellaan ja jos vaan yltyy, niin sitten käydän peittelemässä ja hokemassa "nyt nukutaan".

 

[Nekku ejk]

Jee, onnittelut Keijulle!!! Huippua. Saadaanko me sut nyt tänne puolen vihdoin?

Mun viestit mummilasta oli niin omanapaisia, että oikein hävettää. En mm. kommentoinut mitenkään Juskan tautia, vaikka oikein sydän hyppäsi Riinuskan viestiä lukiessa! Hui, kuulosti aivan kamalalta, tuossa sitä on huolesta soikeana ja ottaisi taudin itselleen, jos voisi. Oletteko jo toipuneet?

Kata, upeaa, teillä on edistytty nukkumisen ja syömisen suhteen roimasti ja upeasti! Tai siis Vanessa on. Se on huippua. Toivottavasti vielä saat itsekin nukuttua. Vippaskonsteja ei oikein ole antaa.

Huh, ette arvaa, miten onnellinen olen tästä vain normaalikuvotuksesta! Nimittäin nappasin lauantain juhlista ilmeisesti jonkun ruokamyrkytyksen. Aivan järkkyä. Heitin laattaa koko illan, totaalityhjennys ja tärisin kuin horkasssa. Ainakin uskoakseni se oli jotain muuta kuin raskauteen liittyvää. Mulla on herkkä vatsa ja tässä tilassa elimistö varmaan reagoi tavallistakin herkemmin. Eilinen meni ihan puihin. Meidän piti mennä suvun kesken syömään, muut menivätkin, mutta jotenkin tyypillistä, että missasin sitten senkin. Äh.

Julia, meillä ei ainakaan just tällä haavaa L huuda öisin. Mutta sen sijaan nukahtaminen on hankaloitunut. Ennen saattoi vain kipata sänkyyn ja vilkuttaa hyvät yöt perään, mutta nyt on viimeisen viikon ajan tarvinnut olla siinä vieressä, kunnes nukahtaa. Ei tarvii pitää kättä edes päällä, kunhan istuu siinä. Periaatteessa en haluaisi alkaa minkään sortin nukuttamiseen, mutta nyt on huuto yltynyt niin hysteeriseksi, että eipä ole jäänyt vaihtiksia. Ei siinä onneksi kauan ole mennyt.

Oltiin äsken stadissa ja ekat joululahjat on ostettu. Jesh!

 

[Sandeman ejk]

JEE HINOJA uutisia Keijulta!!!!!!!!!!!!!!

 

[Stella*]

Terve!

Pikkuloma takana, ja hyvää teki. Saatiin jopa lauantaina miehen kanssa syödä ravintolassa rauhassa koko ateria, kun Kaisla nukkui kaukalossaan ja Leo oli mummulassa. Oli kyllä ihan kummallinen fiilis syödä ja jutella kahdestaan ihan rauhassa. Näitä lisää, kiitos!

Juu, kiitos Aniliini, tartun kutsuun joku kerta ja tulen kaffelle!

Mun suhteeni Facebookiin on edelleen vähän kysymysmerkki, täytyy nyt katsoa mitä sen kanssa tekee...

Julia, meillä Leolla on ollut noita öisiä itkukohtauksia muutaman kerran. Yleensä mies menee silloin vähän silittelemään päätä. Ollaan ajateltu, että se johtuisi pahoista unista. Valo auttaa joskus. Voisiko Ilonaa vielä vaivata hampaat? Tai onko hän oppinut nyt jotain uutta, mikä saattaa mennä uniin? Joskus Leon huuto menee odottelulla ohikin, mutta on kyllä niitäkin kertoja, kun vieressä saa istua aika kauan ennen kuin "kohtaus" menee ohi.

Kata ja Julia, mä olen myös aika huono nukkumaan. Just tässä joku yö oli niin, että Kaisla posotti unta, mutta mä pyöriskelin. Aika ärsyttävää... meillä on muutenkin ollut nyt melkoisen levottomia öitä. Viime oli siitä parhaasta päästä, kun sain kaksi noin kolmen tunnin pätkää unta plus muutamia torkahduksia.

Keijukainen, mahtavaa! Nyt teille on tulossa vauva , huippujuttu!

Nekulle tsemppiä huomiselle!

 

[Stella*]

Ai juu, sitä vielä, että Katan ja Vanessan kuulumiset kuulostavat huippuhyviltä! Hinoa, että ruoka on alkanut maistua ja yötkin (Vanessan osalta) menevät koko ajan paremmin.

 

[Piritta*]

Oi Ihania, ihania uutisia Keijukainen!!! Onnea, onnea, aivan huippu juttu. Eipä voisi viikkoa alkaa paremmin. Nautihan olostasi - ja rekkamiehen annoksista Meikällä ne ovat, kai pitää sanoa onneksi, takana päin.

Greit Kata siitä se lähtee. Ja kuten ounastelimme, Vane alkoi syömään paremmin päivisin, hyvä! Ja ruokailujen myötä myös päivärytmi alkaa löytyä kuin itsestään ja se jos mikä tekee arjen helpommaksi. Ota tosiaan molempiin korviin tulpat, jos vaikka saisit itsekin unen päästä kiinni. Kurjaa toi valvominen.

Meidän perjantain leffailta onnistui täydellisesti. Matsku jäi hyvin hoitoon, itki kuin lähdimme, mutta rauhoittui nopeasti ja leikki tyytyväisenä autoillaan. Mahtista! Ja leffa oli todella hyvä, Eastern Promises, suosittelen! Tosin ne väkivaltakohtaukset vois eliminoida...
Käytiin eilen katsomassa joulukadun avajaisia, mutta ughhhh keli ei oikein ollut talvinen...Onneksi sai lämmittävää glögiä ja torttua.

Mitenkäs Stellan perheen kylpyloma sujui?

Voih kurjuus Illin painajaisia. Tyttä näkee varmaan pahaa unta ja herää sitten siihen. M:lla ei ole vielä ollut, mutta ehtiihän nekin tulla. Ei siinä varmaan muu auta, kuin rauhoitella hetken sylissä ja toivoa, että uni tulee pian.

Yritin ennen päiväunia napata pojasta joulukorttiin kuvaa...hieman hankala toimenpide! Kun tonttulakin laittaa päähän, joten kuten, se on samalla sadasosasekunnissa lattialla..heh, no hieman inprovisoitiin, niin joku kuva saatiin. Tahtois ajoissa saada kortit hoidettua. Nekin

Tulkaas jutskaamaan!

 

[**Keijukainen]

Kiitos, kyllä mä mieluusti nyt kirjoittelen tälle(kin) puolelle. Vähän on silti sellainen hassu olo, mutta ihanaa, tietysti.
Kiitos mielettömästi onnitteluista, ihania olette! Jotenkin mulla oli tosi rauhallinen olo ultraan menessä, en osannut jännittää ollenkaan. Ja mies oli niin ihanasti mukana, tuli heti tiiraamaan monitoria ja oli huisin otettu tuosta la:sta

Huh, Nekku tota sun ruokamyrkytystä! Ne on kyllä rajuja, onneksi toisaalta menevät nopsaan ohi.

Juskan sairastelu oli tosiaan hurjan kuullosta, laitoin Riinuskalle tekstarin asiasta ja kuulemma alkaa olla nyt onneksi oma itsensä kuten R jo kirjoittikin.

Mä muuten pyytelen jo etukäteen anteeksi jos en osaa kauheesti kommentoida unikoulu-ym juttuja, ne tuntuu niin utopialta/kaukaisilta verrattuna tähän omaan tilanteeseen. Tuntuu ettei tietoa kertakaikkiaan ole edes kommentointiin tarvittavaa määrää :/ Elkee siis pahastua

Viikonloppuna oli melkoisen huono olo, oksut pe ja la. Mulla huono olo ajoittuu iltaan mikä on tietty duunin kannalta hyvä asia, ei tartte täällä pidätellä oksua. Mutta oksut on kertaluontoisia, minioksuja. No, se siitä ja niiden yksityiskohdista :-D
Huono olo on sellaista melko vellovaa, jatkuvan sorttista etovaa oloa. Tuttua varmasti teille.

 

[Aniliini#]

Jeee, ihanata Keijukainen, ihanata!! Onnea vielä roimasti! Onko miehesi siis syntynyt laskettuna päivänään vai oliko se 7.7. "vain" la? Tosi hienoa!! =))

Mulla kiirus, palaan muihin asioihin myöh.!!

 

[**Keijukainen]

Kiitos Aniliini
Mies on syntynyt 13.7., se 7.7. oli tosiaan la. Saa nähdä miten nyt käy =)

 

[Kata*]

Moikka!

Ihanaa Keiju että pääset näin tälle puolelle entistä varmemmin, onnea kovasti! Ja älä toki siitä välitä että osa jutuista utopiaa, kyllä ne sitten tulee tutuksi..=) Musta on kiva, että täällä on näin eri vaiheessa olevia tyyppejä!

Ja kiitos kaikille jälleen kerran vertaistuesta, "mukava" kuulla että muillekin uniongelmat tuttuja. Siis ei mukava teidän puolesta, mutta you know.. viime yönä sain vähän enemmän unta, ja toivon että se tästä palaisi vähän uomiinsa pikku hiljaa, väsymys on kyllä aargh niin raivostuttavaa, se muuttaa koko ihmisen persoonan. Joten jaksuja meille kaikille! Toivottavasti Stellallakin pikkutypy antaisi nukkumisrauhaa.

Ilonan yöhuutoihin en osaa kommentoida, mutta eikös sitä tosiaan kaikenlaisia painajaiskausia voi tulla? On se kyllä vaikeaa, kun ei aina tiedä miten pitäisi toimia näiden yöllisten ongelmien kanssa.

Kiva että Piritan ja miehen vapaailta onnistui, ja Matsku sai kokemusta hoidossa olosta. Luulisin että meilläkin saattaisi mennä just noin, että ensin vähän itkisi, mutta sitten asettuisi.

Nekulla sen sijaan ollut vähemmän kivaa viikonloppuna, ruokamyrkytys ei ole tosiaan kiva. Saitpa onneksi siitäkin hyvän puolen löydettyä...;-)

Joululahjat, apua! Ne ovat Pitäisi tehdä-listalla edelleen..tosin rahatkin loppu, joten odotellessa maksusuoritusta mieheltä..

Nyt täytyy viedä Haisuli kakkapesulle, joten palaan!

 

[Aniliini#]

No nyt, paremmalla ajalla..

Jee, gissakin on oksuillut, hyvä, hyvä!

Nekun oksentelusta sen sijaan ei tuuletuksia, ruokamyrkytys on varmaan kamalaa, en ole kokenut. :/ Asiaan kuuluva normikuvous jatkukoon..

Keiju, mitenkäs se sormustesti taas tehtiinkään? Vilin kohdalla taannoin kokeilin ja poikaa povasi!
Niin ja kuten Kata jo sanoikin, kyllä sä pääset jutusteluihin kiinni, eikä ole tarkoituskaan pystyä kommentoimaan kaikkea, eihän sitä itselläkään ole konsteja kaikkeen, ja esim. Vanen tissiriippuvuuteen ei sitten niin minkäänlaista omaa kokemusta mulla. Munkin mielestä on niin tosi, tosi kivaa, että täällä on menossa mukana niin eri vaiheessa olevia ja saman- sekä eri-ikäisiä lapsosia, on sitten helppo kysellä vinkkejä. Jotta teretulemast!!!! )

Kata, mäkin olen tod. huono nukkuja tai siis uudelleennukahtaja. Olen varmaan maininnutkin täällä jo moneen kertaan, mutta rasittaa, kun Vili herättää yöllä tai nykyisin onneksi enää vain aamuyöllä, niin jos on pakko nousta vessaan, niin kierin sitten sängyssä tunnin, kaksi. Nykyään otan heti kirjan ja luen puolisen tuntia, niin alkaa väsyttämään. Onneksi mies ja Vili eivät häiriinny lukulampun valosta.

Julia, Vili on myös nyt muutamaan kertaan herännyt ihan selvästi johonkin pahaan uneen, tai ei edes oikeastaan herännyt, vaan alkanut _täysillä_ parkumaan silmät vielä ummessa. Silloin ei ole silittelyt auttaneet, vaan olen ottanut syliin, joka on tuonut lohdun pikaisesti.

Aamuyö oli ihan tuskaa taas vaihteeksi, Vili heräsi ja kitisi sekä hyöri, pyöri ja potki 04, 05 sekä 06 (arvatkaapas vaan ehdinkö juuri hetkeä ennen nukahtaa, kun taas kuului itkua), ja 6.30, kun mies oli töihin lähdössä. Kun näki isänsä nousevan ylös, lähti parkuen kiireesti perään. Onneksi miehellä ei ollut tulipalokiire, vaan piti Viliä sylissään kymmenisen minuuttia, johon melkein uuvahtikin. On hyvin epätavallista, että nukahtaa tai on edes nukahtamaisillaan syliin. Nukuttiin sitten kylkikyljessä kymppiin asti, aamuyön vehtaaminen vissiin otti voimille.

Vili on muuten todellinen iskän poika tällä hetkellä, ei paljoa ole mulla sijaa, kun mies on kotona. Mikäs siinä!

Kivalta kuulosti P:n ja miehen leffailta ja mikä mainiointa, Matias oli kelpo-hoitolainen!

Me leivottiin pipareita Vilin kanssa, nappasin joulukorttikuvat silloin. Oli niin ihastunut piparitaikinaan (ja sen makuun...), että leipuripojan tonttulakki sai olla päässä koko ajan. Laittelen teillekin sitten tuonnempana parit leipomiskuvat.

Nekulle peukkuja huomiseen ultraan!

 

[Mariska*]

Huomenta.

Mahtihyviä ultra kuulumisia Keijulla. Hinoa. Hehkutusta myös gissan pahoin voinnista: Hyvähyvähyvä!

Äh, mitäs kaikkea mun nyt piti kommentoida...
Harmi, tuota Vilin ja Illin yöheräilyä. Teemulla oli 10 kk-1½ vuotiaana todealla kauheita öitä, näki painajaisia ja valvoi/valvotutti suurimman osan öistä. Meillä on Samun kanssa ollut nyt samaa, sitä en tiedä johtuuko korvatulehduksista vai yksinäisyydestä omassa huoneessaan. Mä oon ajatellut että tää on joku kehitysvaihe. Lasta pelottaa tajuta että on oma itsenäinen ihminen eikä samaa olentoa äidin kanssa..tms. Mutta kyllä tässä tahtoisi yöt jo nukkua. Eilenkin meinasin töissä nukahtaa kesken tosi tylsän tapaamisen.
No tässä kun valittelen pitää sanoa että viime yö oli hyvä, mutta me mennään tänään taas Samusen kanssa lääkärille kun korvat valuvat edelleen. Ajattelen et jos ne pitää imeä tyhjäksi (kuten Juskan lääkäri oli sanonut). Saa nähdä, toivottavasti vain jotain jälkivaluttelua :/ Kamala muten se Juskan sairastelu, mä oon aina ihan neuvoton kun lapsi oikein sairastaa. Siinä on jotenkin niin avuton olo itsellään. Kun ei aina tiedä miten pitäisi toimia. Mä oon sitten semmoinen lääkärissä ramppaaja ainakin Samun kanssa kun hää ei osaa vilä puhua. Teemun kanssa jo helpompi kun osaa kertoa suunnilleen mihin sattuu tms.

Mihinköhän Suvi on hävinnyt?

Toivottavasti Stellan kylpyläloma oli onnistunut, oliko teillä lapset mukana? Mun kanssa tekis niin lähteä taas kylpylään rentoutumaan. Samun korvatulehdusten kanssa se ei vaan oikein iske. Ne kitit eivät meinaa pysyä menossa mukana. Lisäksi täytyis varmaan ostaa semmoinen panta ja käyttää uippiessa molempia.

Meille on satanut lumimaahan ja mun mieliala on noussut ihan huomattavasti kun ei ole niin pimeää ja märkää. Miehenkin kanssa ollaan kuherreltu kuin vastarakastuneet. Mutta niinhän sitä sanotaan että, pienet kinat parantavat ilmaa.

Mulla on ollut kuparikierukka nyt kolmen kierron ajan. Menkat on runsautuneet ihan älyttömästi. Pari ekaa päivää vuotaa niin että siteitä menee minimissään 8 kpl ja ne ei oo mitään pikkuvaippoja. Yöllä joutuu vaihtamaan omat vaippansa kertaalleen. Mutta tätä ei kestä kun pari päivää, ja sitten ne palautuu normaaliksi. Paitsi että kestokin on sitten kasvanut jotain 7 pvän mittaiseksi ja pienet tiputtelut päälle. Mä oon nyt niin kahden vaiheilla..jaksanko mä joka kk tätä niagaranputousta, kun muuten mulle ei ole tullut mitään muuta häikkää tästä. Halut, mielialat yms ihan normaalit.

Mun täytyy ruveta tekemään töitä. Pöh, ei yhtään huvittais. Tulkaahan jutulle.

 

[Piritta*]

Tsau taas,
Täällä(kin) pitäisi ja pitäisi -lista sen kun kasvaa, argg, miten taas tämä huushollin sotku nyppii. Musta on niin mahtavaa lähteä töihin, kun siellä ei tartte, kun omasta kahvikupista pitää huoli Oletan, että mies nyt edes jotain saa aikaiseksi kotona ollessaan - hänhän ei vapaaehtoisesti koske tiskirättiin...todellakaan. Että Murrrr vaan.

Juu lumi piristää. Muksunkin kanssa on ihan eri fiilis lähteä ulos, kun on lunta. Hyvältä kuulostaa Mariska teidän kuhertelut

Kiva Stella, että teidän miniloma onnistui. Ja ennen kaikkea saitte syödä RAUHASSA. Hinoa! Miten lapset viihtyi itse kylpylässä?

Keiju olet ollut mielessä, on niin upea juttu, että teillä hoidot auttoivat ja saatte kauan odotetun vauvan. Olette varmaan onnenne kukkuloilla!

Voi Viliä, mikä kumma herraa valvottaa aamuöisin? Mälsää. Ootko Ansku varma, ette haluaisi siirtää poikaa omaan huoneeseen? Voisi oikeesti auttaa.

Hui Nekku tuota sun ruokamyrkytystä! Aivan karmeeta. Sitä kun muutenkin on vähän heikkona tässä tilassa, niin vielä tuollainen. Onko sulla mitään epäilystä, mistä olisi voinut tulla?

Mitäs vielä...Kata, käy muuten katsoamassa sun s-postia, olisi vähän huomiseen liittyvää kysymystä.

Onko muuten Vilin ruokahalu kohentunut?

Mariska, mä olen lukenut noista kierukoista, että etenkin alussa vuoto voi olla tosi runsasta. Mutta loppupeleissä vuodon pitäisi vissiin kokonaan kadota? Toisaalta tuollainen "kuiviin" vuotaminen on tosi ärsyttävää, mutta lienee ajan kanssa vähenisi kuitenkin. Heh, mä otan kyllä EHDOTTOMASTI kierukan, kunhan tämä tyyppi saadaan maailmaan, ei parane uskoa enää "varmoihin päiviin"....

Nyt pää kumisee tyhjyyttä, joten moido.

 

[Aniliini]

Heips!

Mihinkäs aikaan Nekun ultra onkaan? PEUKUT!

Piritta, taidat muistella hormonikierukkaa, jossa vuoto voi kadota kokonaan. Mun mielestä tuon kuparikierukan kanssa on justiinsa tuo ongelma, että tuntuu vuotavan kuiviin/on kk-kipuja, mutta vuoto vähenee kuitenkin ajan kuluessa, muistelisin th:n taannoin puhuneen puolesta vuodesta (munhan piti laittaa kierukka ennen tätä raskautta, onneksi en kerinnyt. Seuraile nyt Mariska tilannetta ja raportoi välillä. Mä olen sitten vakaasti päättänyt kanssa liittyä kierukkajengiin, kunhan se aika koittaa. Ja nimen omaan kuparisellaiseen, kun en halua hormoneita sekoittamaan "omia kuvioita".

Kivaa M, että kuhertelu maistuu. Meillä onkin ollut aika hiljaista pari viime viikkoa, alkuraskauden aikana olikin toimintaa riittämiin, mutta jotenkin nyt on hiipunut, hö. Noo, lomalla viimeistään pitää ryhdistäytyä, kun viimeiseten "norsuviikkojen" aikana tulee kuitenkin taas taukoa. Mutta siihen on piiitkä aika.

Mollylle huhuilen nyt viimein muistaessani, että sain taas vedet silmiini liikutuksesta, kun taannoin kiittelit mua huomaavaisuudesta. Hyvä, jos jollain tavalla voi olla "avuksi" silloin, kun jonkun mieli on apeana. Hyvä, kun sulla nyt paremmat fiilikset. Itsenäisyyspäivää ja pukuloistoa odotellen täälläkin.. =)

P, mä päätin juuri nyt, että ensi yönä Vili kokeilee toista huonetta!!! Meillä on pinnis täällä tietokonehuoneessa ja kunhan laitan siihen lakanat, niin se on nukkumista vaille valmis. HUI!!! Jotenkin silti takaraivossa kytee ajatus siitä, että siirrän sitten molemmat lapset yhtaikaa omaan huoneeseen..

Viime yönä heräsi neljältä ja loikkasi taas yli laidan mun viereen, en jaksanut noteerata millään lailla (yleensä nostan takaisin omaan sänkyynsä) ja nukkui sitten kasiin, eli ihan jees.

Ai vitsit, en mä ole muistanut mainita, että pöperöt uppoaa taas Vilille. Ja syykin selvisi. Mies on sellanen ikuinen jääkaapilla roikkuja, vaikkei ole edes nälkä ja kun manasin Vilin syömättömyyttä, alkoi miettimään, että voisikohan " ne pienet juustonpalat" tai muut pikkuiset välipalojen välipalat viedä pojan nälkää..? Arggh, onneksi tajusi ja tunnusti, että on ehkä puolihuomaamattaankin antanut Vilille naposteltavia, kun toinen vaan tokaisee namnam. Varmaan kamppailtaisiin ikuisesti sen kanssa, ettei ruoka kelpaa, mutta nyt on ylimääräiset pureskeltavat pannassa, niin johan menee riisit ja muusitkin!

Oletteko toista odottavat ajatelleet tutista luopumista? (Heh, siis esikoisen..) Mä olen pitänyt takarajana ensi kesää, mutta pitäisköhän ennen vauvan tuloa vierottaa? Ei kyllä kiehdo se ajatus alkuunkaan.. Olikos Leolla tuttia lainkaan käytössä? Jos, niin miten meni vieroitus?

Mä olen vähän huolestunut (taas vaihteeksi), kun pikkuvauveli ei juurikaan liiku. Kun on jo muutaman viikon liikkunut suht säännöllisesti, aina aamuisin ja viimeistään taas illalla nukkumaan mennessä poukkoilee, niin nyt ei eilen eikä tänään juuri mitään. Pari pikkuruista hipaisua, tai sitten olen kuvitellut nekin. Ehkä se liikkuminen ei tässä vaiheessa vielä olekaan kovin säännöllistä, mutta heti sitä miettii, että ollaankohan siellä vielä hyvissä voimin, kun ei kosketuksia tunnu. Tai sitten on kääntynyt niin, että on jossain "piilossa", tilaahan liikkumiseen on vielä ruhtinaallisesti. Maanantaina rakenneuä.

Suvii ja Kirppuu!!!

 

[Mariska*]

Heippa, kiva kun tulitte jutulle.

Ai olikos Nekulla uä tänään. Toivotaan että pikkuinen on ottanut oikein kasvuharppauksen, ja saat karistaa pelkopeikot pois hartioiltasi.

Voi Aniliini, toi epävarmuuden tunne on niin hirveää. Yritä olla päästämättä sitä valoillesi. Hyvä että edes jotain liikkeitä tuntuu edes silloin tällöin. Mä niin ymmärrän ton liikkeiden seuraamisen "tuskan" kun niitä ei oiken tunnekkaan. Mulla oli molemmat pojat vähäliikkeisiä ja musta tuntui että kaikkien muiden vauvat pitivät bileitä ja mun vaan olla möllöttivät. No ei möllötä enään Kyllä se siitä.

Pirita tuskaili tekemättömien asioiden listaa..mä oon päättänyt että en edes pidä listaa semmoisista, en vaan yksinkertaisesti repeä kaikkialle. Tämä iltakin on taas niin täyteen buukattu. Töistä kotiin, lapset hoidosta, laita ruoka, takaisin toimistoon tekemään koulutehtäviä rauhassa, puurot ja lasten nukuttamiset..onneksi tulee Pako tänään, saa aivot narikkaan kun toljottaa sitä, jos kerkeän..tarkoitus olisi.
Mutta en valita, yritän sitä Stellan mottoa ja ajattelen positiivisesti. Nämähän ovat mun omia valintojani (koulun, työn ja kodin yhdistäminen). Olen onnistunut siinä loppujen lopuksi ihan hyvin. Työt hoidan hyvin, koulusta kiitettäviä, lapset on iloisia ja kaipa ihan normaaleja.. no kotona on kaaos, mutta saa ollakkin. Siivotaan sitten kun ei ole niin kiire. Jopas tuli vuodatus.

Aniliini mä yrittäisin Vilillä siitä tutista luopumista ennen vauvaa. On meinaan aika iso kolaus jos vauva saa syödä tuttia ja hän joutuu omastaan luopumaan..

Täytyy lopettaa...

 

[**Keijukainen]

Kiitos Piritta, kyllä olo on tosi hämmentynyt vielä. Kuitenkin on sellainen pieni ahdistuskin päällä, en oikein osaa selittää. Jopa sellainen olo että nyt tosiaan pitäisi olla onnen kukkuloilla mutta ei kuitenkaan olla -vielä. Varmaan tähän alkuun liittyy kaikkia epävarmuuden tunteita ja myös huoli ja pelko keskenmenosta vaikka eilen näkyikin huojentava syke.

Ja tänään huojentava oksu...huh. Täällä töissä. Toisaalta siitä tuli kyllä huimasti parempi olo. Mulla on tosiaan aamulla hyvä olo, pahoinvointi tulee iltapäivästä/illalla.

Aniliinille haleja epävarmuuteen. Huoli on läsnä aina :/
Se sormustesti tehtiin niin että omaan hiukseen pujotettiin sormus killumaan ja se mahan päälle, riippuu miten se siinä "pyörii", niin se "määrittää siis sukupuolen. Ja on tietysti 100% varma, hihii Siellä oli tosiaan yks mimmi jolle oli tullut poika ja tyttö syntyi ½ vuotta sitten

Nekulle ihan mielettömästi edelleen peukkuja siihen ultraan! Uutisia odotetaan kovasti.

 

[Aniliini]

Tosiaan Mariska, hyvä pointti se, että tulee täydellinen kolaus, jos Vili joutuu silloin luopumaan tutista, jos/kun vauva omaansa mussuttaa.. Kun vaan saisi ryhdyttyä tuumasta toimeen. Ehkä ensi viikolla..! Paitsi, että se pph, jolle Vili nyt pääsee, on mestari saamaan luopumaan lapset tuteistaan, ainakin muiden, toivon mukaan myös meidän. Tai kai kaikki olisi mestareita, kun vaan on järkkymätön. Mä en ole, kuten on nähty..

Heh M, mua nauratti tuo, että sun lapset möllötti ja muiden piti bileitä!! Vili toisaan teki sitä, siksi kai vertailen. Ja kannatti vähän täällä manata, pienimuotoinen jytä alkoi, huoh! Kiitokset teille tsemppauksesta, ystäväiset!

Ja noin Mariskan tavoin kun pystyisi/muistaisi aina hakemaan asioista positiivisia puolia, että kaikki on kuitenkin tosi hyvin, arki rullaa, vaikka väsyttää, lapset on ihania ja ihan normaaleja, vaikka syövätkin välillä hermoja, parisuhdekin kukoistaa ja työt/opiskelu maistuu ja niihin on mahdollisuus. Mitä sitä pienestä tai isommastakaan kaaoksesta, pääasia on, että osaa olla onnellinen ja nauttia pienistä ja isoista elämän ihmeistä.

Pitääpäs Keiju tosiaan kokeilla sitä sormustestiä, kun vaan jostain löytyisi sormus!! Mehän ei olla naimisissa/kihloissa ja mun muut sormukset on jossain hyvässä jemma-nimisessä paikassa. Eivät suinkaan muiden korujen kokoelmassa.

Keiju, haluatko aloittaa uuden ketjun? =)

 

[Kata*]

Piritta ja muut PK-seutulaiset, laitoin ohjetta meiliin vielä! Sori että kesti...

Muuten ei oikein ehdi kommentoimaan mitään, Aniliinille voimia epävarmuuteen, varmaan pikkuinen vaan jumppaa eri suuntaan välillä.

Vane nukahti äsken rattaisiin lenkillä eka kertaa jotain 7 kuukauteen..oltiin ihan ihmeissämme!

 

[Aniliini]

Apua, ei vieläkään Nekun kuulumisia. Mä olen varmaan vartin välein ravannut koneella ip:stä saakka. Hope, hope, hope, hope.....

 

[Stella*]

Hui, nyt kyllä pelottaa Nekun tilanne. Toivottavasti kaikki on ok!

 

[Nekku ejk]

Onneksi tulin nyt illalla, arvasin, että te ootte soikeina täällä... Uä oli vasta klo 17 nääs ja sitten oltiin syömässä ja sitten minä sporttaamassa ja saunassa ja nyt vasta täällä. Lätinät sikseen: Kiitos ystävät hyvät tsempeistä ja ajatuksista! Ilolla kerron hyviä uutisia. Sintti oli spurtannut ja edellisiin mittauksiin kasvaa posottanut 3 päivää “yli”. Vastasi nyt rv8+6, joten sen mukaan mennään ja la 3.7. Lääkäri oli tosi luottavainen. Vierähti järkäleen kokoinen kivi sydämeltä! Siellä näkyi jo aivot ja pienet jalat ja kädet ja liikehtikin jo tunnistettavasti. Samoin vatsanpeitteet ja niska normaali. Huomenna tarttee soittaa neuvolaan. ;-)

Nyt ei jaksa muuta, palaan. Pk-seutu tapaakin huomenna Katalla. Kivaa!

 

[Aniliini]

Helpotuksen huokaus ja onnittelurutistus pikkusintin kasvupyrähdyksen johdosta Nekun poppoolle!!

Oikein hyvää ja makoisaa yötä, nytpä kelpaa sellaisia toivotella!

 

[Julia ejk]

Jiihaa, hinoa Nekku! Varmasti ootte koko perhe yhtä hymyä olleet tänään. Jes.

Hyvät yöt.

 

[Tiitu]

Ihanaa Nekku, onnittelut!

Mukavaa pikkujouluaikaa myös muille

 

[gissaejk]

Voi, ihania uutisia Nekulla, jessssss!!!! Lämpimät onnittelut hyvistä uutisista ja onnellista odotusta teille