LOKAKUU 14

[heluna]

Jospa täältäkin taas kertoilisi kuulumisia kun näytetään pudonneen taas toiselle sivulle...
Mitään uutta ei oikeastaan ole tapahtunut, odottelua vain. Luultavasti mennään yliajalle kun ei minkäänlaisia vihjeitä synnytyksen alkamisesta ole. Tosin voisi Mini vielä se pari viikkoa pysytelläkin yksiössään. Jos tulisi lasketun ajan hujakoilla niin ei tarvitsisi yliajalla kipristellä... Nyt on menossa taas jonkinlainen jumppatuokio massussa kun jalka näyttäisi tunkevan ulos vasemman keuhkon alta... Onneksi sentään on oikein päin tuolla ettei tarvitse kääntämistä tai muuta miettiä...
Sf-mitta huitelee tuolla 37:ssä, toivottavasti ei tiedä kovin valtavaa vauvelia... Käyrien yllä liidellään. Täällä Espoossa ei muuten ilmeisesti ole minkäänlaista synnytystapa-arviota tai lantion mittausta. Ei edes minkäänlaista kokoarviota ole tullut. Ihan tyhmää, kateellisena olen seurannut teidän muiden mittauksia ja koko arvioita. Pöh!

Näytti siltä että syyskuulaiset siirtyivät tuonne lastenhoito puolelle, se olisi nyt sitten meidän vuoro siskot!! Huisin jännää jotenkin ajatella että vauveli voi syntyä miloin tahansa. Jotenkin sitä on niin asennoitunut tuohon laskettuun päivään vaikkei se oikeastaan pitäisi... Huh, täytyy yrittää asennoitua siihen että lähtö on lähellä...

Oletteko muuten ""harrastaneet"" tuota välilihan hierontaa tai rasvausta? Itse ajattelin joskus että täytyypä kokeilla mutta ajatukseksi on jäänyt. No mutta jos menisi syömään vaikka vaihteeksi...
T:Heluna ja Mini rv 37+? (kai...)

 

[tipsu]

Heippa!

Neuvolassa tuli taas tänään käytyä ja taas eri th...Kyllä ottaa päähän, kun mulla on ollut heinäkuusta lähtien lähes joka kerta eri th kesälomien ja vakituisen sairasloman takia. Ja taas ensi kerralla on eri ihminen syysloman vuoksi=(
No jospa sinne ei edes tarttisi mennä..mieluummin oisin jo synnyttämässä=)

Hemoglobiini oli sitten laskenu; nyt oli 107 ku viimeks mitattaessa se oli 126. Ihmekös kun on väsyttänytkin ja on joutunut päikkäreitä joka päivä ottamaan tunnin jos toisenkin=) No nyt pitää rautaa puputtaa syödä, niin jospa se siitä nousis ennen synnytystä, kun siellä sitä verta kuitenkin menettää.

Tasan viikon päästä olis laskettu aika, muutamana iltana olen saanut hieman kivuliaita suppareita kokea, mutta eipä niistä ole sen kummempaa kehkeytynyt.
Tekis jo niin mieli päästä hoitamaan vauvaa...
Ja pitämään normaaleja vaatteita=) Kävin tuossa kaupoissa vähän pyörimässä ja ihan kädet syyhysivät päästä ostelemaan taas kaikkia ""normaaleja vaatteita"".
Ei kyllä enää voi kovin monessa kaupassa käydä, kun selkään alkaa sattumaan ihan älyttömästi ja olis pakko päästä pitkälleen..

Mutta jatketaan odottelua...jännää tulla joka päivä koneelle katsomaan onko uusia vauvoja lokakuisille syntynyt=)

tipsu 39+0

 

[tipsu]

Heippa!

Neuvolassa tuli taas tänään käytyä ja taas eri th...Kyllä ottaa päähän, kun mulla on ollut heinäkuusta lähtien lähes joka kerta eri th kesälomien ja vakituisen sairasloman takia. Ja taas ensi kerralla on eri ihminen syysloman vuoksi=(
No jospa sinne ei edes tarttisi mennä..mieluummin oisin jo synnyttämässä=)

Hemoglobiini oli sitten laskenu; nyt oli 107 ku viimeks mitattaessa se oli 126. Ihmekös kun on väsyttänytkin ja on joutunut päikkäreitä joka päivä ottamaan tunnin jos toisenkin=) No nyt pitää rautaa puputtaa syödä, niin jospa se siitä nousis ennen synnytystä, kun siellä sitä verta kuitenkin menettää.

Tasan viikon päästä olis laskettu aika, muutamana iltana olen saanut hieman kivuliaita suppareita kokea, mutta eipä niistä ole sen kummempaa kehkeytynyt.
Tekis jo niin mieli päästä hoitamaan vauvaa...
Ja pitämään normaaleja vaatteita=) Kävin tuossa kaupoissa vähän pyörimässä ja ihan kädet syyhysivät päästä ostelemaan taas kaikkia ""normaaleja vaatteita"".
Ei kyllä enää voi kovin monessa kaupassa käydä, kun selkään alkaa sattumaan ihan älyttömästi ja olis pakko päästä pitkälleen..

Mutta jatketaan odottelua...jännää tulla joka päivä koneelle katsomaan onko uusia vauvoja lokakuisille syntynyt=)

tipsu 39+0

 

[tipsu]

Tuli sitten varmuudeks sama teksti ihan kahdesti=)
Kone hieman temppuilee...

 

[tipsu]

Tuli sitten varmuudeks sama teksti ihan kahdesti=)
Kone hieman temppuilee...

 

[aino]

Mä oon ootellut josko tulis vauvauutisia ja päivittäisin sitten ketjun... hmm, eikös Hyrrällä pitäisi olla jo nyytti kainalossa?

Meilläkin oli tänään neuvola, painoa oli tullut viikossa kilo!! huimaa..:/ Huomenna menen labraan verikokeisiin maksa-arvojen mittaukseen, on ollut kauheeta kutiina tän viikon joka paikassa. Toivotaan ettei mitään häikkää ole.. tosin saattaisi päästä synnyttämään aiemmin Mutta kyllä mä ennemmin pysyn terveenä ja pitäisin vauvankin terveenä.
Turvotus lisääntyy päiväpäivältä ja tämä ekstra paino alkaa tuntua nyt jo polvissakin.

Selvittelin neuvolatädiltä sitä viimekertaista lääkärikäyntiä kun oli vähän nihkeä reissu eikä jäänyt oikein mitään käteen. Kohdunsuu oli silloin pehmenemässä eli voi olla jo pehmeä, kohdunkaulaa jäljellä oli kuitenkin silloin vielä 3 cm, mutta tämäkin tietysti riippuu ""mittaajasta"".
Vauvan pää on edelleen yläaukeamassa, enää ei saanut neukkutäti sormia väliin, eli oikea suunta vauvalla

Oltiin tänään ikeassa miehen kanssa joten jalat on väsyneet ja nälkä kurnii.. lähdenpä siis lasangnen syöntiin.

aino 37+4

 

[jenny]

No täältä niitä vauva-uutisia nyt sitten tulee!! Eli meille syntyi pieni poika vauva 2.10 klo.3.22. Painoa pienokaisella oli 3620g ja pituutta 51cm. Kotiin päästiin jo 5.10, eli keskiviikkona. Päivät on mennyt ihaillessa tuota uutta tulokasta! Toinen on niin suloinen.. =)

Lauantaina aamupäivällä kävin vielä tänne kirjoittelemassa. Yöllä oli supistuksia jonkun verran n.10 minuutin välein, sain kuitenkin nukuttua ihan hyvin. Aamupäivällä kävin vielä kävelyllä supistusten lomassa. Kahden aikaan päivällä aloin kellottaa, ja niitä tulikin 10 minuutin välein. Eivät kuitenkaan olleet kovin kipeitä, olo oli vähän et mitäs nyt..

Siinä kotosalla sitten ihmeteltiin ja mietittiin pitäiskö sitä nyt muka sairaalaan lähteä. Kateltiin telkkaria, käytiin ajelulla ja kuulosteltiin. Siinä illan kähyssä, supistusten tihentyessä viiteen minuuttiin kävin vielä kuumassa suihkussa. Meillä tuo sairaalaan lähtö ei tuottanut mitään dramaatiikkaa, ajelin vielä säärikarvat ja meikkasin, ajattelin että mehän synnytetään hyvän näkösenä! =) Mieheni oli HIEMAN huvittunut..

Matkalla supistuksia tuli jo kolmen minuutin välein, mutta kävimme vielä kahvilla matkan puolessa välissä (meillä matkaa sairaalaan 65km). Supistukset alkoivat olla jo napakoita, henkitystekniikka auttoi mulla tosi hyvin; pitkiä rauhallisia henkityksiä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. !!Kannattaa kokeilla/pitää mielessä!!

Sairaalassa oltiin 19 aikoihin ja tutkimuksessa sélivisi että olin vähän reilu sormelle auki. Siitä sitten osastolle.

Päästiin vesisänkyhuoneeseen, mikä ei kyllä mun kipuihin auttanut. Olin paljon liikkeessä ja hengityksellä selvisin supistuksista. Ravattiin miehen kanssa sairaalan rappusissa ja käytävillä, kävin myös sairaalassa kuumassa suihkussa. Auttoi hyvin. YHdentoista aikaan laitettiin käyrään, josta katottiin että vaavilla sydänäänet ok, jonka jälkeen sain petidiiniä kankkuun. Siinä sitten makoiltiin. Lääkkeestä tuli mukavan rento olo, vaikka supistukset tuntuivatkin. Eivät olleet kuitenkaan niin teräviä. Lääkkeestä tuli humalan kaltainen tila, joka sitten alkoi myös oksettamaan. Siinä tohinassa meni sitten myös lapsivesi, klo.00.15.

Synnytyssaliin lähdettiin kun lapsivesi meni ja supistukset alkoivat olla todella kovia. Hengitystekniikka auttoi edelleen.. Saliin päästiin ja kätilö alkoi valmistella epiduraalia, odoteltiin lääkäriä joka oli hälytetty paikalle. Siinä naukkailin ilokaasua odottelu ajan. Vei supistuksilta terävimmän kärjen, ihan mukava sitä oli naukkailla vaikka odotinkin ilokaasulta hieman enemmän.

Epiduraali auttoi just sen verran kun toivoinkin. ""Taivas"" ei auennut, supistukset tuntuivat napakoilta mutta siedettäviltä. En halunnut että ponnistusvaiheessa kipu sitten iskisi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Avautuminen petidiinin ja lapsiveden menon jälkeen oli nopeaa ja ponnistelemaan pääsin puolen kolmen jälkeen. Asento toiveista kerettiin keskustella kätilön kanssa kun makasin sängyllä epiduraalin laiton jälkeen. Ensin ponnistin seisaallaan sänkyyn nojaten. Jalat väsyivät kuitenkin aika nopeasti ja nousin sängylle kontalleen. Asento ei kuitenkaan ollut niin hyvä että olisin vauvan siinä saanut puristettua pihalle. Niinpän perinteisesti puoli-istuvassa asennossa meidän pienokainen syntyi. Ponnistusvaihetta pidensi supistusten hiipuminen, ja täytyy sanoa että oli aika tukalaa odottaa seuraavaa supistusta kun tuntui vauvan pää jo jalkojen välissä. Oksitosiinia sain vielä juuri ennen kuin vauva syntyi.

Välillä tuntui ettei vauva yksinkertaisesti mahdu tulemaan ja ponnistuksista ei ole mitään hyötyä, mutta sieltähän se loppupelissä tuli kuitenkin! Miehestä oli hyvä apu, juotti mua aina supistusten välissä ja oli hyvä tsemppaaja =).

Vaikeinta oli olla ponnistamatta kun pienen pää oli jo pihalla ja hartijaa käännettiin ulos. Olo helpotti heti kun sain ponnistaa viimeisen kerran ja pinokainen syntyi. Siinä meidän tummatukkainen poju sitten makoili äidin rinnallal ja ensimmäiset kakatkin tuli siihen rinnuksille. Isä leikkasi napanuoran ja kylvetti vauvan kätilön kanssa. Istukka tuli pian vauvan jälkeen ja kalvot muutenkin täydellisenä. Tikkejä laitettiin vain kaksi, eli hyvin pienin repeämin me selvisimme. Suihkun kautta osastolle juomaan lasit ""shamppanjaa"" ja lepäämään. Tai oikeastaan lähinnä ihastelemaan tätä meidän vauvaa. Siinä sitten otettiin myös ensimmäiset imut rinnasta, olo oli väsynyt mutta Onnellinen!!

Mulle synnytyksestä jäi todella positiivinen kuva. Sanoinkin kätilöille ja hoitajille että näitähän tekee vaikka tusinan jos se näin helppoa on. Omalla kohdallani synnytys meni hyvin, koska ei ollut liikaa odotuksia, olin kivulle avoin ja osasin rentoutua hengittämällä. Olin muuten supistusten tullessa silmät kiinni ja keskityin hengittämiseen rauhallisesti huojutellen lantiota. Ja ponnistus vaihe meni lähes kokonaan silmät kiinni, auttoi mua keskittymään. Eli suosittelen, menkää synnyttämään avoimin mielin, kipua pelkäämättä, koska se ei välttämättä ole niin kauheaa mitä on saanut ymmärtää!!

Kokonaisuudessaan synnytys kesti 13h 30min, avautumisvaihe 12h 45min ja ponnistusvaihe 37min, jälkeiset 8min. Eli aika normaali aika ensisynnyttäjälle, tai ehkä jopa nopeahko.. =)

Nyt on siis kotiuduttu ja voidaan mainiosti. Poika nukkuu hyvin ja syö hyvin. Valveilla ollessaan napittaa silmät auki pitkiäkin aikoja, mikäli vaan masu on täynnä. Meillä röyhtyjä ei juurikaan tule, kaikki ilma tulee pyllyn kautta pois. Ihana rupluttaja tuo meidän iltatähti! =) Tämä mamma on niin onnellinen ja niin on kyllä isäkin!! Nyt mulla on kaksi ihanaa miestä, voisiko paremmin olla!?

Nyt alkaa pylly puutua, joten taidan alkaa lopetella. Onnea kaikille vauvan saaneille ja lupaavia suppareita muille! Palaan sivuille aina tilaisuuden tullen ja kun maltan olla ihailematta meidän Ihanaa Tiitiskää.

Niin, eli meidän vauva syntyi 2.10 rv 39+6 Painoa oli hienot 3620g ja pituutta 51cm- Voisitko Aino laittaa meidät listaan, ei taida multa onnistua? =) Terkuin Jenny-mamma ja POika Tiitiäinen